Kirjan parasta antia on otsikon "donitsi", joka on Raworthin piirtämä kuva kestävästä taloudesta. Kehitys ei saa vajota alle sen rajan, jossa ihmiset kärsivät puutetta; toisaalta se ei saa nostaa yli planeetan kestokyvyn. Donitsi on iskevä ja tehokas tapa kuvata sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen kestävä kehitys yhdessä kuvassa. Tämä on hyödyllinen malli.
Harmi kyllä siihen kirjan hyvät sisällöt aika pitkälle jäävätkin. Loppuosa kirjasta on suurimmaksi osaksi höttöistä hippeilyä, jossa on hyvin vähän sisältöä. "Meidän pitää rakentaa regeneratiivisia talouksia!" Joo, hyvältä kuulostaa: miten? Tähän Raworth ei vastaa.
Kirjan lukeminen olikin jatkuvasti turhauttava kokemus, vähän samaan tapaan ja samasta syystä kuin Rauhankoneen tapauksessa. On hyvin helppoa kertoa, että maailman pitäisi olla parempi. Vaikea ja kiinnostava osuus on kertoa, miten pääsemme täältä sinne. Valitettavasti tätä Raworth ei tarjoa, ja siksi kirjasta ei saa juuri mitään irti, mikäli on koskaan kuullut kestävän kehityksen tai kiertotalouden tyyppisistä käsitteistä aiemmin.
Kommentit
Lähetä kommentti