Kuivamustekala

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Raina: Metsä meidän jälkeemme (Like, 2019). Kolmannen polven helsinkiläisenä en oikein tiedä metsistä mitään. Tai tarkemmin: koska olen tutustunut metsiin lähinnä virkistyskäytön kautta, minulla on ollut niistä vähän vääristynyt käsitys. Kun minä käyn metsässä, on se todennäköisesti joku Nuuksio tai muu kansallispuisto, josta löytyy kelohonkia, lahopuita ja sen sellaista. Oikeaa metsää, siis. Mutta tällaista metsää ei Suomessa enää ole juuri yhtään. Ylivoimaisesti suurin osa Suomen "metsistä" on todellisuudessa tasaikäistä istutettua puupeltoa, jonka kohtalona on avohakkuu. Tällaisessa puupellossa eivät kovinkaan monet eläinlajit pärjää, eikä olekaan ihme, että Suomestä löytyy lähes 900 uhanalaista lajia. Metsä meidän jälkeemme kertoo, miksi näin on, ja voi pojat se on karseaa luettavaa. Harvoin ns. V-käyrä on noussut yhtä nopeasti kuin tätä kirjaa lukiessa. Metsä meidän jälkeemme selitti, miksi avohakkuut ovat

I. Viimeksi arvioin James Clearin Atomic Habitsin ja totesin, että se yrittää selvästi olla Charles Duhiggin Power of Habitin jatko-osa. Mutta Duhigg itse on kirjoittanut Power of Habitin jälkeen uuden kirjan,  Smarter, Faster, Better   (2016). Sekin keskittyy asioihin, joiden avulla voi saada enemmän aikaan, mutta SFB ei kuitenkaan ole Power of Habit 2. Tässä kirjassaan Duhigg keskittyy paljon laajemmin tuottavuuden eri osa-alueisiin. Smarter, Faster, Better koostuu lähinnä journalistiseen tyyliin kirjoitetuista anekdooteista, mikä tekee kirjasta hyvin viihdyttävän mutta myös vähentää informaation tiheyttä, mikä voi olla hyvä tai huono asia, riippuen siitä mitä kirjalta hakee. SFB toimiikin erittäin hyvin äänikirjana.  Anekdoottipitoisuutensa vuoksi SFB muistuttaa enemmän johtamisoppaita kuin self-helpiä. Toisinaan anekdootit olivat mahtavia: koska minulla on pieniä lapsia, olen nähnyt Frozenin useampaan kertaan kuin mitään muuta elokuvaa koko elämässäni, joten oli hauska