Siirry pääsisältöön

Perhonen ja jaguaari (Aliette de Bodard)

Vaihtoehtohistorian (tai "kontrafaktuaalisen historian", kuten me teennäisemmät alan harrastajat sanomme) suosituin aihe on varmasti "Entä jos natsit olisivat voittaneet II maailmansodan?" Sen jälkeen suosiojärjestyksessä tulee muita sotia (Napoleon, USA:n sisällissota), mutta top kympissä on myös "Entä jos Keski-Amerikan alkuperäisasukkaiden korkeakulttuurit olisivat selvinneet nykypäivään asti?"


Perhonen ja jaguaari on novellikokoelma, joka sijoittuu tällaiseen vaihtoehtohistoriaan. De Bodard turvautuu klassiseen skenaarioon: kiinalaiset löytävät Amerikan ennen eurooppalaisia, joten eurooppalaisten saapuessa atsteekeilla onkin tykkejä ja hevosia omasta takaa. Ja niinpä nykyajassa Pohjois-Amerikassa on kolme mahtivaltiota: Yhdysvallat, kiinalaistaustainen Xuya ja atsteekkien Suur-Mexica.

Tämä on tietysti aivan naurettavaa. Jos espanjalaisten valloitus olisi mennyt pieleen, olisi sillä ollut sen verran vaikutusta Euroopan historiaan, ettei mitään "Yhdysvaltoja" olisi tuollaisenaan syntynyt. Eikä atsteekkien valtakunta ollut sellaisella pohjalla, että se olisi voinut kestää nykyaikaan asti. Tämä on suunnilleen yhtä uskottavaa kuin vaihtoehtohistoria, jossa Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta porskuttaa vielä 2000-luvulla. Ei vain toimi. Etenkään, kun Mexican kulttuuri muistuttaa muutenkin yllättävän paljon 1500-luvun atsteekkikulttuuria. 500 vuotta on aika pitkä aika, ja EHKÄ atsteekit olisivat esim. luopuneet ihmisuhrien kaltaisista tavoista moderneina aikoina.

Teksti ei myöskään ole kovin hyvää. De Bodard kertoo tarinoita suhteellisen suoraviivaisesti ja aika kökösti. Jos joku henkilö on peloissaan,se kerrotaan kirjassa tyyliin "X oli peloissaan". De Bodard ei ole ihan sisäistänyt "show, don't tell"-periaatetta.

Jokainen tarina sijoittuu eri aikaan ja ne etenevät tässä kokoelmassa kronologisesti. Ensimmäinen sijoittuu vaihtoehtoiselle 80-luvulle, toinen ja kolmas jonnekin 2000-luvulle. Sitten tulee harppaus ja siirrytään kaukaisempaan tulevaisuuteen, jossa tarinat pyörivät tavalla tai toisella avaruusmatkustuksen ympärillä. Nämä tarinat eivät myöskään oikein enää mitenkään liity aikaisempaan vaihtoehtohistoriaan (vaikka ovat kai teknisesti edelleen sen jatkumoa), vaan niissä liikutaan avaruus-Vietnamin kuvioissa.

Valoa nopeampia avaruusaluksia voi rakentaa, mutta niitä ohjaamaan tarvitsee erityiset Mielet. Toisin kuin Banksin Mielet, nämä ovat syntyneet, ei luotu: ne ovat jonkinlaisia geenimuunneltuja kyborgeja, mutta kuitenkin jollain tasolla ihmisiä. Mielien ja ihmisten suhde on viimeisten kolmen tarinan keskipisteessä.

Mielet olivat kirjan kiinnostavin osuus, mutta siihen se tämän kirjan kiinnostavuus sitten jäikin. En suuresti suosittele.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...