Kuivamustekala

Luin tänä vuonna 89 kirjaa, mikä on selvästi enemmän kuin koskaan ennen. Aika pitkälle tämä johtui siitä, että tänä vuonna aloin kuuntelemaan äänikirjoja työmatkallani: niitä tuli kuunneltua peräti 23 (26%). Luin 28 (31%) tietokirjaa, ja 62 kaunokirjaa: näistä 46 oli romaaneja ja 16 pienoisromaaneja. 28 kirjaa (31%) oli naisten kirjoittamia. Kuten aina, tietokirjojen kohdalla miesvaltaisuus on vielä vahvempaa: vain 6 tietokirjoistani (22%) oli naisten kirjoittamia, kaunokirjoista 22 (35%) Tänä vuonna luin harvinaisen paljon uutta kirjallisuutta: 32 kirjoista (36%) oli julkaistu joko tänä tai viime vuonna, lisäksi oli 34 muuta 2010-luvun aikana julkaistua. Vain 6 kirjaa oli julkaistu alunperin ennen vuotta 1900. 13 kirjoista oli suomalaisten kirjoittamia, 17 muualta Euroopasta, 49 Pohjois-Amerikasta, 1 Latinalaisesta Amerikasta, 1 Australiasta, 8 Aasiasta ja nolla Afrikasta. Top 5:  Volter Kilpi: Alastalon salissa Frank Herbert: Dyyni Tara Westover: Opintiellä

Margaret Atwood: The Handmaid's Tale (1985; suomennettu nimellä Orjattaresi 1986) Syystä tai toisesta en ole ikinä lukenut The Handmaid's Talea. En edes ole katsonut sitä TV-sarjaa. Olen harkinnut kirjaan tarttumista varmaan 20 vuotta, mutta aina se on jäänyt. Mutta nyt vihdoin kun Atwood julkaisi jatkoa kuuluisalle dystopialleen, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vihdoin lukea sekä klassikkoteoksen että sen jatko-osan. Olin aluksi vähän pettynyt. Niin monet ovat kehuneet Orjattaresi maasta taivaaseen, että odotukseni olivat hyvin korkealla. Kun kirja olikin sitten vain "oikein hyvä", tunsin jonkinlaista ärtymystä. Tämänhän piti olla ihan huippu! Ei pelkkä "hyvä" riitä! Olin kuin liian fiksun lapsen vanhempi, joka on pettynyt, kun bilsan kokeesta tulee "vain" kahdeksan puoli. Minun täytyi oikein muistuttaa itseäni arvioimaan kirja sen omien ansioittensa perusteella eikä kohonneita odotuksiani vasten. Kirjassa on muutamia asi

William J Bernstein: A Splendid Exchange: How Trade Shaped the World (2008) I. Bernsteinin kirja kertoo maailmankaupan historian. Se alkaa Sumerista, eli tarina lähtee todella aivan historian alusta. Sitä voisi kuvitella, ettei 3000-luvulla eaa ollut juurikaan maailmankauppaa, mutta todellisuudessa pronssin valmistus perustui aikamoiseen kauppaverkostoon. Pronssin valmistukseen tarvitaan kuparia ja tinaa. Kuparia löytyy Lähi-idästä vaikka kuinka, mutta tinaa ei sitten lainkaan. Lähimmät isot tinaesiintymät ovat Englannissa, Cornwallissa. Ja niinpä jo 5000 vuotta sitten oli olemassa monimutkaiset kauppaverkostot koko Euroopan halki, joita pitkin tinaa raahattiin Englannista Lähi-itään.  Kirja päättyy WTO:n Seattlen huippukokoukseen vuonna 1999, eli tässä tosiaan käydään 5000 vuoden historia läpi. Ja kaikki tämä alle 400 sivussa! Kunnianhimon puutteesta ei Bernsteiniä voi haukkua, ja hän selviääkin mahdottoman oloisesta tehtävästä yllättävän hyvin. Totta kai kirjoittajan on

Jeff VanderMeer: Hävitys (Like 2015, suomennos Niko Aula; alkuteos Annihilation 2014) Tarinan perusidea muistuttaa aika paljon Strugatskin veljesten Stalker: Huviretki tienpientareelle -kirjaa: jossain päin Yhdysvaltoja mystisen "rajan" takana on omituinen X-alue, jossa asiat eivät ole aivan kuten pitäisi. Alueelle on lähetetty useita tutkimusretkikuntia, joiden kohtalot ovat olleet vaihtelevia. Nyt kahdestoista retkikunta on saapunut X-alueelle. Siihen kuuluu neljä naista, jotka eivät saa ottaa modernia teknologiaa mukaansa eivätkä he puhu toisistaan nimillä, vain erikoistumisaloilla. Joukon johtaja on psykologi, päähenkilö on biologi; lisäksi mukana ovat maanmittaaja ja antropologi. Ensimmäisestä sivusta lähtien kirjassa on uhkaava ja ahdistava tunnelma, joka ei ainakaan hellitä tarinan edetessä. Sain tästä kirjasta vahvoja Internet Horror -viboja: aika usein tuntuu kuin lukisin hyvin pitkää creepypastaa tai SCP Foundationia. Kirjassa ei juurikaan kuvailla

I. Heti alkuun on mainittava, että bell hooksin nimi aiheuttaa minulle jatkuvaa kamppailua itseni kanssa. Toisaalta puolustan ihmisten oikeutta valita nimekseen minkä haluavat. Toisaalta jos se nimi on jotain Prince-symboli -tasoista sekoilua, en todellakaan ajattele, että kenelläkään olisi velvollisuus käyttää sitä. Joten kummalle puolelle bell hooks tippuu? Nimet kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla: voiko joku valita nimen, joka ei noudata tätä sääntöä? Toisaalta on ihan yhtä helppoa kirjoittaa "hooks" kuin "Hooks", joten siinä mielessä asialla ei pitäisi olla mitään väliä. Toisaalta kielioppi on olemassa ymmärtämisen helpottamiseksi: isoja alkukirjaimia käytetään erottamaan erisnimi yleisnimistä. Toisaalta suomen kielessä ei ole yleissanoja "bell" tai "hooks", joten väärinkäsityksen mahdollisuutta ei pitäisi olla. Toisaalta se vain tuntuu pahalta kirjoittaa jonkun nimi pienillä kirjaimilla, jumalauta. Eli kaiken kaikkiaan bell hook

Pitäjän pienempiä kokoaa samoihin kansiin lyhyehkön romaanin "Ylistalon tuvassa" ja neljä pitkää novellia. Tämä ei ole ihan samanlainen mestariteos kuin Alastalon salissa, mutta ei Pitäjän pienempiä jää kovin kauas sen tasosta. Tässä kirjassa sanastolla leikittely on edelleen läsnä, mutta se on pienemmässä roolissa kuin Kilven pääteoksessa. Sen sijaan Kilpi keskittyy luomaan tunnelmia ja kuvia ihmisten huono-osaisuudesta ja menetyksistä. *** Ylistalon tuvassa kertoo Alastalon naapuritalon toimista parkkiretareiden tapaamisen jälkeisenä päivänä. Alastalossa kokoontui toimekkaita isäntiä, joilla oli suuria suunnitelmia. Ylistalossa sitävastoin lojuu laiskoja äijiä. Useimmat ovat merimiehiä, joilla ei ole talveksi tointa, joten he viettävät talvikuukaudet loisina Ylistalossa. Talon isäntä itse on laiskoista laiskin, joka ei pistä tikkua ristiin, vaikka vaimo muistuttaa häntä toistuvasti kaikista tekemättömistä töistä. Emäntä itse on puuhakas mutta toimettomaan mieheensä

FB-lukupiirissämme " Tiiliskivien ystävät " tartuimme tällä kertaa kotimaiseen teokseen: huhtikuusta lokakuuhun 2019 luettavanamme oli Volter Kilven Alastalon salissa vuodelta 1932. Tätä tajunnanvirtateosta pidetään yleisesti "Suomen Ulysseksena". Senkin kaikki tapahtumat sijoittuvat yhteen päivään (tarkasti ottaen kuuteen tuntiin "jonain lokakuisena päivänä") ja sitäkin pidetään sekä todella vaikeana että hyvin merkittävänä teoksena. Täydellinen meidän lukupiirimme tarkoituksiin, siis! Lähde: Yrjö Karilas, Koululaisen muistikirja 1930-31 (kiitos Esko Räntilä!) Luku 1 (Alastalo ottaa vieraita vastaan) & luku 2 ( Pukkila kävelee Alastalon salissa peräsohvaan istumaan. ) Kirjan alussa tapaamme nimihenkilö Alastalon, jonka luokse ihmisiä saapuu laivalla. Miljöö käy hyvin selväksi: tässä ollaan saaristossa ja laivat ovat selvästi tärkeässä osassa tarinaa. Ainakin minun silmiini Alastalo vaikuttaa rehvakkaalta, reteeltä ja lipevältä: ei vä