Ja nyt, jotain aivan muuta.
Minun on vähän vaikea keksiä, mistä tämän kirjan referoinnin aloittaisi, joten parempi vain suoraan käydä idean kimppuun: 1968 Apollo 8 lähti matkaan kiertääkseen Kuun, mutta sen sijaan se rysähtikin kristallikehään, joka ympäröi maailmaa. Törmäys aiheutti säröjä taivaaseen. Tämän takia arkkienkeli Urielin kellokoneisto häiriytyi, jolloin enkelit ja demonit lakkasivat olemasta vain symboleja ja palasivat aktiivisiksi toimijoiksi. Lisäksi Jumalan nimet saivat taas voimaa, jolloin niiden lausuminen sai aikaan taikuutta.
Päähenkilö Aaron Smith-Teller on kabbalisti, joka vahingossa löytää erittäin merkittävän Jumalan Nimen, haluaa käyttää sitä taistellakseen Helvettiä vastaan ja selvittääkseen pahuuden ongelman, mutta erinäiset sattumukset tulevat hänen tielleen. Ne eivät ole sattumia, koska mikään ei ikinä ole sattumaa. Ja mainitsinko jo puujalkavitsit valaista? Tässä kirjassa on tosi paljon raamatullisia sanaleikkejä valaista.
Tai ehkä olisi pitänyt aloittaa genrestä, mutta en oikein tiedä, mikä tämän kirjan genre on. Koomista kabbalistista urbaania fantasiaa? Teodikea-seikkailu? Pratchettin henkinen kirja, jos Pratchett olisi Tolkienin sijasta lukenut Talmudia?
Tätä kirjaa on vaikea suositella, mutta se ei johdu siitä, ettei tämä olisi hyvä. Tämä oli hyvä, ja hauska, ja kiinnostava. Mutta Unsongista nauttiminen vaatii TODELLA nörttiä luonnetta, enkä tarkoita edes samaa kuin aiemmin puhuessani Greg Eganista. Tämä vaatii filosofis-teologista nörttiyttä tavallisen nörttiyden päälle.
Otetaan testi. Tässä yksi lainaus kirjasta:
"Ana was wearing a blue t-shirt saying “I WENT TO THEODICY CON 2014 AND ALL I GOT WAS THIS CRAPPY TSHIRT, AND I DON’T UNDERSTAND WHY A JUST GOD WOULD ALLOW THIS TO HAPPEN.”"
Jos ylläoleva vitsi vaikutti sinusta urpolta tai et tajunnut koko vitsiä, niin tämä kirja ei ehkä ole sinua varten. Jos se taas sai sinut vähintään hymähtämään, niin erittäin vahva suositus: lue jo tänään.
Kommentit
Lähetä kommentti