Kuivamustekala

Steven Levitsky & Daniel Ziblatt:  How Democracies Die (2018) I. Olin toivonut, että tämä kirja puhuisi laajasti epädemokraattisista voimista, jotka ovat voimistuneet ympäri maailmaa. Ja kyllähän tässä mainitaan Orban, Erdogan, Chavez/Maduro ja Putin. Mutta ennen kaikkea tämä kirja puhuu Trumpista. Suunnilleen puolet kirjasta käsittelee pelkästään Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa ja Trumpia, joten kirjan nimi saisi oikeastaan olla "How American democracy dies". Vaikka kirjailijat pyrkivät kirjoittamaan tavallisen neutraalia tietokirjatekstiä, rivien välistä vähintäänkin huomaa, kuinka shokissa he edelleen ovat Trumpin voiton jälkeen. Tämä ei tee varsinaisesti hyvää kirjalle. Onneksi kirjassa on alkupuolella muutakin kuin vain pöyristelyä siitä, kuinka paha se Trumppi on. Alkuluvuissa Levitsy ja Ziblatt nimittäin puhuvat niistä mekanismeista, joilla autoritaariset johtajat nousevat valtaan ja miten he muuttavat demokratiat diktatuureiksi. Tämä oli hyvää

Kukka Ranta & Jaana Kanninen: Vastatuuleen. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. (S&S 2019) Odotin tältä kirjalta paljon, sillä sen aihe on erittäin kiinnostava. Saamelaisten pakkosuomalaistaminen on yksi historiamme häpeäpilkkuja, jonka tekee vielä pahemmaksi se, ettei virallinen Suomi vieläkään oikein ota siitä vastuuta: Suomi ei ole esittänyt virallista anteeksipyyntöä asiasta. Totuus- ja selvityskomissio pääsi sentään aloittamaan toimintansa viime vuonna, vaikka sitäkin vastustettiin pitkään. Eikä saamelaisten oikeuksien polkeminen ole loppunut vieläkään, mistä muistuttavat vaikkapa Jäämeren rata -hanke tai Tenojoen kalastusluvista syntynyt kiista. Korkeiden odotusteni vuoksi pettymykseni oli sitäkin suurempi, kun Vastatuuleen paljastuikin varsin kehnoksi kirjaksi. Aiheen tärkeys ei vielä tee kirjasta hyvää.  Kirjan molemmat tekijät ovat suomalaisia, ja he vähän pyytelevät tätä anteeksi jo esipuheessaan. Ilmeisesti välttääkseen asetelmaa, jossa val

John Haldon: Bysantin historia (Gaudeamus 2010, suom. Kaisa Sivenius. Alkuteos Byzantium: A History, 2000) Milloin Rooman valtakunta kaatui? Useimmat vastaisivat "400-luvulla": jotkut sanoisivat 410, toiset 476, toisinajattelijat vaikka 406 tai 480. Pedantit muistuttaisivat kuitenkin, että Rooman valtakunta lakkasi olemasta vasta 1453. Silloin Osmanien valtakunta valloitti Konstantinopolin ja Itä-Rooma eli Bysantti lakkasi olemasta. Mutta bysanttilaiset eivät kutsuneet itseään bysanttilaisiksi tai itä-roomalaisiksi: he olivat vain roomalaisia. Vaikka valtakunnan länsiosat menetettiin 400-luvulla, ei itäosille tapahtunut mitään, ja koska pääkaupunki oli siirtynyt Konstantinopoliin jo 300-luvulla, ei Italian ja Gallian menetys tarkoittanut valtakunnalle mitään kuoliniskua. Rooman valtakunta ei ollut enää yhtä mahtava kuin ennen, mutta se sinnitteli ja aika ajoin kukoistikin vielä tuhat vuotta. Me emme kuitenkaan kutsu Itä-Roomaa enää "Roomaksi", ehkä s