Siirry pääsisältöön

Faktojen maailma (Hans Rosling)

Olen ollut aktiivinen efektiivinen altruismi -liikkeessä jo joitain vuosia. EA:ssa pyritään löytämään kaikkein vaikuttavimmat ja tehokkaimmat hyväntekeväisyyskohteet ja levittämään tietoa siitä, mitkä ovat kaikkein parhaita kohteita lahjoituksille (basically malariaverkot ja matolääkkeet: enemmän tietoa aiheesta löytyy esim. GiveWellin sivuilta.)

Olen käyttänyt sen takia jonkin verran aikaa puhuen hyväntekeväisyydestä ja eri kohteiden paremmuudesta. Aika monet ihmiset ovat syystä tai toisesta skeptisiä, mutta turhauttavin skeptisyyden muoto on uskomus siihen, ettei hyväntekeväisyydestä ole mitään hyötyä, koska maailma on koko ajan menossa kuitenkin huonommaksi. "Olemme käyttäneet vuosikymmeniä yrittäen auttaa kehitysmaita, mutta ne ovat ihan yhtä huonossa jamassa kuin ennenkin, ellei jopa huonommassa."


Ja sitten yritän kärsivällisesti selittää, kuinka väärässä he ovatkaan. Maailma on mennyt lähes kaikilla mittareilla huomattavasti parempaan suuntaan. Ihmiset elävät pitempään, terveempinä ja rikkaampina kuin ennen, sodat ovat vähentyneet, sairauksia on saatu kuriin, nälänhädät ovat lähes loppuneet, melkein kaikki lapset käyvät koulua, jne.


Tässä vaiheessa kuulijani eivät yleensä vain usko minua, vaikka näyttäisin heille tilastoja toisensa perään. Usko maailman huonontumiseen on toisilla hyvin syvässä, eikä sitä hevillä hetkauteta.
Siksi olenkin niin iloinen, että Faktojen maailmasta on tullut bestseller. Rosling selittää kirjassaan erittäin hyvin, kuinka paljon paremmin asiat ovat kuin 50 tai edes 20 vuotta sitten. Vaikka minulle nämä asiat olivat jo tuttuja, sain silti kirjasta paljon uusia oivalluksia.


Suurin näistä oivalluksista oli termin "kehittyvät maat" huonous. Ei maailma jakaudu siististi "kehittyviin maihin" ja "teollisuusmaihin". Osa "kehittyvistä maista" on selvästi rikkaampia kuin muut, osa taas selvästi köyhempiä. Siksi Rosling jakaakin maailman neljään tuloluokkaan:

  •  Taso 1 on äärimmäistä köyhyyttä: keskimääräiset tulot ovat alle 2$ päivässä. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Sierra Leone ja Somalia. Näissa maissa ihmiset näkevät toisinaan nälkää ja elävät muutenkin helvetillisen köyhyyden vallassa. Tämä on se taso, jonka ihmiset yleensä kuvittelevat, kun puhutaan "kehitysmaista". Tällä tasolla elää noin miljardi ihmistä. Paul Collierin mahtava kirja Bottom Billion käsitteli juuri tason 1 maita.
  • Taso 2 on edelleen köyhää, mutta ei enää äärimmäistä surkeutta. Ihmisillä on jo mahdollisuus laittaa pieniä summia säästöön ja ostaa esimerkiksi polkupyörä. Keskitulot ovat jossain kahden ja kahdeksan dollarin väliltä. Kenia ja Intia kuuluvat tähän sarjaan. Suunnilleen 2,5 miljardia ihmistä elää tasolla 2.
  • Taso 3 tarkoittaa 8-32$ päivässä. Tässä ollaan jo ihan kohtuullisen tulotason äärellä: Suomen mittapuilla vielä köyhää, muttei kurjaa. Brasilia, Etelä-Afrikka ja Kiina ovat tason 3 maita, ja tälläkin tasolla elää vajaat kolme miljardia ihmistä.  
  • Taso 4 on rikkaat maat, kuten EU tai Saudi-Arabia. 

Tämä on todella hyödyllinen tapa jaotella maat eri tuloluokkiin, etenkin jos puhutaan kehitysavusta tai hyväntekeväisyydestä. Aion tästä eteenpäin käyttää näitä tasoja jatkuvasti. Ainoa, mikä minua harmittaa, on termistön tylsyys: kunpa Rosling olisi keksinyt joka tasolle jonkin iskevän nimen, niin tämä jaottelu jäisi paremmin ihmisten mieleen ja olisi vielä käyttökelpoisempi.


Faktojen maailma on erittäin viihdyttävästi kirjoitettu ja se on täynnä asiaa. Toivon, että mahdollisimman moni ihminen lukee sen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...