Siirry pääsisältöön

Algorithms to Live By (Brian Christian & Tom Griffits)

Tietokirja tietojenkäsittelytieteestä, joka käyttää esimerkkeinään useimpien elämään liittyviä asioita. Kuinka kauan kannattaa pitää asuntoa myynnissä, vaikka saisi tarjouksiakin? Mihin järjestykseen tavarat kannattaa keittiössä asetella? Onko parempi idea kokeilla uutta, kehuttua ravintolaa vai mennä tuttuun ja hyväksi tiedettyyn?

Toisesta näkökulmasta tämä on self-help -kirja, jonka neuvot eivät pohjaudu kirjoittajan kokemukseen eikä edes psykologisiin tutkimuksiin, vaan matematiikkaan. Parempi elämä tietojenkäsittelytieteen keinoin!

Joka tapauksessa Algorithms to Live By oli aika hyvä. Opin siitä muutamia tietojenkäsittelytieteen peruskäsitteitä, kuten ordonotaation (Big-O) tai explore/expoit -ristiriesan. Selp-help -näkökulmastakin kirja toimi oikein hyvin, vaikka olenkin jo tarpeeksi vanha, että olen oppinut kantapään kautta käytännössä kaikki asiat, joita kirjassa opetetaan.

Kiinnostavimmat osuudet olivat heti alussa. Ensimmäinen luku käsittelee talokaupan tai seurustelukumppanin etsimisen tyyppisiä ongelmia, joissa päätöksen tekeminen on enemmän tai vähemmän lopullista. Ei kannata ostaa ensimmäistä taloa, jota katselee, sillä mistä tietää, vaikka se olisi alueen huonoimpia taloja. Toisaalta jos lykkää ostamista liian pitkään, voi erinomaisia mahdollisuuksia mennä sivu suun - ehkä jopa kaikkein paras vaihtoehto. Selvästi kannattaa siis aluksi jonkin aikaa vain tutustua tarjontaan, ja sitten kun on saanut käsityksen talojen yleisestä hinta/laatu-suhteesta, niin voi valita hyvältä vaikuttavan vaihtoehdon. Mutta kuinka kauan pitäisi katsella ennen kuin ostaa? 

Tähän on matemaattinen vastaus: ensimmäiset 37% kannattaa vain katsoa mutta ei ostaa, ja sen jälkeen ostaa ensimmäisen talon joka on parempi kuin yksikään tähän saakka nähdyistä. Tämän algoritmin avulla päätyy parhaimpaan lopputulokseen 37% varmuudella. Aika heikko varmuus (63% varmuudella siis EI päädy parhaimpaan lopputulokseen), mutta tämä on matemaattisesti paras mahdollinen lopputulos. Tätä paremmin ei voi vetää.

Toisessa luvussa puhutaan yllä mainitun ravintolaongelman tyyppisistä tilanteista: kuinka paljon käyttää aikaa uusiin vaihtoehtoihin tutustumiseen ja kuinka paljon taas nauttia vanhoista suosikeista? Yleisesti ottaen ihmiset käyttävät liian paljon aikaa uusiin asioihin tutustumiseen eivätkä nautiskele hyväksi tietämistään asioista tarpeeksi. Useimmille tekisi hyvää lukea uudelleen hyvä kirja kuin tarttua uutuuskirjaan, erityisesti mitä vanhemmaksi tulee. Mitä järkeä koota elämänkokemusta hyvistä asioista, jos tätä kokemusta ei sitten aio ikinä hyödyntää?

Kirjassa on muitakin hyviä ohjeita. Esimerkiksi jos on sopimassa tapaamista sähköpostitse, on parempi ehdottaa jotain aikaa kuin pyytää toista ehdottamaan aikaa. Ensimmäisessä tapauksessa vastaanottajan pitää vain vilkaista kalenteriaan ja sanoa "kyllä" tai "ei"; toisessa tapauksessa hän joutuu miettimään, mikä aika olisi hänelle paras, mikä on paljon rasittavampaa. Tämä on satakertaisesti totta, jos tapaamiseen on osallistumassa monta ihmistä.

Kirjan tietojenkäsittelytieteeseen ja matematiikkaan nojaava lähestymistapa tekee elämänohjeista piristävällä tavalla erilaisia kuin monissa muissa self-help -kirjoissa. Erityisesti voin kuvitella tämän vetoavan nuoriin nörtteihin. Tämä olisi ollut kullanarvoinen kirja minulle silloin kun olin suunnilleen kaksikymppinen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...

Millaista oli elämä keskiajalla? (Matkaopas keskiajan Suomeen)

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015) Opiskelin yliopistossa historiaa, ja osana koulutustamme tutustuimme erilaisiin arkistoihin. Kansallisarkistossa meille esiteltiin hylly, jossa oli puolisen tusinaa järkyttävän paksua opusta. Niitä on vaikea sanoa "kirjoiksi", koska ne olivat 20-50 cm paksuja: ne olivat samojen kansien väliin sidottuja dokumenttikokoelmia. "Tuossa ovat kaikki keskiaikaiset lähteet", opas kertoi meille. Ottaen huomioon, että Suomen keskiaika kesti noin 300-400 vuotta, oli kirjojen paksuudesta huolimatta lähteiden määrä säälittävän pieni.  Siksi jokainen keskiajasta kirjoittava tutkija joutuu turvautumaan aika paljon "historian aputieteisiin", kuten niitä joskus kuulee alentuvasti kutsuttavan: arkeologiaan, kielitieteeseen, folkloristiikkaan ja kansatieteeseen. Ei olekaan ihme, että Matkaoppaan kirjoittaja Aalto on nimenomaan arkeologi eikä historioitsija.  "Suomesta" ...