Trumpin Suomen-vierailun kunniaksi ajattelin ottaa hänestä tarkemmin selvää. Jonkun verran olen toki tutustunut Trumpiin lukemattomien hänestä kertovien lehtijuttujen ansiosta, mutten ole ikinä perehtynyt kunnolla hänen elämäntarinaansa.
Laura Saarikoski kirjoitti Hesariin ihan kiinnostavia juttuja Trumpin kannattajista ennen vaaleja, joissa pyrittiin selittämään, miksi Trump on niin suosittu. Ne olivat tarpeeksi hyviä, jotta uskalsin tarttua hänen ja Saska Saarikosken yhdessä kirjoittamaan kirjaankin.
Saarikosket eivät ole Trumpin faneja, mutta he osaavat suurimman osan ajasta pitää asenteensa tarpeeksi taka-alalla, ettei se alkanut ärsyttää. Toki alussa piti viitata Trumpin vaalikokousten tuovan mieleen 30-luvun Saksan, mikä sai minut taas pyörittelemään hetkeksi silmiäni. Jep jep, Trump on Hitler: so far, so boring.
Mutta onneksi kirja ei jäänyt vatvomaan tätä teemaa yhtään pitemmälle vaan syöksyi Trumpin elämäkertaan. Trumpin liikemiesura oli kiinnostava: New Yorkin kiinteistöbisneksessä pärjääminen vaati selvästi "vaihtoehtoisten faktojen" hallinnan. Esimerkiksi Trump Toweria rakentaessaan Trump tarvitsi sekä lainaa pankilta että verohelpotuksia kaupungilta: lainaa pankki ei halunnut antaa ilman varmuutta verohelpotuksista eikä kaupunki halunnut luvata epävarmalle hankkeelle mitään, kun sillä ei ollut edes lainaa varmistettuna. Trumpilla oli siis ongelma, jonka hän ratkaisi hankkimalla tontilla olevan rakennuksen ja lavastamalla sen aivan rappeutuneeksi. Huonokuntoinen talo oli kaupungille imago-ongelma, joten päättäjät taipuivat antamaan Trumpille verohelpotukset, jotta tilalle saataisiin näyttävämpi rakennus.
Trump loi itsestään brändin paljon ennen kuin se oli tapana. Trumpin brandi on niin kova, että maailmalta uskomatonta kyllä löytyy Trumpin mukaan nimettyjä taloja, jotka eivät ole Trumpin rakennuttamia ja jotka itse asiassa maksavat Donaldille nimen käytöstä.
Saarikoskien mukaan republikaanipuolue oli ennen Trumpia menossa mahdottoman suuntaan. Yhä radikaalimman oikeistolaisiksi muuttuva puolue ajoi superrikkaiden asiaa ja yllytti kulttuurisotaa arvokonservatiivien ja -liberaalien välille. Puolueen kansanedustajat eivät olleet valmiit mihinkään kompromisseihin, mutta heidän omat ehdotuksensa eivät olleet realistisia. Trump taas on omien sanojensa mukaan aina valmis hyviin diileihin. Hän vetosi työväenluokkaan sanoessaan tuovansa työpaikat takaisin USA:han, mikä ei välttämättä sopinut superrikkaiden agendaan. Hän ei sopinut kulttuurisodan kummallekaan puolelle: Trump ei tosiaan ole "liberaali", mutta useat hänen mielipiteensä ovat melko vapaamielisiä. Trump sopisi moneen eurooppalaiseen populistipuolueeseen loistavasti. Tämä voi tuntua monen republikaanin (ja muidenkin) mielestä huonolta käänteeltä, mutta on helppo argumentoida,että republikaanipuolueelle tämä on itse asiassa järkevä pivotointi - ehkä jopa järkevin mahdollinen. Trumpilainen linja mahdollistaisi taas yhteistyön yli puoluelinjan, jos yhteistyötä voisi kutsua "hyväksi diiliksi". Saa nähdä, alkavatko republikaanien kansanedustajat kääntyä tällaisille linjoille lähitulevaisuudessa.
Tämä kirja on kirjoitettu ennen USA:n presidentinvaalipäivää, joten siinä ei tietenkään voida kertoa Trumpin toiminnasta presidenttinä. Ehkä parempi niin: teos oli fokusoituneempi, kun se pystyi keskittymään vaalikamppailuun tuloksen ollessa vielä epävarma. Vaalien jälkeen kirjoitettu teos olisi kirjoitettu tietynlaisella jälkiviisaudella.
Kommentit
Lähetä kommentti