Kuivamustekala

Vasemmistolaisten keskuudessa on vanha ja kunniakas traditio kritisoida vasemmistoa siitä, kuinka se on kadottanut suuntansa ja kuinka vasemmiston pitää löytää uusi suunta uutta vuosikymmentä, vuosisataa tai vuosituhatta varten. Mark Lilla jatkaa tätä perinnettä analysoimalla lyhyessä kirjassaan USA:n demokraattipuolueen epäonnistumisten syitä. Lilla sijoittaa demokraattien huippuvuodet Rooseveltin jälkeiseen aikaan 50- ja 60-luvuille. Silloin vasemmistolla tuntui olevan paras visio, kun taas oikeistolla ei ollut oikein mitään. Mutta kun 60-luku eteni ja muuttui 70-luvuksi, alkoi rooseveltiläinen visio olla yhä kauempana amerikkalaisten päivittäisestä todellisuudesta. Niinpä demokraatitkin jäivät toistelemaan tyhjiä fraaseja, jotka eivät enää liikuttaneet yleisöä. Ja sitten tuli Reagan, ja oikeisto olikin yhtäkkiä se puoli, jolla oli visio. Reaganin visio oli optimistinen, positiivinen ja individualistinen. Lilla kutsuu sitä antipoliittiseksi, sillä Reagan hylkäsi a

Olen kuullut joskus zen-lausahduksia eli koaneita, kuten "millainen ääni lähtee yhden käden taputuksesta?", mutten ole oikein ymmärtänyt, miten niitä pitäisi tulkita. Ovatko ne... arvoituksia, jotka pitää ratkaista? Absurdeja sanapelejä, joiden tarkoitus on vain nyrjäyttää mieli eri suuntaan kuin yleensä? Meditaatiovälineitä? Jotain muuta? Minulla ei ollut kontekstia, jonka perusteella päätellä, miten nämä yksittäiset lausahdukset pitäisi tulkita. Siksi tartuin tähän kirjaan, joka sisältää maallikko Pangin keskusteluita erilaisten zen-mestarien kanssa. Koska näissä otetaan mukaan koko keskustelu, saa tästä kirjasta paremmin kontekstia kuin yksittäisistä lauseista. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei se ihan hirveästi tuntunut auttavan. Heti ensimmäinen keskustelu menee kokonaisuudessaan näin: "Tang-dynastian zhenyuan-kauden ensimmäisenä vuotena maallikko Pang meni munkki Shitoun luokse ja kysyi: 'Entä he, jotka eivät ole yhteydessä kymmenentuhannen dharman