Kuivamustekala

On harvinaista, että melkein vihaan romaania ensimmäisen sadan sivun ajan ja lopuksi päädynkin pitämään kirjasta aika lailla. Light onnistuu tässä tempussa. Lightissa on kolme eri tarinalinjaa. Yksi sijoittuu nykyaikaan ja sen päähenkilönä on fyysikko, joka on juuri tekemässä teoreettisen läpimurron. Toinen ja kolmas sijoittuvat 2400-luvulle: niissä päähenkilöinä ovat avaruusaluksen pilotti ja epäonninen ex-seikkailija. 2400-luvun tarinat liikkuvat Kefahuchi Tractin lähistöllä: se on singulariteetti ilman tapahtumahorisonttia, piste jossa normaalit luonnonlait lakkaavat toimimasta. Kefahuchi on houkuttanut tutkijoita lukemattomista sivilisaatioita kautta galaksin historian, joten sen lähistöllä on miljoonia vuosia vanhoja observatorioita ja sen sellaista kamaa. Monet näistä menneistä jäänteistä sisältävät rahanarvoista teknologiaa, joten Kefahuchin ympäristö houkuttelee erilaisia seikkailijoita ja aarteenetsijöitä. Miksi yksi tarinoista sijoittuu eri aikaan kuin kaksi muuta

Kirja alkaa kiertelemättä. Harari perustelee nopeasti, kuinka ihmiskunta on käytännössä jo voittanut vanhat tuomiopäivän ratsastajat: sodan, nälänhädän ja taudit. Vaikka kaikkia kolmea on vieläkin olemassa, ovat ne nykyisin aivan mitättömässä asemassa. Länsimaissa tämä on helppo havaita, mutta myös kehitysmaissa on asiat paljon paremmin kuin koskaan ennen. Kun minä olin pieni enkä halunnut syödä jotain ruokaa, muistutti äiti minua Etiopian nälkäänäkevistä lapsista. Nykyvanhemmilla on vaikeampaa: Biafran tai Etiopian kaltaisia nälkäkatastrofeja ei enää oikein ole. Syyriaa ja Jemeniä lukuunottamatta on vaikea keksiä maita, joissa käytäisiin laajamittaista sotaa. Ja vaikka malaria tappaa edelleen, on sillä joka vuosi vähemmän uhreja. Maailma muuttuu koko ajan paremmaksi.  Siksi Harari sanookin, että seuraavaksi käännämme huomiomme uusia haasteita kohti. Emme enää tyydy vain poistamaan sairauksia, vaan jossain vaiheessa pyrimme poistamaan kuoleman kokonaan. Parannamme ihmisiä muu

Aika ajoin eteen tulee päiviä, jolloin pitäisi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Sellaisina hetkinä tulee toivoneeksi, että joku keksisi ihmiskopiokoneen: voisi lähettää kopionsa tekemään tylsemmät hommat ja mennä itse nauttimaan hauskemmista asioista. Tämä on Kil'n Peoplen high concept. Kirjan nimessä mainittu kil'n on ihmiskopiokone. Sillä voi ottaa itsestään kopion, jolla on kaikki samat muistot ja ajatukset kuin alkuperäiselläkin. Kopiot eivät kuitenkaan ole täydellisiä: ne on rakennettu pseudolihasta, joka kestää vain vuorokauden ajan ja sitten hajoaa. Jos kopio ehtii takaisin kotiin ennen hajoamistaan, niin sen päivän aikana kertyneet muistot voidaan ladata alkuperäisen päähän, jolloin kopiokin saa "kuolemanjälkeisen elämän". Koko yhteiskunta on luonnollisesti mennyt täysin uusiksi ihmiskopioiden myötä. Ihmiset ottavat aamulla itsestään kopiot, jotka menevät töihin päivän ajaksi. Koska kopiot ovat kuitenkin kertakäyttöisiä, ei niiden hyvinvoinnista t

Neljä koulutusalan kovaa nimeä, joten tältä kirjalta on varmaan lupa odottaa paljon. Yhdessä oppiminen käy läpi yhteistoiminnallisen oppimisen eri muotoja. Ja lisäksi siinä puhutaan koululaitoksen historiasta, koulun johtamisesta, sivistystoimen koordinoimisesta ja koulutuspolitiikasta. Aika paletti. Tämä on se haittapuoli, kun laitetaan neljä kokenutta kirjoittajaa tekemään samaa kirjaa: jokaisella on oma suosikkiaihe, joka täytyy mahduttaa mukaan kansien väliin. Siksi tässä kirjassa on väistämättä aika paljon osia, jotka eivät kosketa lukijaa, oli lukija sitten kuka tahansa. Jos olet sivistystoimen johdossa, et tarvitse käytännön ohjeita yhteistoiminnallisen tunnin pitämiseksi. Jos taas olet luokanopettaja, et tarvitse ideoita rehtorien kokouksia varten. Ja niin edespäin. Tämä yrittää tarjota jotain kaikille, minkä takia se ei ole kenellekään täysin sopiva. Kirjassa on kuitenkin kantava teema, jopa missio: kirjoittajat ovat sitä mieltä, että koulu on tuuliajolla. Hankkeit