Olen käyttänyt sen takia jonkin verran aikaa puhuen hyväntekeväisyydestä ja eri kohteiden paremmuudesta. Aika monet ihmiset ovat syystä tai toisesta skeptisiä, mutta turhauttavin skeptisyyden muoto on uskomus siihen, ettei hyväntekeväisyydestä ole mitään hyötyä, koska maailma on koko ajan menossa kuitenkin huonommaksi. "Olemme käyttäneet vuosikymmeniä yrittäen auttaa kehitysmaita, mutta ne ovat ihan yhtä huonossa jamassa kuin ennenkin, ellei jopa huonommassa."
Ja sitten yritän kärsivällisesti selittää, kuinka väärässä he ovatkaan. Maailma on mennyt lähes kaikilla mittareilla huomattavasti parempaan suuntaan. Ihmiset elävät pitempään, terveempinä ja rikkaampina kuin ennen, sodat ovat vähentyneet, sairauksia on saatu kuriin, nälänhädät ovat lähes loppuneet, melkein kaikki lapset käyvät koulua, jne.
Tässä vaiheessa kuulijani eivät yleensä vain usko minua, vaikka näyttäisin heille tilastoja toisensa perään. Usko maailman huonontumiseen on toisilla hyvin syvässä, eikä sitä hevillä hetkauteta.
Siksi olenkin niin iloinen, että Faktojen maailmasta on tullut bestseller. Rosling selittää kirjassaan erittäin hyvin, kuinka paljon paremmin asiat ovat kuin 50 tai edes 20 vuotta sitten. Vaikka minulle nämä asiat olivat jo tuttuja, sain silti kirjasta paljon uusia oivalluksia.
Suurin näistä oivalluksista oli termin "kehittyvät maat" huonous. Ei maailma jakaudu siististi "kehittyviin maihin" ja "teollisuusmaihin". Osa "kehittyvistä maista" on selvästi rikkaampia kuin muut, osa taas selvästi köyhempiä. Siksi Rosling jakaakin maailman neljään tuloluokkaan:
- Taso 1 on äärimmäistä köyhyyttä: keskimääräiset tulot ovat alle 2$ päivässä. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Sierra Leone ja Somalia. Näissa maissa ihmiset näkevät toisinaan nälkää ja elävät muutenkin helvetillisen köyhyyden vallassa. Tämä on se taso, jonka ihmiset yleensä kuvittelevat, kun puhutaan "kehitysmaista". Tällä tasolla elää noin miljardi ihmistä. Paul Collierin mahtava kirja Bottom Billion käsitteli juuri tason 1 maita.
- Taso 2 on edelleen köyhää, mutta ei enää äärimmäistä surkeutta. Ihmisillä on jo mahdollisuus laittaa pieniä summia säästöön ja ostaa esimerkiksi polkupyörä. Keskitulot ovat jossain kahden ja kahdeksan dollarin väliltä. Kenia ja Intia kuuluvat tähän sarjaan. Suunnilleen 2,5 miljardia ihmistä elää tasolla 2.
- Taso 3 tarkoittaa 8-32$ päivässä. Tässä ollaan jo ihan kohtuullisen tulotason äärellä: Suomen mittapuilla vielä köyhää, muttei kurjaa. Brasilia, Etelä-Afrikka ja Kiina ovat tason 3 maita, ja tälläkin tasolla elää vajaat kolme miljardia ihmistä.
- Taso 4 on rikkaat maat, kuten EU tai Saudi-Arabia.
Tämä on todella hyödyllinen tapa jaotella maat eri tuloluokkiin, etenkin jos puhutaan kehitysavusta tai hyväntekeväisyydestä. Aion tästä eteenpäin käyttää näitä tasoja jatkuvasti. Ainoa, mikä minua harmittaa, on termistön tylsyys: kunpa Rosling olisi keksinyt joka tasolle jonkin iskevän nimen, niin tämä jaottelu jäisi paremmin ihmisten mieleen ja olisi vielä käyttökelpoisempi.
Faktojen maailma on erittäin viihdyttävästi kirjoitettu ja se on täynnä asiaa. Toivon, että mahdollisimman moni ihminen lukee sen.
Kommentit
Lähetä kommentti