Siirry pääsisältöön

Mote in God's Eye (Larry Niven & Jerry Pournelle)

Mote in God's Eye on scifi-klassikko vuodelta 1974, jota kehutaan ennen kaikkea avaruusolentojen kuvauksen syvyydestä. Varsinkin ennen vanhaan avaruusolennot olivat aivan liian usein käytännössä ihmisiä, jotka näyttivät oudoilta. Vaikka alieneilla olisi kuusi jalkaa ja kaksi päätä, niiden elämä ja yhteiskunnat muistuttivat turhan monessa tarinassa elävästi jonkin ihmisten kulttuurin elämää ja yhteiskuntaa. 

Mutta Motessa on kunnon avaruusolennot, jotka eivät totisesti ole ihmisiä. Niven ja Pournelle olivat miettineet omien alieneidensa yhteiskunnan, biologian ja kulttuurin yksityiskohtia myöten järkeenkäyväksi, mutta hyvin paljon ihmisten vastaavista poikkeavaksi. Tämä on mahtavaa: harvassa nykyscifinkään teoksessa on näin loppuun asti mietittyjä avaruusolioita.

Harmi kyllä siihen kirjan hyvät puolet sitten vähän loppuvatkin. Kirjan henkilöhahmot ovat erittäin hajuttomia ja mauttomia. Kirjassa on tusinan verran merkittäviä henkilöitä, mutta minun oli hyvin vaikea muistaa, kuka on kuka: kun yhdelläkään ei ollut oikein mitään mainittavaa persoonallisuutta, ei niitä pystynyt erottamaan toisistaan. Ne harvat hahmot, joilla oli jokin mieleenpainuva ominaisuus, tapasivat olla käveleviä kliseitä: Viisas Pappi, Kaunis Ja Itsepäinen Nuori Nainen, Armoton Venäläinen Amiraali. Tylsää on.

Mutta paperinohuet hahmot eivät edes ole kirjan suurin puute. Isompi ongelma oli tarina, joka poukkoili rasittavasti ympäriinsä. Tuntuu kuin molemmat kirjailijat ovat halunneet omat juonikuvionsa mukaan kirjaan, ja he veisasivat viis sellaisista pikkuseikoista kuin "draaman kaari". Kun pääsin loppuun saakka olin jo kyllästynyt tarinaan ja lähes vihainen: tässä olisi ollut elementit hyvään kirjaan, mutta ne haaskattiin. 

Silloin kun tarina oli hyvässä vauhdissa, se imaisi mukaansa, mutta väistämättä nämä hyvät vaiheet päättyivät enemmän tai vähemmän epätyydyttävästi ja kirja siirtyi toiseen juonikuvioon, joka yleisesti ottaen vaihtoi paljon hitaamman vaihteen päälle ja katkaisi kirjan hyvän tahdin. Se oli turhauttavaa.

Jos kirjassa olisi n. 150 sivua vähemmän, se voisi olla oikein hyvä. Tällaisenaan siinä on huippuluokan ideoita, mutta kokonaisuus ei oikein toimi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...