Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2019.

The Future of Capitalism. Facing the New Anxieties (Paul Collier)

I. Bottom Billion oli niin hyvä kirja, että halusin ehdottomasti lukea jotain muutakin Paul Collierilta. Kun kuulin, että hän on kirjoittanut yhteiskuntaa yleisesti ruotivan kirjan, tartuin siihen välittömästi. Enkä pettynyt: en olekaan tehnyt näin paljon muistiinpanoja kirjasta sitten Jonathan Haidtin The Righteous Mindin . Future of Capitalism ei ole yhtä hyvä kuin Haidtin kirja, mutta se pisti kyllä ajatukset liikkeelle. Collier aloittaa tunnistamalla kolme merkittävää jakolinjaa nykymaailmassa: Rikkaat kaupungit vs taantuvat kylät Koulutettu yläluokka vs vähemmän koulutetut syrjäytyneet Rikkaat länsimaat vs globaali etelä Globaalista eriarvoisuudesta Collier on kirjoittanut paljon jo aiemmin, joten tässä kirjassa hän keskittyy lähinnä kahteen ensiksi mainittuun jakolinjaan. Useimmat länsimaat ovat jakautuneet toisaalta hyvinvoiviin kaupunkeihin (Helsinki, Tampere, ehkä Turku ja Oulu) ja taantuviin pikkukaupunkeihin ja kyliin (Pohjanmaata lukuun ottamatta käyt

Algorithms to Live By (Brian Christian & Tom Griffits)

Tietokirja tietojenkäsittelytieteestä, joka käyttää esimerkkeinään useimpien elämään liittyviä asioita. Kuinka kauan kannattaa pitää asuntoa myynnissä, vaikka saisi tarjouksiakin? Mihin järjestykseen tavarat kannattaa keittiössä asetella? Onko parempi idea kokeilla uutta, kehuttua ravintolaa vai mennä tuttuun ja hyväksi tiedettyyn? Toisesta näkökulmasta tämä on self-help -kirja, jonka neuvot eivät pohjaudu kirjoittajan kokemukseen eikä edes psykologisiin tutkimuksiin, vaan matematiikkaan. Parempi elämä tietojenkäsittelytieteen keinoin! Joka tapauksessa Algorithms to Live By oli aika hyvä. Opin siitä muutamia tietojenkäsittelytieteen peruskäsitteitä, kuten ordonotaation (Big-O) tai explore/expoit -ristiriesan. Selp-help -näkökulmastakin kirja toimi oikein hyvin, vaikka olenkin jo tarpeeksi vanha, että olen oppinut kantapään kautta käytännössä kaikki asiat, joita kirjassa opetetaan. Kiinnostavimmat osuudet olivat heti alussa. Ensimmäinen luku käsittelee talokaupan tai seur

Rememberance of Earth's Past -trilogia: Kolmen kappaleen probleema, Synkkä metsä, Death's End (Cixin Liu)

Jos Isaac Asimov olisi anakronistisesti lukenut Peter Wattsin kirjoja teini-ikäisenä, hän olisi aikuisena voinut kirjoittaa jotain Remembrance of Earth's Past -trilogian kaltaista. Monella tapaa Kolmen kappaleen probleema, Synkkä metsä ja Death's End muistuttavat sci-fin kulta-ajan romaaneja: henkilöhahmot jäävät melko ohuiksi, mutta tarinan idea ja juoni ovat hyvin mukaansatempaavia. Tämä on tieteiskirjallisuutta, jossa "tiede" on tosiaan keskiössä. Miinuspuolena sukupuoliroolit ovat - myös vanhan ajan scifin tapaan - varsin ahtaat ja jopa karikatyyrimäiset. Kolmen kappaleen probleemassa on onneksi päähenkilönä/antagonistina Ye Wenjie, joka on monipuolinen naishahmo, mutta muuten kirjojen naiset kuvataan sentimentaalisiksi, tunteellisiksi ja heikoiksi. Miehet puolestaan ovat vahvoja ja päättäväisiä. Tämä on näin pohjoismaisesta näkökulmasta aika rasittavaa. Eli sekä hyvässä että pahassa Liun kirjat muistuttavat sci-fin kulta-ajasta. Mutta yksi merkittävä

The Uninhabitable Earth. Life After Warming (David Wallace-Wells)

Ilmastonmuutoksesta puhuessa ongelma on, että kuulostaa aika samalta, lämpeneekö maapallo 1,5° vai 2,0°. Puolen asteen eroa ei luulisi edes huomaavan. Siksi on aika rankkaa kuulla, että YK:n ilmastopaneeli IPCC:n mukaan 150 MILJOONAA ihmistä kuolee, jos lämpötila nouseekin 1,5 asteen sijasta kaksi astetta. Enemmän kuin Ranskan ja Saksan väkiluvut yhteensä. Wallace-Wells toteaakin osuvasti, että jokaiseen asteeseen pitäisi suhtautua kuin maailmansotaan. Ei ole samantekevää, käydäänkö tällä vuosisadalla kaksi vai kolme maailmansotaa. Jokainen aste ja asteen puolikaskin on tärkeä. Muutama "maailmansota" meille on joka tapauksessa tulossa. Kahden asteen lämpeneminen vaikuttaa väistämättömältä. Mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi turhaa ja meidän kannattaisi vain tokaista "meidän jälkeemme vedenpaisumus", tällä kertaa kirjaimellisesti. Vaikka katastrofi on väistämätön, ovat järkyttävän helvetilliset maailmanloppuskenaariot vielä väistettävissä, mikäli ryhd

Vuoden 2018 scifiä

Luin alkuvuonna useamman vuonna 2018 julkaistun scifiteoksen Hugo-ehdokkaiden lisäksi . The Expert System's Brother (Adrian Tchaikovsky) Tämä oli ensimmäinen Adrian Tchaikovskyltä lukemani teos. Moni kommentoija Goodreadsissa tuntuu pitävän tätä Tchaikovskyn heikompana teoksena, mikä sai minut oivaltamaan häkeltyneenä, kuinka hyviä hänen muiden teostensa täytyy olla. Expert System's Brother oli nimittäin hyvin vaikuttava lyhytromaani. Kirja kertoo ihmisistä, jotka elävät esiteollisissa olosuhteissa, lukuunottamatta "aaveita", jotka ottavat jotkut ihmiset valtaansa ja antavat näille esimerkiksi lääketieteellistä osaamista. Lukijalle on ilmiselvää, etteivät nämä aaveet ole yliluonnollisia vaan jonkinlaisen edistyneen teknologian tuotoksia, mutta kirjan henkilöt eivät tajua tällaisista asioista mitään. ESB toi mieleeni moneen otteeseen Karl Schroederin Ventuksen, jossa myös oli planeetta, jonka asukkaat ovat taantuneet teknologisesti eivätkä kykene t

Ukrainan historia (Johannes Remy)

Historianopinnoissa meille opetettiin heti ensimmäisenä, ettei historia toista itseään. Ja näinhän se yleisesti ottaen onkin, mutta Ukrainan historiaa lukiessa tulee kyllä vähän deja vu -tunne: "Joulukuussa 1918 Neuvosto-Venäjä hyökkäsikin uudelleen Ukrainaan liittolaisenaan Nestor Mahnon talonpoikaisarmeija. Ukrainan johdolle hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä. Kun Direktorio yritti aloittaa neuvottelut Neuvosto-Venäjän kanssa, kansankomissaarien neuvosto väitti ettei sillä ollut mitään tekemistä sodan kanssa, vaan se oli Ukrainan sisäinen asia. Kommunistien valtaamilla alueilla Ukrainassa oli muodollisesti oma, Venäjästä erillinen neuvostohallituksensa." Tämä kuvaa jo paljon. Ukrainan historia on melkein koko ajan sitä, että joku hyökkää alueelle ja valtaa sen. Nykytilanne, jossa Venäjä de facto miehittää Itä-Ukrainaa, ei ole tosiaan mikään poikkeuksellinen tila. Ukrainan alue on kautta historian jaettu eri valtakuntien välillä ja ukrainalaisten osaksi jäi lähinnä