Vaihtoehtohistorian (tai "kontrafaktuaalisen historian", kuten me teennäisemmät alan harrastajat sanomme) suosituin aihe on varmasti "Entä jos natsit olisivat voittaneet II maailmansodan?" Sen jälkeen suosiojärjestyksessä tulee muita sotia (Napoleon, USA:n sisällissota), mutta top kympissä on myös "Entä jos Keski-Amerikan alkuperäisasukkaiden korkeakulttuurit olisivat selvinneet nykypäivään asti?"
Perhonen ja jaguaari on novellikokoelma, joka sijoittuu tällaiseen vaihtoehtohistoriaan. De Bodard turvautuu klassiseen skenaarioon: kiinalaiset löytävät Amerikan ennen eurooppalaisia, joten eurooppalaisten saapuessa atsteekeilla onkin tykkejä ja hevosia omasta takaa. Ja niinpä nykyajassa Pohjois-Amerikassa on kolme mahtivaltiota: Yhdysvallat, kiinalaistaustainen Xuya ja atsteekkien Suur-Mexica.
Tämä on tietysti aivan naurettavaa. Jos espanjalaisten valloitus olisi mennyt pieleen, olisi sillä ollut sen verran vaikutusta Euroopan historiaan, ettei mitään "Yhdysvaltoja" olisi tuollaisenaan syntynyt. Eikä atsteekkien valtakunta ollut sellaisella pohjalla, että se olisi voinut kestää nykyaikaan asti. Tämä on suunnilleen yhtä uskottavaa kuin vaihtoehtohistoria, jossa Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta porskuttaa vielä 2000-luvulla. Ei vain toimi. Etenkään, kun Mexican kulttuuri muistuttaa muutenkin yllättävän paljon 1500-luvun atsteekkikulttuuria. 500 vuotta on aika pitkä aika, ja EHKÄ atsteekit olisivat esim. luopuneet ihmisuhrien kaltaisista tavoista moderneina aikoina.
Teksti ei myöskään ole kovin hyvää. De Bodard kertoo tarinoita suhteellisen suoraviivaisesti ja aika kökösti. Jos joku henkilö on peloissaan,se kerrotaan kirjassa tyyliin "X oli peloissaan". De Bodard ei ole ihan sisäistänyt "show, don't tell"-periaatetta.
Jokainen tarina sijoittuu eri aikaan ja ne etenevät tässä kokoelmassa kronologisesti. Ensimmäinen sijoittuu vaihtoehtoiselle 80-luvulle, toinen ja kolmas jonnekin 2000-luvulle. Sitten tulee harppaus ja siirrytään kaukaisempaan tulevaisuuteen, jossa tarinat pyörivät tavalla tai toisella avaruusmatkustuksen ympärillä. Nämä tarinat eivät myöskään oikein enää mitenkään liity aikaisempaan vaihtoehtohistoriaan (vaikka ovat kai teknisesti edelleen sen jatkumoa), vaan niissä liikutaan avaruus-Vietnamin kuvioissa.
Valoa nopeampia avaruusaluksia voi rakentaa, mutta niitä ohjaamaan tarvitsee erityiset Mielet. Toisin kuin Banksin Mielet, nämä ovat syntyneet, ei luotu: ne ovat jonkinlaisia geenimuunneltuja kyborgeja, mutta kuitenkin jollain tasolla ihmisiä. Mielien ja ihmisten suhde on viimeisten kolmen tarinan keskipisteessä.
Mielet olivat kirjan kiinnostavin osuus, mutta siihen se tämän kirjan kiinnostavuus sitten jäikin. En suuresti suosittele.
Kommentit
Lähetä kommentti