Siirry pääsisältöön

Kirjat 2021

Luin vuoden 2021 aikana 76 kirjaa, selvästi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tähän vähenemiseen ei ollut mitään yksittäistä syytä: toisaalta luin tänä vuonna enemmän pitkiä kirjoja, toisaalta vaihdoin äänikirjat podcasteihin, toisaalta tuli ehkä vain tehtyä jotain muutakin;  vuoden 2020 92 kirjaa tuntui jo liiottelulta.

Näistä kirjoista 51 oli kaunoa, 25 tietoa. Luin taas enimmäkseen miesten kirjoittamia kirjoja (68%), tosin toisin kuin yleensä, niin sukupuolisuhde oli aika sama sekä kaunossa että tietokirjoissa.

Viime vuonna luin niin paljon jenkkikirjailijoiden teoksia, että tänä vuonna yritin tietoisesti vähentää Yhdysvalloista tulevaa kirjallisuutta ja lisätä muualta maailmasta kotoisin olevien kirjojen määrää. Tämä onnistuikin: vain 14 kirjaa (18%) oli Pohjois-Amerikasta. Lähes kaikki muut olivatkin sitten Euroopasta: 20 suomalaista, 13 brittiä ja 17 muualta Euroopasta. Afrikkalaisia kirjoja luin peräti 4, aasialaisia 3, Oseaniasta ja Latinalaisesta Amerikasta yhden kummastakin. 3 tietokirjassa oli kirjoittajia useammalta mantereelta.

Varsinkin tietokirjojen osalta olen jumalattoman kyllästynyt jenkkikirjailijoihin, koska he ymmärrettävästi kirjoittavat ennen kaikkea yhdysvaltalaisille. Jos on kiinnostunut yhteiskunnallis-historiallisista aiheista, niin ainakin minun mielestäni eurooppalainen tai tietysti erityisesti suomalainen perspektiivi on paljon antoisampi. Siksi tietokirjojen osalta suosin vahvasti suomalaista:  16 tietokirjaa (64%) olivat kotimaisia.

Vuoden parhaat kirjat:
  1. Andres Eschbach: The Carpet Makers 
  2. Abhijit Banerjee & Ester Duflo: Poor Economics
  3. Marko Juntunen: Matkalla islamilaisessa Suomessa
  4. Marcel Proust: Jälleenlöydetty aika 
  5. Haruki Murakami: Kafka on the Shore 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Millaista oli elämä keskiajalla? (Matkaopas keskiajan Suomeen)

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015) Opiskelin yliopistossa historiaa, ja osana koulutustamme tutustuimme erilaisiin arkistoihin. Kansallisarkistossa meille esiteltiin hylly, jossa oli puolisen tusinaa järkyttävän paksua opusta. Niitä on vaikea sanoa "kirjoiksi", koska ne olivat 20-50 cm paksuja: ne olivat samojen kansien väliin sidottuja dokumenttikokoelmia. "Tuossa ovat kaikki keskiaikaiset lähteet", opas kertoi meille. Ottaen huomioon, että Suomen keskiaika kesti noin 300-400 vuotta, oli kirjojen paksuudesta huolimatta lähteiden määrä säälittävän pieni.  Siksi jokainen keskiajasta kirjoittava tutkija joutuu turvautumaan aika paljon "historian aputieteisiin", kuten niitä joskus kuulee alentuvasti kutsuttavan: arkeologiaan, kielitieteeseen, folkloristiikkaan ja kansatieteeseen. Ei olekaan ihme, että Matkaoppaan kirjoittaja Aalto on nimenomaan arkeologi eikä historioitsija.  "Suomesta" ...
Lähetä kommentti
Lue lisää