Kuivamustekala

Ja nyt, jotain aivan muuta.  Minun on vähän vaikea keksiä, mistä tämän kirjan referoinnin aloittaisi, joten parempi vain suoraan käydä idean kimppuun: 1968 Apollo 8 lähti matkaan kiertääkseen Kuun, mutta sen sijaan se rysähtikin kristallikehään, joka ympäröi maailmaa. Törmäys aiheutti säröjä taivaaseen. Tämän takia arkkienkeli Urielin kellokoneisto häiriytyi, jolloin enkelit ja demonit lakkasivat olemasta vain symboleja ja palasivat aktiivisiksi toimijoiksi. Lisäksi Jumalan nimet saivat taas voimaa, jolloin niiden lausuminen sai aikaan taikuutta.  Päähenkilö Aaron Smith-Teller on kabbalisti, joka vahingossa löytää erittäin merkittävän Jumalan Nimen, haluaa käyttää sitä taistellakseen Helvettiä vastaan ja selvittääkseen pahuuden ongelman, mutta erinäiset sattumukset tulevat hänen tielleen. Ne eivät ole sattumia, koska mikään ei ikinä ole sattumaa. Ja mainitsinko jo puujalkavitsit valaista? Tässä kirjassa on tosi paljon raamatullisia sanaleikkejä valaista. Tai ehkä ...

Intiasta kuulee yllättävän vähän, vaikka se on niin jättimäinen maa. Tätä puutetta käy korjaamaan Tommi Nieminen, Hesarin toimittaja, joka oli Intiassa kirjeenvaihtajana. Kirjasta huomaa heti, että sen kirjoittaja on toimittaja. Kirjan luvut ovat käytännössä pidennettyjä artikkeleita. Tämä on yleisesti ottaen hyvä asia, koska toimittajat osaavat yleensä kirjoittaa viihdyttävästi. Välillä se kuitenkin johtaa tarpeettomaan kuvailuun tyyliin "tapasin Rajulin joen rannalla aamulla, hänen tummissa hiuksissaan oli hiukan harmaata mutta hänen silmänsä olivat eloisat kuin nuorella pojalla" jne jne. Human interest -juttuja on myös enemmän kuin olisi oikeastaan tarvittu. Mutta toimittajat osaavat kertoa myös sellaisia yksityiskohtia, joiden ansiosta kirjan sisällön muistaa paremmin. Esimerkiksi jossain keskellä viidakkoa on temppeli, jossa työskentelee ja asuu yksi tyyppi. Intian laki sanoo, ettei äänestyspaikalle saa olla matkaa yli kahta kilsaa, joten joka vaalien alla tätä ...

Kaukaisessa tulevaisuudessa avaruutta hallitsee Heksarkia. Heidän valtansa taustalla on Korkea kalenteri: jossain vaiheessa matemaatikot tajusivat, että mikäli ihmiset seuraavat juuri oikeanlaista aika- ja mittajärjestelmää sekä siihen liittyvää sosiaalista rakennetta, niin on mahdollista ottaa käyttöön "eksoottisia efektejä" (=taikuutta). Koska Heksarkia on riippuvainen kalenteristaan, on heidän suurin uhkansa kerettiläiset, jotka seuraavat muita kalentereita ja näin ollen rapauttavat Korkean kalenterin toimintaa. Päähenkilö on sotilaskastiin kuuluva kapteeni, joka yllättäen joutuu yhdessä hullun kenraalin haamun kanssa valtaamaan tärkeää avaruusasemaa takaisin kerettiläisiltä. Tässä hommassa kapteeni saa huomata, että sotilasoperaatiota johtaessa täytyy tehdä todella kipeitä päätöksiä - jotka tuntuvat vielä kipeämmiltä, kun ei ole ihan varma, onko itse varmasti hyvisten puolella. Ja mainitsinko jo hullun haamun pelaavan koko ajan mielipelejä kapteenin kanssa? Sekään...

Himoshoppaajan salaiset unelmat on Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan ensimmäinen kirja vuodelta 2000. Siitä on tehty elokuva vuonna 2009. Himoshoppaaja-sarja on tällä hetkellä jo kahdeksan kirjan mittainen.  Himoshoppaajan salaiset unelmat kuuluu chick lit -genreen, ja oli ainakin minulle ensiksi mieleen tuleva esimerkki genrestä. Vaikka Bridget Jonesin päiväkirja onkin sinänsä tunnetumpi ja varhaisempi, tuntuu Himoshoppaaja edustavan chick litiä vielä paremmin. En ole lukenut aiemmin chick litiä lainkaan. Olen toki nähnyt Bridget Jones -leffan ja olen kuullut genren konventioista kulttuurisen osmoosin myötä, mutta itse kirjoihin en ole tutustunut. Näinollen tämän minisavotan myötä sukellan ihan uuteen maailmaan. Himoshoppaajan salaisissa unelmissa on noin 350 sivua ja 24 lukua. ---- 1. luku Himoshoppaajan salaiset unelmat alkaa kolmella viestillä luottokorttiyhtiöltä, joissa vaaditaan maksun suorittamista mahdollisimman pian. Seuraavat viisi sivua p...

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide...

Tämä oli kevyt hyvän mielen kirja. Saatoin käyttää ilmaisua "hömppää" kuvatessani kirjaa. Tarinassa on nimen mukaan Professori, joka oli menestyvä matemaatikko, kunnes auto-onnettomuuden aiheuttama aivovaurio teki hänelle Mementot: auto-onnettomuuden jäljeiseltä ajalta Professorin muisti ulottui vain 80 minuuttia taaksepäin kerrallaan. Toinen kirjan nimen mainitsema henkilö on minäkertoja, josta tulee professorin taloudenhoitaja. Joka aamu hän saa esitellä itsensä muistihäiriöiselle proffalle uudelleen. Vaikka tämän voisi luulla aiheuttavan ongelmia, niin koska kaikki kirjan henkilöt ovat hyväntuulisia ja tunnelma on inspiroivan optimistinen, niin suurilta hankaluuksia vältytään. Kolmas päähenkilö ei esiinny syystä tai toisesta kirjan nimessä, mutta hän on taloudenhoitajan 10-vuotias poika, johon professori suhtautuu luonnollisesti genren konventioiden mukaisesti loputtoman iloisesti ja kärsivällisesti. Taloudenhoitaja ja poika oppivat sitten tietenkin profes...

Olen lukenut Hubaralta aiemmin muutamia blogitekstejä, enkä ollut vaikuttunut. Päinvastoin; olen tainnut sanoa, että Hubara ja hänen faninsa aiheuttavat paljon haittaa julkiselle keskustelulle tuomalla Suomeen jenkkien typerää identiteettipolitiikkaa. Mutta jos olin valmis antamaan Epäneutraalille sukupuolioppaalle mahdollisuuden, olen toki valmis antamaan sellaisen myös Ruskeille tytöille. Kirjan sisältö on varmaan jo monille mediasta tuttu: Hubara kirjoittaa kokemuksia ja ajatuksia siitä, millaista on olla suomalainen useaan vähemmistöön kuuluva nainen (otsikon mukainen "ruskea tyttö"). Hän kirjoittaa mm. arjessa kokemastaan rasismista; rakenteellisista ongelmista; vaikeuksista löytää samaistumisen kohteita mediasta, jonka ihmiskuva on melkein kokonaan valkoinen. Kirjan alaotsikkona on "tunne-esseitä", ja se on oikeastaan aika hyvä kuvaus sisällöstä. Nämä eivät ole perinteisiä esseitä, jossa yritettäisiin retoriikan ja perusteluiden avulla välittää joki...