Siirry pääsisältöön

Perhonen ja jaguaari (Aliette de Bodard)

Vaihtoehtohistorian (tai "kontrafaktuaalisen historian", kuten me teennäisemmät alan harrastajat sanomme) suosituin aihe on varmasti "Entä jos natsit olisivat voittaneet II maailmansodan?" Sen jälkeen suosiojärjestyksessä tulee muita sotia (Napoleon, USA:n sisällissota), mutta top kympissä on myös "Entä jos Keski-Amerikan alkuperäisasukkaiden korkeakulttuurit olisivat selvinneet nykypäivään asti?"


Perhonen ja jaguaari on novellikokoelma, joka sijoittuu tällaiseen vaihtoehtohistoriaan. De Bodard turvautuu klassiseen skenaarioon: kiinalaiset löytävät Amerikan ennen eurooppalaisia, joten eurooppalaisten saapuessa atsteekeilla onkin tykkejä ja hevosia omasta takaa. Ja niinpä nykyajassa Pohjois-Amerikassa on kolme mahtivaltiota: Yhdysvallat, kiinalaistaustainen Xuya ja atsteekkien Suur-Mexica.

Tämä on tietysti aivan naurettavaa. Jos espanjalaisten valloitus olisi mennyt pieleen, olisi sillä ollut sen verran vaikutusta Euroopan historiaan, ettei mitään "Yhdysvaltoja" olisi tuollaisenaan syntynyt. Eikä atsteekkien valtakunta ollut sellaisella pohjalla, että se olisi voinut kestää nykyaikaan asti. Tämä on suunnilleen yhtä uskottavaa kuin vaihtoehtohistoria, jossa Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta porskuttaa vielä 2000-luvulla. Ei vain toimi. Etenkään, kun Mexican kulttuuri muistuttaa muutenkin yllättävän paljon 1500-luvun atsteekkikulttuuria. 500 vuotta on aika pitkä aika, ja EHKÄ atsteekit olisivat esim. luopuneet ihmisuhrien kaltaisista tavoista moderneina aikoina.

Teksti ei myöskään ole kovin hyvää. De Bodard kertoo tarinoita suhteellisen suoraviivaisesti ja aika kökösti. Jos joku henkilö on peloissaan,se kerrotaan kirjassa tyyliin "X oli peloissaan". De Bodard ei ole ihan sisäistänyt "show, don't tell"-periaatetta.

Jokainen tarina sijoittuu eri aikaan ja ne etenevät tässä kokoelmassa kronologisesti. Ensimmäinen sijoittuu vaihtoehtoiselle 80-luvulle, toinen ja kolmas jonnekin 2000-luvulle. Sitten tulee harppaus ja siirrytään kaukaisempaan tulevaisuuteen, jossa tarinat pyörivät tavalla tai toisella avaruusmatkustuksen ympärillä. Nämä tarinat eivät myöskään oikein enää mitenkään liity aikaisempaan vaihtoehtohistoriaan (vaikka ovat kai teknisesti edelleen sen jatkumoa), vaan niissä liikutaan avaruus-Vietnamin kuvioissa.

Valoa nopeampia avaruusaluksia voi rakentaa, mutta niitä ohjaamaan tarvitsee erityiset Mielet. Toisin kuin Banksin Mielet, nämä ovat syntyneet, ei luotu: ne ovat jonkinlaisia geenimuunneltuja kyborgeja, mutta kuitenkin jollain tasolla ihmisiä. Mielien ja ihmisten suhde on viimeisten kolmen tarinan keskipisteessä.

Mielet olivat kirjan kiinnostavin osuus, mutta siihen se tämän kirjan kiinnostavuus sitten jäikin. En suuresti suosittele.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...

Millaista oli elämä keskiajalla? (Matkaopas keskiajan Suomeen)

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015) Opiskelin yliopistossa historiaa, ja osana koulutustamme tutustuimme erilaisiin arkistoihin. Kansallisarkistossa meille esiteltiin hylly, jossa oli puolisen tusinaa järkyttävän paksua opusta. Niitä on vaikea sanoa "kirjoiksi", koska ne olivat 20-50 cm paksuja: ne olivat samojen kansien väliin sidottuja dokumenttikokoelmia. "Tuossa ovat kaikki keskiaikaiset lähteet", opas kertoi meille. Ottaen huomioon, että Suomen keskiaika kesti noin 300-400 vuotta, oli kirjojen paksuudesta huolimatta lähteiden määrä säälittävän pieni.  Siksi jokainen keskiajasta kirjoittava tutkija joutuu turvautumaan aika paljon "historian aputieteisiin", kuten niitä joskus kuulee alentuvasti kutsuttavan: arkeologiaan, kielitieteeseen, folkloristiikkaan ja kansatieteeseen. Ei olekaan ihme, että Matkaoppaan kirjoittaja Aalto on nimenomaan arkeologi eikä historioitsija.  "Suomesta" ...