Kuivamustekala

Muistan joskus ennen ihmetelleeni, miksi jotkut maat ovat rikkaita ja toiset köyhiä. Eivätkö köyhien maiden johtajat tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta maa vaurastuisi? Vai onko kyse vain siitä, että joissain maissa on protestanttisen työetiikan kaltaisia sosio-kulttuurisia seikkoja, jotka tekevät niistä rikkaita, ja toisissa ei ole?  Mutta kun olin tutustunut historiaan ja maailmanpolitiikkaan vähän tarkemmin, alkoi vastaus olla ilmiselvä: kyse on yksinkertaisesti siitä, että toisissa maissa eliitit riistävät kansaa ja johtajat vetävät kansallista omaisuutta omiin taskuihinsa. En ollut nuorempana tajunnut, kuinka yleistä tällainen on, ehkä siksi että köyhän kansan vähien varojen varastaminen vaikuttaa aika sosiopaattiselta käytökseltä, mutta toisaalta luultavasti oligarkin pitää olla vähän sosiopaatti.  Daron Acemoğlu ja James A. Robertson kirjoittivat tästä aiheesta kirjan Why Nations Fail (2012; suomennettu nimellä Miksi maat kaatuvat, Terra Cognita 2013, suom. Kimmo Pietilä...

Rakastan Paul Collierin kirjoja. Hän ei pelkää ilmaista mielipiteitä, jotka eivät ehkä ole kovinkaan suosittuja tai jopa  tabuja, mutta hän ei ole mikään provoava öyhöttäjä. Päinvastoin hän pyrkii kunnioittamaan eri näkemyksiä asiasta ja pysyy kohteliaana silloinkin, kun hän laukoo varsin   kiistanalaisia mielipiteitä. Kirjassaan Exodus: Immigration and Multiculturalism in the 21st Century (2013) Collier tarttuu kiistoista kiistanalaisimpaan: maahanmuuttoon. Vain yhdessä kohdassa kirjaa Collierin rauhallinen sävy vaihtuu turhautuneen vihaisen oloiseksi: kun hän puhuu perinteisten puolueiden osuudesta maahanmuuttokeskusteluun - tai oikeastaan sen puutteesta. Collier syyttää hyvin aiheellisesti puolueita siitä, että ne eivät uskaltaneet puhua maahanmuutosta oikein mitään, jolloin populistit ja äärioikeisto pystyivät nappaamaan ilmatilan kokonaan itselleen. Saman keskustelun puutteen takia perinteisten puolueiden maahanmuuttopolitiikka on ollut p...

Matti Vuento kirjoittaa tietokirjoja, jotka ovat täynnä tietoa. Hän on mikrobiologi, ja niinpä hänen kirjansakin käsittelevät mikrobeja: viruksia, bakteereita ja arkeoneja.    Vuento ei kohtele lukijaa kuin lasta, vaan kuvailee tarvittaessa vaikkapa bakteerien puolustuskeinoja molekyylitason yksityiskohtaisesti. Hyvin usein piti pysähtyä lukemaan huomattavasti tavallista hitaammin, jotta pysyi kärryillä. Se on mahtavaa: tuntui, että näistä kirjoista oikeasti oppii jotain. Virukset: Näkymättömät viholliset ( Gaudeamus 2016) on näistä kirjoista vanhempi, mutta samalla ajankohtaisempi . Vuento on pyrkinyt jakamaan tekstin vähän yleistajuisempaan leipätekstiin ja teknisempää kieltä käyttäviin infolaatikoihin, mutta ei hän aina malta pysyä siinä jaossa, vaan leipikseenkin välillä livahtaa pitkiä selostuksia entsyymien emäsjärjestyksistä tai sellaisista. Päähuomio kirjassa on pelättyjä tauteja aiheuttavissa viruksissa: isorokko-, ebola, influenssaviruksissa ja HIV:ssä. ...

Jos tämä olisi romaani, olisin varmaan puolivälissä heittänyt sen pois liiallisen epäuskottavuuden vuoksi. Mirkka Lappalaisen Susimessu: 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa (Siltala 2009) kietoo yhteen kolme yleensä erillisinä käsiteltyä tapahtumaa: nuijasodan, Kaarle-herttuan ja Sigismundin taistelun Ruotsin kruunusta sekä "missio Suetican" eli Ruotsiin suuntautuneen vastauskonpuhdistuksen. Kirja maalaakin kokonaiskuvan Ruotsista, joka oli jättämässä keskiajan taakseen, mutta ei ollut vielä siirtynyt uuteen aikaan. Murroskausina on usein levotonta, eikä 1590-luku ollut totisesti poikkeus. Perustarina on sukudraama, joka on samalla taistelu valtaistuimesta. Kustaa Vaasan kuoltua hänen vanhempi poikansa peri kruunun. Erinäisten käänteiden jälkeen toiseksi vanhin poika Juhana kuitenkin nappasi valtaistuimen veljeltään. Hänen poikansa Sigismundista pitäisi siis tulla kuningas, mutta kolmas veli, Kaarle-herttua, ei halunnut päästää puoli-puolalaista veljenpo...

Olen lukenut Paavo Castrénilta jo muutaman antiikkia käsittelevän kirjan, joten tartuin myös hänen pari vuotta vanhaan   kirjaansa Antiikin myytit (Otava 2017).   Täytyy sanoa, että petyin kyllä tämän kirjan kanssa. Ensinnäkin kirjan rakenne oli outo. Kirja esitteli ensin kreikkalaisia jumaltaruja ja loppuosassa roomalaisia legendoja. Nämä kaksi myyttityyppiä ovat kuitenkin luonteeltaan niin erilaisia, että niistä olisi ollut paljon järkevämpää tehdä erilliset kirjat. Toisekseen Castrén kertoo myytit yllättävän tylsästi ja yhteenvedonomaisesti. Aivan liian monessa tarussa hän toteaa tyyliin "sitten sankari surmasi hirviön", kertomatta mitään yksityiskohtia. Jos ei ole kuullut tarua ennen, on siitä joskus vaikea saada otetta. Mutta kun tulee kyse henkilöistä, Castrén luettelee heidän koko sukuluettelonsa, niin isän kuin äidin puolelta. Se tekee lukemisesta haastavaa, kun nimiä vilisee, mutta lähes kaikki niistä ovat suht merkityksettömiä tarinan kannalta. ...

Chris Stringer on pitkän linjan paleoantropologi, joka kertoo Homo sapiensin evoluutiohistorian kirjassaan Vain yksi jäi: miten meistä tuli ainoa ihmislaji (Gaudeamus 2014, alkuteos Lone Survivors 2012, suom. Jorma Keskitalo). Stringer oli ensimmäisten joukossa puolustamassa ajatusta Afrikasta ihmissuvun alkukotina. Yllätyin, kun hän kertoi tämän ajatuksen tulleen valtavirraksi vasta 80-luvulla: olen itse aina kuullut Afrikka-teorian esitettynä itsestäänselvänä faktana. Tälle teorialle oli ja on edelleen kuitenkin kilpailevia teorioita. Jotkut eivät edes hyväksy jakoa Homo erectukseen, neandertalin-, denisovan- ja nykyihmisiin, vaan pitävät näitä kaikkia Homo sapiensin erilaisina muotoina! Ja nyt, luettuani Stringerin kirjan, alan ymmärtää myös niitä kilpailevia näkemyksiä. Stringer nimityäin esittelee tutkimukset ja eri tulkinnat häkellyttävän rehellisen oloisesti. Vaikka hän onkin RAO-teorian (recent African origin eli äskettäinen afrikkalainen alkuperä) suuri kannatt...

Suomen romanien historia (toim. Panu Pulma, SKS 2012) on akateeminen ja kattava selvitys romanien historiasta ja osittain nykypäivästäkin. Suomalaisilla ei ehkä ole orjuus- tai siirtomaavaltamenneisyyttä, mutta kyllä meilläkin on isoja mustia tahroja historiassamme, ja romanien kohtelu halki vuosisatojen on yksi näistä. Tiesittekö esimerkiksi, että Urho Kekkonen suositteli 1942 romanien sijoittamista keskitysleireihin, ja yksi tällainen pakkotyöleiri perustettiinkin? Tämä ei jostain syystä ole tullut aiemmin korviini Kekkosesta puhuttaessa. Ei sinänsä, Kekkosen ehdotus sopi hyvin romanipolitiikan pitkään linjaan, jossa romaneita on karkotettu ja vainottu viranomaisten taholta sekä suljettu pakkotyölaitoksiin. Etenkin fennomanian aikaan romanien ahdistelu kiihtyi: suomalaiseen kansallisaatteeseen ei oikein sopinut, että maassa oli selkeästi valtaväestöstä eroava ryhmä. Lista vääryyksistä on pitkä: sodassa taistelleilta romanimiehiltä evättiin oikeus rintamamiestalon hankkim...