Siirry pääsisältöön

Unsong (Scott Alexander)

Ja nyt, jotain aivan muuta. 

Minun on vähän vaikea keksiä, mistä tämän kirjan referoinnin aloittaisi, joten parempi vain suoraan käydä idean kimppuun: 1968 Apollo 8 lähti matkaan kiertääkseen Kuun, mutta sen sijaan se rysähtikin kristallikehään, joka ympäröi maailmaa. Törmäys aiheutti säröjä taivaaseen. Tämän takia arkkienkeli Urielin kellokoneisto häiriytyi, jolloin enkelit ja demonit lakkasivat olemasta vain symboleja ja palasivat aktiivisiksi toimijoiksi. Lisäksi Jumalan nimet saivat taas voimaa, jolloin niiden lausuminen sai aikaan taikuutta. 

Päähenkilö Aaron Smith-Teller on kabbalisti, joka vahingossa löytää erittäin merkittävän Jumalan Nimen, haluaa käyttää sitä taistellakseen Helvettiä vastaan ja selvittääkseen pahuuden ongelman, mutta erinäiset sattumukset tulevat hänen tielleen. Ne eivät ole sattumia, koska mikään ei ikinä ole sattumaa. Ja mainitsinko jo puujalkavitsit valaista? Tässä kirjassa on tosi paljon raamatullisia sanaleikkejä valaista.

Tai ehkä olisi pitänyt aloittaa genrestä, mutta en oikein tiedä, mikä tämän kirjan genre on. Koomista kabbalistista urbaania fantasiaa? Teodikea-seikkailu? Pratchettin henkinen kirja, jos Pratchett olisi Tolkienin sijasta lukenut Talmudia?

Tätä kirjaa on vaikea suositella, mutta se ei johdu siitä, ettei tämä olisi hyvä. Tämä oli hyvä, ja hauska, ja kiinnostava. Mutta Unsongista nauttiminen vaatii TODELLA nörttiä luonnetta, enkä tarkoita edes samaa kuin aiemmin puhuessani Greg Eganista. Tämä vaatii filosofis-teologista nörttiyttä tavallisen nörttiyden päälle.

Otetaan testi. Tässä yksi lainaus kirjasta:

"Ana was wearing a blue t-shirt saying “I WENT TO THEODICY CON 2014 AND ALL I GOT WAS THIS CRAPPY TSHIRT, AND I DON’T UNDERSTAND WHY A JUST GOD WOULD ALLOW THIS TO HAPPEN.”"

Jos ylläoleva vitsi vaikutti sinusta urpolta tai et tajunnut koko vitsiä, niin tämä kirja ei ehkä ole sinua varten. Jos se taas sai sinut vähintään hymähtämään, niin erittäin vahva suositus: lue jo tänään.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Millaista oli elämä keskiajalla? (Matkaopas keskiajan Suomeen)

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015) Opiskelin yliopistossa historiaa, ja osana koulutustamme tutustuimme erilaisiin arkistoihin. Kansallisarkistossa meille esiteltiin hylly, jossa oli puolisen tusinaa järkyttävän paksua opusta. Niitä on vaikea sanoa "kirjoiksi", koska ne olivat 20-50 cm paksuja: ne olivat samojen kansien väliin sidottuja dokumenttikokoelmia. "Tuossa ovat kaikki keskiaikaiset lähteet", opas kertoi meille. Ottaen huomioon, että Suomen keskiaika kesti noin 300-400 vuotta, oli kirjojen paksuudesta huolimatta lähteiden määrä säälittävän pieni.  Siksi jokainen keskiajasta kirjoittava tutkija joutuu turvautumaan aika paljon "historian aputieteisiin", kuten niitä joskus kuulee alentuvasti kutsuttavan: arkeologiaan, kielitieteeseen, folkloristiikkaan ja kansatieteeseen. Ei olekaan ihme, että Matkaoppaan kirjoittaja Aalto on nimenomaan arkeologi eikä historioitsija.  "Suomesta" ...
Lähetä kommentti
Lue lisää