Siirry pääsisältöön

Ninefox Gambit (Yoon Ha Lee)

Kaukaisessa tulevaisuudessa avaruutta hallitsee Heksarkia. Heidän valtansa taustalla on Korkea kalenteri: jossain vaiheessa matemaatikot tajusivat, että mikäli ihmiset seuraavat juuri oikeanlaista aika- ja mittajärjestelmää sekä siihen liittyvää sosiaalista rakennetta, niin on mahdollista ottaa käyttöön "eksoottisia efektejä" (=taikuutta). Koska Heksarkia on riippuvainen kalenteristaan, on heidän suurin uhkansa kerettiläiset, jotka seuraavat muita kalentereita ja näin ollen rapauttavat Korkean kalenterin toimintaa.

Päähenkilö on sotilaskastiin kuuluva kapteeni, joka yllättäen joutuu yhdessä hullun kenraalin haamun kanssa valtaamaan tärkeää avaruusasemaa takaisin kerettiläisiltä. Tässä hommassa kapteeni saa huomata, että sotilasoperaatiota johtaessa täytyy tehdä todella kipeitä päätöksiä - jotka tuntuvat vielä kipeämmiltä, kun ei ole ihan varma, onko itse varmasti hyvisten puolella. Ja mainitsinko jo hullun haamun pelaavan koko ajan mielipelejä kapteenin kanssa? Sekään ei varsinaisesti helpota asioita.

Yhdistelmä militaari-scifiä ja synkeää fantasiaa, siis. Teoksesta huokuu läpi kaksi vahvaa vaikuttajaa.

Ensinnäkin NG tuo mieleen tunnelmaltaan ja maailmaltaan tosi paljon Ann Leckien Ancillary-sarjan. Tämä ei ole moite: Ancillary Justice oli huippuhyvä, ja suosittelen sitä kaikille SF-faneille. Lue se ennen tätä, jos et ole vielä lukenut.

Toiseksi syön hattuni, ellei Yoon Ha Leellä ole aika kasa Space Marine-ukkoja kotona, sillä tästä tulee hyvin vahvat Warhammer 40000 -vibat. Jälleen: ei moite, sillä W40K:ssa on loistava estetiikka.

Yhdistelmä toimii mukavasti ja kalenterinen taikuus on hauska ja omaperäinen idea. En olisi ollut yllättynyt, vaikka Ninefox Gambit olisi voittanut Hugon tänä vuonna. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen kirja, jota hehkuttaisin spontaanisti. Se oli hyvä, mutta ei huippu. Nelisen tähteä.

Ninefox Gambit on tietty trilogian (tms) ykkösosa, koska ei SF/F-kirjoja tehdä ikinä yksittäin. Mutta NG on oikeaoppinen ykkösosa: se lopettaa oman tarinansa nätisti, vaikka isompi kehystarina jää vielä auki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide

Kadonnutta tiiliskiveä etsimässä

Tällä kertaa Tiiliskivien ystävät -lukupiirillämme oli vihdoin vuorossa tiiliskivien tiiliskivi, Marcel Proustin yli 3000-sivuinen eepos Kadonnutta aikaa etsimässä. Teos on julkaistu alunperin vuosina 1913 - 1927. Ensimmäisen osan julkaisun jälkeen puhkesi ensimmäinen maailmansota, joten toinen osa sai odottaa julkaisuaan vuoteen 1918 saakka. Ensimmäiselle osalle Proust ei meinannut löytää kustantajaa, joten hänen piti lopulta maksaa kustantajalle kirjan julkaisemisesta. Se oli suurmenestys, joten toista osaa varten kustantajat suorastaan kilpailivat teoksesta. Ranskaksi Kadonnutta aikaa etsimässä ilmestyi seitsemänä kirjana, suomennos on jaettu kymmeneen kirjaan (neljä ensimmäistä osaa on suomennoksessa jaettu kahtia). Kolme viimeistä osaa julkaistiin Proustin kuoleman jälkeen, joten niihin kirjailija ei enää ehtinyt tehdä muutoksia tai korjauksia ennen julkaisua - ja sen ilmeisesti myös huomaa. Luimme teosta Tiiliskivien ystävät -FB-ryhmässä vuoden päivät. Suomennoksen näkökulmasta

1590-luvun Trump (Susimessu)

Jos tämä olisi romaani, olisin varmaan puolivälissä heittänyt sen pois liiallisen epäuskottavuuden vuoksi. Mirkka Lappalaisen Susimessu: 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa (Siltala 2009) kietoo yhteen kolme yleensä erillisinä käsiteltyä tapahtumaa: nuijasodan, Kaarle-herttuan ja Sigismundin taistelun Ruotsin kruunusta sekä "missio Suetican" eli Ruotsiin suuntautuneen vastauskonpuhdistuksen. Kirja maalaakin kokonaiskuvan Ruotsista, joka oli jättämässä keskiajan taakseen, mutta ei ollut vielä siirtynyt uuteen aikaan. Murroskausina on usein levotonta, eikä 1590-luku ollut totisesti poikkeus. Perustarina on sukudraama, joka on samalla taistelu valtaistuimesta. Kustaa Vaasan kuoltua hänen vanhempi poikansa peri kruunun. Erinäisten käänteiden jälkeen toiseksi vanhin poika Juhana kuitenkin nappasi valtaistuimen veljeltään. Hänen poikansa Sigismundista pitäisi siis tulla kuningas, mutta kolmas veli, Kaarle-herttua, ei halunnut päästää puoli-puolalaista veljenpo