Kuivamustekala

I. Olen puhunut lähiaikoina paljon uskonnollisuuden hyvistä puolista (kts. esim Uskontoa ateisteille -arvioni ), mutta selvästi uskonnollisuus voi mennä myös pahaksi. On kaikenmaailman hoitokokouksia ja muuta hengellistä väkivaltaa - ja on olemassa ihan puhtaita kultteja. Mielijohteesta tartuin Miettisen ja Pellin kirjaan suomalaisista lahkojohtajista. Nämä eivät ole tavanomaisia uskonnollisia liikkeitä, vaan näihin liittyy hyvin voimakas hengellinen väkivalta ja seuraajien hyväksikäyttö.  Valitettavasti Harhaanjohtajat ei ole hirveän hyvä kirja. Siinä on kehno rakenne: se ensin esittelee eri lahkoja, sitten siirtyy puhumaan lähinnä Hofflerin ja Frommin teorioista siitä, miten lahkot toimivat psykologisesti. Tämän takia kirjassa on tarpeettoman paljon toistoa. Olisi ollut paljon parempi idea omistaa joka lahkolle yksi luku ja siinä yhteydessä esitellä teoriaa, käyttäen ko. lahkoa esimerkkinä.  II. Koska ne lahkot ovat aika kiinnostavia. Varhaisimmat esimerkit ovat 20

Kuuntelimme tämän koko perheen voimin äänikirjana matkalla Keski-Suomeen. Viisituntinen matka sujui kuin siivillä, lapset kuuntelivat keskittyneenä koko matkan. Tämä on yksi suurimmista kehuista, mitä lastenkirja voi saada, ja heti perään toinen: me vanhemmatkin nautimme kirjasta suuresti. Me Rosvoloissa on suhteellisen villi high concept: Suomessa on maantierosvoja, joiden toimintatapa muistuttaa vanhan ajan merirosvoja. Ne nostavat rosvolipun kattoluukusta, kiilaavat mökkimatkalla olevia autoja tien sivuun ja ryöstävät niistä tavaraa. Koska tämä on lastenkirja, niin rosvojen mieluisin saalis on karkki. Yhdellä ryöstömatkallaan Rosvoloiden perhe nappaa mukaansa myös 10-vuotiaan Viljan. Tyttö aluksi protestoi, mutta pian rupeaa nauttimaan Rosvoloiden anarkistisesta elämästä.  Tarinassa oli muutamia epäloogisuuksia, jotka häiritsivät minua (miten Rosvolat eivät muka ymmärtäneet rahan arvoa?), mutta kokonaisuudessaan todella toimiva. Jatko-osat lähtevät varmasti tuleville

Trumpin Suomen-vierailun kunniaksi ajattelin ottaa hänestä tarkemmin selvää. Jonkun verran olen toki tutustunut Trumpiin lukemattomien hänestä kertovien lehtijuttujen ansiosta, mutten ole ikinä perehtynyt kunnolla hänen elämäntarinaansa.  Laura Saarikoski kirjoitti Hesariin ihan kiinnostavia juttuja Trumpin kannattajista ennen vaaleja, joissa pyrittiin selittämään, miksi Trump on niin suosittu. Ne olivat tarpeeksi hyviä, jotta uskalsin tarttua hänen ja Saska Saarikosken yhdessä kirjoittamaan kirjaankin. Saarikosket eivät ole Trumpin faneja, mutta he osaavat suurimman osan ajasta pitää asenteensa tarpeeksi taka-alalla, ettei se alkanut ärsyttää. Toki alussa piti viitata Trumpin vaalikokousten tuovan mieleen 30-luvun Saksan, mikä sai minut taas pyörittelemään hetkeksi silmiäni. Jep jep, Trump on Hitler : so far, so boring. Mutta onneksi kirja ei jäänyt vatvomaan tätä teemaa yhtään pitemmälle vaan syöksyi Trumpin elämäkertaan. Trumpin liikemiesura oli kiinnostava: New Yorkin

Tämä oli lyhyt Trumpin vastainen pamfletti - todella lyhyt. Suunnilleen puolet sivuista on tyhjiä, varsinaista tekstiä on varmaan alle 50 sivua.  Kirjassaan Snyder lähinnä kertasi ne keinot, joilla natsit pääsivät 1930-luvulla valtaan ja etsi analogioita Trumpin toiminnasta. Melko tylsää, siis. Välillä Snyderin analogiat ovat toimivia, esim. verratessaan Hitlerin ja Trumpin suhtautumista totuuteen. Usein ne kuitenkin ovat aika kaukaa haettuja. Äärimmäisin esimerkki on se, kun Snyder kertoo Trumpin käyttäneen yksityistä turvafirmaa kampanjatilaisuuksissaan, ja rinnastaa tämän SS:ään. Joo ei, Snyder, ei näin. Tylsistymisen välttämiseksi aloin testata, miten hyvin Snyderin teesit sopisivat myös Trumpin kiihkeimpiin vastustajiin, ns. kampusvasemmistoon. Jos termi ei ole tuttu, niin kyseessä on porukka, jotka  kannattavat tiukkaa intersektionaalista vasemmistolaisuutta. He yrittävät mm. kaikin voimin estää oikeistolaisten luennoitsijoiden puheita yliopistoissa ja heidän mukaansa Tr

Minä olen vanha historianopiskelija, mutta täytyy myöntää, että antiikin suhteen minulla oli aukkoja tiedoissa. Osasin toki kertoa perustarinan: "Ensin oli Ateena ja Sparta, tai kai ennen niitäkin oli jotain foinikialaisia ja kreetalaisia mutta whatever, sitten Persia hyökkäsi Kreikkaan ja tuli Thermopylain taistelu, sitten Sparta ja Ateena sotivat, jossain välissä oli Sokrates ja Platon ja muita filosofeja, sitten Rooma valloitti koko Välimeren alueen ja tuhosi Karthagon ja tuli Caesar ja keisarit ja sitten Rooma rappeutui ja tuhoutui." Ei väärin, mutta kyllä tässä on parantamisen varaa. Castrénin kirja auttoi selvästi kokonaiskuvan rakentamisessa. Se on melko kronologisesti rakennettu: alkuvaiheissa luvut vuorottelevat Kreikan ja Rooman välillä, lopulta tietenkin on pelkkää Roomaa. Alun luvut ovat hieman tylsiä, koska loppujen lopuksi vaikkapa mykeneläisestä ajasta tiedetään tosi vähän. Siksi ensimmäisissä luvuissa saa lukea pääasiassa keramiikan muotoilusta ja sell

Historiallinen yliluonnollinen romaani Lincolnin kuolleesta pojasta ja haamuista, joita hän tapaa hautausmaalla. Kirjassa on kiinnostava muoto: luvut vuorottelevat historiallisten dokumenttien ja eri hahmojen sisäisten monologien välillä. Monologeista tuli mieleen toisaalta Spoon River antologia, toisaalta Lewisin Great Divorce . Kuten Spoon Riverissä, kuolleet hahmot kertovat omaa elämäntarinaansa ja sitä kautta kuvaavat omaa aikaansa ja yhteiskuntaansa. Ja kuten Great Divorcessa, nämä haamut ovat pikkumaisia, turhamaisia, kostonhimoisia ja muutenkin viallisia. He eivät omien puutteittensa takia pysty siirtymään eteenpäin "bardosta", kuolemanjälkeisestä välitilasta. Oikein hyvä, melko lyhyt kirja. Sopi erinomaisesti kesälomalukemiseksi.