Kirjassaan Snyder lähinnä kertasi ne keinot, joilla natsit pääsivät 1930-luvulla valtaan ja etsi analogioita Trumpin toiminnasta. Melko tylsää, siis. Välillä Snyderin analogiat ovat toimivia, esim. verratessaan Hitlerin ja Trumpin suhtautumista totuuteen. Usein ne kuitenkin ovat aika kaukaa haettuja. Äärimmäisin esimerkki on se, kun Snyder kertoo Trumpin käyttäneen yksityistä turvafirmaa kampanjatilaisuuksissaan, ja rinnastaa tämän SS:ään. Joo ei, Snyder, ei näin.
Tylsistymisen välttämiseksi aloin testata, miten hyvin Snyderin teesit sopisivat myös Trumpin kiihkeimpiin vastustajiin, ns. kampusvasemmistoon. Jos termi ei ole tuttu, niin kyseessä on porukka, jotka kannattavat tiukkaa intersektionaalista vasemmistolaisuutta. He yrittävät mm. kaikin voimin estää oikeistolaisten luennoitsijoiden puheita yliopistoissa ja heidän mukaansa Trumpin nimen kirjoittaminen kampuksen jaljakäytävään on vihapuhetta.
Aika monia Snyderin ohjeista voisi hyvin pienin muutoksin soveltaa myös kampusvasemmistoa vastaan, toisinaan jopa sopivammin kuin Trumpia vastaan (esim. Snyderin kehoitukset uskaltaa olla eri mieltä muiden kanssa, vaikka se tuntuisi vaaralliselta: Trumpin haukkuminen on suorastaan kansanhuvi, mutta kampusvasemmiston kritisoinnista voi menettää työnsä).
En osaa sanoa, kertooko tämä hevosenkenkäteoriasta vaiko vain siitä, että natsikortin heiluttelu on yllättävän helppoa. Natsit tekivät kaikenlaista, joten jos on valmis vääntämään tarpeeksi hataria vertauksia, niin mitä tahansa poliittista toimintaa voi verrata natseihin.
Vaikka Sipilää! Hän halusi rajoittaa ammattiliittojen valtaa, IHAN KUIN HITLER. "Kaiken maailman dosentit"-heitto osoittaa natsityylistä intelligentsian halveksuntaa. Tämä on hauskaa! Pakkopalautukset tuovat tietenkin mieleen lopullisen ratkaisun. Ja niin edespäin. Natsivertausten tekeminen on niin helppoa, että se ei oikein vakuuta.
Jos natsien valtaannousu ei ole tuttu aihe, voi olla, että Tyranniasta on ihan kiinnostava teos, mutta minulle tässä ei ollut mitään uutta.
Kommentit
Lähetä kommentti