Kuivamustekala

I. On vaikea tajuta, miten karmeaa elämä on ennen pahimmillaan ollut. Jotkut puhuvat nykyisin, etteivät halua hankkia lapsia tähän maailmaan, jossa on ilmastonmuutosta ja muuta kamalaa. Jos tällainen asenne olisi ollut vallalla historiallisena aikana, olisivat suomalaiset kuolleet sukupuuttoon viimeistään 1600-luvulla.  Immosen kirja seuraa kolmea sukua eri puolilla Suomea 1500-luvulta 1800-luvulle. Suomessa tavallisella kansalla on mennyt paljon paremmin kuin monissa muissa maissa, mutta ei se rahvaan elämä silti mitään herkkua ollut. Joskus elämä oli parempaa, joskus huonompaa. Ja joskus tosi paljon huonompaa. Erityisesti 1600 - 1700 -lukujen taite oli aikamoista horroria Suomessa. Ensin tulivat 1690-luvun suuret kuolonvuodet (joista  Mirkku Lappalaisen Jumalan vihan ruoska kertoi yksityiskohtaisesti), jolloin neljäsosa väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Ne, jotka selviytyivät, saattoivat pian kadehtia kuolleita, sillä 1713 alkoi isoviha, joka on Suomen historian ehk

Kissan kehto (Kurt Vonnegut) Kissan kehto on taattua Vonnegutia. Tarina etenee yhdestä absurdista tilanteesta toiseen, kuitenkin koko ajan suhteellisen loogisesti edeten. Tarinassa on selkeä juoni: päähenkilö suunnittelee kirjaa yhdestä ydinpommin keksijöistä. Lukijalle ja lopulta myös päähenkilölle selviää, että tämä ydinpommin isä on keksinyt myös toisen, vielä vaarallisemman keksinnön, nimeltään jää-yhdeksän. Jää-yhdeksän on veden olomuoto, joka jäätyy plus 40 asteessa. Jos sitä pääsee vaikka mereen, se alkaa muuttaa kaikkea ympärillä olevaa vettä myös jää-yhdeksäksi, kunnes kaikki maailman vedet ovat lämmintä jäätä. Mutta tämä juoni ei ole tarinan keskiössä, vaan ajatus ihmiselämän näennäisestä satunnaisuudesta ja sen taustalla olevasta väistämättömyydestä. Päähenkilö kääntyy kirjan aikana uskontoon nimeltä bokononismi, jonka mukaan kaikki ihmiset toteuttavat jumalaista suunnitelmaa, tiesivät he siitä tai eivät. Oudot sattumat ja tapahtumat ovat bokononismissä tärkeitä:

Luin pääsiäisenä Paul Verhoevenin kirjan Jeesuksesta, koska mitäs muuta sitä pääsiäisenä tekisi. Pian sen jälkeen huomasin sattumalta, että kirjaston äänikirjapalvelussa oli Reza Aslanin kirja, joka myös kertoi historiallisesta Jeesuksesta. En voinut vastustaa ajatusta kuunnella senkin ja verrata kirjoittajien tulkintoja. Verhoeven on tunnettu elokuvaohja ajana, mutta hän on harrastanut Jeesus-tutkimusta pidempään. Hän oli ainoa maallikkojäsen Jeesus-seminaarissa, jossa tutkittiin Raamatusta löytyviä Jeesuksen sanomisia ja tekoja ja arvioitiin, mitkä asiat Jeesus todella oli tehnyt ja sanonut ja mitkä ovat myöhäisempiä lisäyksiä.  Aslan on uskontotieteilijä, joka kääntyi nuorena kristityksi, mutta vanhemmalla iällä palasi takaisin muslimiksi. Hän kertoo kirjansa esipuheessa, kuinka raamattututkimus sai hänet lakkaamaan seuraamasta Jeesus Kristusta, mutta sitäkin innokaammin seuraamaan Jeesus Nasaretilaista.  Historiallisesta Jeesuksesta tiedetään lopulta aika vähän. On jopa ep