Siirry pääsisältöön

Tyranniasta (Timothy Snyder)

Tämä oli lyhyt Trumpin vastainen pamfletti - todella lyhyt. Suunnilleen puolet sivuista on tyhjiä, varsinaista tekstiä on varmaan alle 50 sivua. 

Kirjassaan Snyder lähinnä kertasi ne keinot, joilla natsit pääsivät 1930-luvulla valtaan ja etsi analogioita Trumpin toiminnasta. Melko tylsää, siis. Välillä Snyderin analogiat ovat toimivia, esim. verratessaan Hitlerin ja Trumpin suhtautumista totuuteen. Usein ne kuitenkin ovat aika kaukaa haettuja. Äärimmäisin esimerkki on se, kun Snyder kertoo Trumpin käyttäneen yksityistä turvafirmaa kampanjatilaisuuksissaan, ja rinnastaa tämän SS:ään. Joo ei, Snyder, ei näin.

Tylsistymisen välttämiseksi aloin testata, miten hyvin Snyderin teesit sopisivat myös Trumpin kiihkeimpiin vastustajiin, ns. kampusvasemmistoon. Jos termi ei ole tuttu, niin kyseessä on porukka, jotka  kannattavat tiukkaa intersektionaalista vasemmistolaisuutta. He yrittävät mm. kaikin voimin estää oikeistolaisten luennoitsijoiden puheita yliopistoissa ja heidän mukaansa Trumpin nimen kirjoittaminen kampuksen jaljakäytävään on vihapuhetta. 

Aika monia Snyderin ohjeista voisi hyvin pienin muutoksin soveltaa myös kampusvasemmistoa vastaan, toisinaan jopa sopivammin kuin Trumpia vastaan (esim. Snyderin kehoitukset uskaltaa olla eri mieltä muiden kanssa, vaikka se tuntuisi vaaralliselta: Trumpin haukkuminen on suorastaan kansanhuvi, mutta kampusvasemmiston kritisoinnista voi menettää työnsä).

En osaa sanoa, kertooko tämä hevosenkenkäteoriasta vaiko vain siitä, että natsikortin heiluttelu on yllättävän helppoa. Natsit tekivät kaikenlaista, joten jos on valmis vääntämään tarpeeksi hataria vertauksia, niin mitä tahansa poliittista toimintaa voi verrata natseihin.

Vaikka Sipilää! Hän halusi rajoittaa ammattiliittojen valtaa, IHAN KUIN HITLER. "Kaiken maailman dosentit"-heitto osoittaa natsityylistä intelligentsian halveksuntaa. Tämä on hauskaa! Pakkopalautukset tuovat tietenkin mieleen lopullisen ratkaisun. Ja niin edespäin. Natsivertausten tekeminen on niin helppoa, että se ei oikein vakuuta.

Jos natsien valtaannousu ei ole tuttu aihe, voi olla, että Tyranniasta on ihan kiinnostava teos, mutta minulle tässä ei ollut mitään uutta. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide

Kadonnutta tiiliskiveä etsimässä

Tällä kertaa Tiiliskivien ystävät -lukupiirillämme oli vihdoin vuorossa tiiliskivien tiiliskivi, Marcel Proustin yli 3000-sivuinen eepos Kadonnutta aikaa etsimässä. Teos on julkaistu alunperin vuosina 1913 - 1927. Ensimmäisen osan julkaisun jälkeen puhkesi ensimmäinen maailmansota, joten toinen osa sai odottaa julkaisuaan vuoteen 1918 saakka. Ensimmäiselle osalle Proust ei meinannut löytää kustantajaa, joten hänen piti lopulta maksaa kustantajalle kirjan julkaisemisesta. Se oli suurmenestys, joten toista osaa varten kustantajat suorastaan kilpailivat teoksesta. Ranskaksi Kadonnutta aikaa etsimässä ilmestyi seitsemänä kirjana, suomennos on jaettu kymmeneen kirjaan (neljä ensimmäistä osaa on suomennoksessa jaettu kahtia). Kolme viimeistä osaa julkaistiin Proustin kuoleman jälkeen, joten niihin kirjailija ei enää ehtinyt tehdä muutoksia tai korjauksia ennen julkaisua - ja sen ilmeisesti myös huomaa. Luimme teosta Tiiliskivien ystävät -FB-ryhmässä vuoden päivät. Suomennoksen näkökulmasta

1590-luvun Trump (Susimessu)

Jos tämä olisi romaani, olisin varmaan puolivälissä heittänyt sen pois liiallisen epäuskottavuuden vuoksi. Mirkka Lappalaisen Susimessu: 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa (Siltala 2009) kietoo yhteen kolme yleensä erillisinä käsiteltyä tapahtumaa: nuijasodan, Kaarle-herttuan ja Sigismundin taistelun Ruotsin kruunusta sekä "missio Suetican" eli Ruotsiin suuntautuneen vastauskonpuhdistuksen. Kirja maalaakin kokonaiskuvan Ruotsista, joka oli jättämässä keskiajan taakseen, mutta ei ollut vielä siirtynyt uuteen aikaan. Murroskausina on usein levotonta, eikä 1590-luku ollut totisesti poikkeus. Perustarina on sukudraama, joka on samalla taistelu valtaistuimesta. Kustaa Vaasan kuoltua hänen vanhempi poikansa peri kruunun. Erinäisten käänteiden jälkeen toiseksi vanhin poika Juhana kuitenkin nappasi valtaistuimen veljeltään. Hänen poikansa Sigismundista pitäisi siis tulla kuningas, mutta kolmas veli, Kaarle-herttua, ei halunnut päästää puoli-puolalaista veljenpo