Siirry pääsisältöön

Ukrainan historia (Johannes Remy)

Historianopinnoissa meille opetettiin heti ensimmäisenä, ettei historia toista itseään. Ja näinhän se yleisesti ottaen onkin, mutta Ukrainan historiaa lukiessa tulee kyllä vähän deja vu -tunne:

"Joulukuussa 1918 Neuvosto-Venäjä hyökkäsikin uudelleen Ukrainaan liittolaisenaan Nestor Mahnon talonpoikaisarmeija. Ukrainan johdolle hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä. Kun Direktorio yritti aloittaa neuvottelut Neuvosto-Venäjän kanssa, kansankomissaarien neuvosto väitti ettei sillä ollut mitään tekemistä sodan kanssa, vaan se oli Ukrainan sisäinen asia. Kommunistien valtaamilla alueilla Ukrainassa oli muodollisesti oma, Venäjästä erillinen neuvostohallituksensa."

Tämä kuvaa jo paljon. Ukrainan historia on melkein koko ajan sitä, että joku hyökkää alueelle ja valtaa sen. Nykytilanne, jossa Venäjä de facto miehittää Itä-Ukrainaa, ei ole tosiaan mikään poikkeuksellinen tila. Ukrainan alue on kautta historian jaettu eri valtakuntien välillä ja ukrainalaisten osaksi jäi lähinnä maaorjuus. Ukrainankielinen kirjallisuus kiellettiin useita kertoja ja koko kielen olemassaolokin on kiistetty toistuvasti. Jos Suomen historia on välillä aika karua, niin Ukrainan historia on etenemistä surkeudesta toiseen.

Remy on erikoistunut 1700–1900 -lukujen historiaan, ja sen huomaa, sillä Ukrainan varhaisvuosien historia käydään läpi naurettavan nopeasti. Kiovan Rus, Kultainen Orda, Krimin kaanikunta ja Puola-Liettuan aika käydään läpi KAHDEKSASSA sivussa. Eihän siinä ollutkaan kuin 700 vuotta historiaa, miksi turhaan enemmän tilaa uhraamaan?

Tämä oli järjetön ratkaisu. Ymmärrän, että kirjoittajalla on erikoisalansa, mutta oikeasti, kuinka vaikeaa olisi ollut kirjoittaa edes parikymmentä sivua lisää aikaisemmista vuosisadoista? Hitot, pienellä valmistelulla minäkin pystyisin siihen, vaikka olen opiskellut Itä-Euroopan historiaa vain sivuaineena. Tämä oli surkea aloitus kirjalle. Koko kirjan nimeksi olisikin rehellisyyden nimissä pitänyt antaa "Ukrainan historia 1600-luvulta nykyaikaan".

Koska Ukrainan valtiota ei ole ollut olemassa kuin vain 1900-luvulta lähtien, täytyy historiassa käsitellä useiden eri nyky-Ukrainan alueiden historiaa erikseen. Se tekee kirjasta aika poukkoilevan. Tämä olisi ollut joka tapauksessa ongelma, vaikka kirja olisikin erityisen hyvin kirjoitettu, mutta valitettavasti teksti on enintään keskinkertaista.

Itsenäisen Ukrainan historia kerrotaan kirjassa jo selvästi paremmin, joten onneksi sentään kirja parani loppua kohden.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päättymätön tiiliskivi

David Foster Wallace olisi täyttänyt 60 vuotta 21.2.2022, mikäli eläisi. Tätä merkkipäivää varten luimme Tiiliskivien ystävät -FB-ryhmässä Wallacen postmodernin tiiliskiven Infinite Jest vuodelta 1996. Tero Valkonen suomensi teoksen vuonna 2020 nimellä Päättymätön riemu. Teos on siis selkeästi nuorin lukemistamme kirjoista, mutta 25 vuodessa kirja on saanut aikamoisen kulttimaineen: sitä pidetään yleisesti erittäin vaikeana, joskin myös todella hyvänä teoksena. Sopii siis meidän ryhmällemme kuin valettu! Infinite Jestissä ei ole varsinaisia lukuja, mutta tekstissä on täydenkuun (?) muotoisia merkkejä ja päivämääriä, jotka katkovat tekstiä. Koska näitä ei ole mitenkään numeroitu, käytimme suomennoksessa sivunumeroita hyväksemme. Aikataulussa on lisäksi merkitty lause, joka aloittaa SEURAAVAN osion. Lukuaikataulu löytyy kirjoituksen lopusta. Keskimäärin meillä oli n. 70 sivua luettavaa kerrallaan. Infinite Jestin lukemiseen tuo kuitenkin lisää haastetta se, että tekstissä on alaviitt...
Lähetä kommentti
Lue lisää