Siirry pääsisältöön

Elämän lyhyydestä (Seneca)

Kolme lyhyttä tekstiä stoalaiselta filosofilta: Elämän lyhyydestä ja Joutilaisuudesta käsittelevät melko samaa aihetta, mutta Johdatuksesta ei liity näihin lainkaan,enkä ihan ymmärrä, miksi se on julkaistu samoissa kansissa.Se ei ole huono, mutta koska se on niin erilainen, en käsittele siitä tässä arviossa lainkaan.

Senecan mukaan voi elää kolmella tavalla: nautintoja tavoitellen, "joutilaisuudessa" - eli mietiskellen filosofiaa ja hyveitä - tai "toiminnassa", eli toimien yhteisen hyvän eteen. Ensimmäinen vaihtoehdoista on tietty Senecan mielestä surkea, joten jäljelle jää kysymys: onko parempi yrittää saavuttaa suuria vai vetäytyä omiin oloihin lukemaan filosofiaa?

Seneca pitää toimintaa hyvänä, mutta ehkä yllättäen kannustaa kuitenkin joutilaisuuteen. Valtion palveleminen on hyvä, mutta joutilas palvelee suurempaa valtiota kuin näitä rupuisia maallisia. Hyveitä mietiskelevä ihminen toimii koko ihmiskunnan hyväksi edistäessään meidän kaikkien yhteistä viisauspääomaa.

Seneca kutsuu tätä "joutilaisuudeksi", mutta laiskottelusta ei selvästi ole kyse. Joutilaankin hän olettaa keskustelevan julkisesti ja oletettavasti myös kirjoittavan. Nykyajan joutilas ehkä pitää blogia?

Elämä on Senecan mielestä liian arvokasta haaskattavaksi toisten tahdon mukaan elämiseen. Tämä ei tarkoita, ettei ihmisellä olisi velvollisuuksia toisia kohtaan, muttei pidä ehdoin tahdoin kasata itselleen tehtäviä, jotka tulevat hyveiden kasvattamisen tielle. 

Senecalla on hyvä tyyli ja suomennos on toimiva. Tämä on self-help-kirja täysin toisesta ajasta ja kulttuurista, mutta teksti on juuri ikänsä vuoksi hyvin raikasta. Kukaan ei kirjoittaisi nykypäivänä siitä, kuinka ei pidä tavoitella menestystä vaan lukea filosofiaa ja edistää hyveitä. Mutta ehkä meidän aikamme tarvitsisi tällaista sanomaa vähän enemmänkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...