Kuivamustekala

Steven Levitsky & Daniel Ziblatt:  How Democracies Die (2018) I. Olin toivonut, että tämä kirja puhuisi laajasti epädemokraattisista voimista, jotka ovat voimistuneet ympäri maailmaa. Ja kyllähän tässä mainitaan Orban, Erdogan, Chavez/Maduro ja Putin. Mutta ennen kaikkea tämä kirja puhuu Trumpista. Suunnilleen puolet kirjasta käsittelee pelkästään Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa ja Trumpia, joten kirjan nimi saisi oikeastaan olla "How American democracy dies". Vaikka kirjailijat pyrkivät kirjoittamaan tavallisen neutraalia tietokirjatekstiä, rivien välistä vähintäänkin huomaa, kuinka shokissa he edelleen ovat Trumpin voiton jälkeen. Tämä ei tee varsinaisesti hyvää kirjalle. Onneksi kirjassa on alkupuolella muutakin kuin vain pöyristelyä siitä, kuinka paha se Trumppi on. Alkuluvuissa Levitsy ja Ziblatt nimittäin puhuvat niistä mekanismeista, joilla autoritaariset johtajat nousevat valtaan ja miten he muuttavat demokratiat diktatuureiksi. Tämä oli hyvää...

Kukka Ranta & Jaana Kanninen: Vastatuuleen. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. (S&S 2019) Odotin tältä kirjalta paljon, sillä sen aihe on erittäin kiinnostava. Saamelaisten pakkosuomalaistaminen on yksi historiamme häpeäpilkkuja, jonka tekee vielä pahemmaksi se, ettei virallinen Suomi vieläkään oikein ota siitä vastuuta: Suomi ei ole esittänyt virallista anteeksipyyntöä asiasta. Totuus- ja selvityskomissio pääsi sentään aloittamaan toimintansa viime vuonna, vaikka sitäkin vastustettiin pitkään. Eikä saamelaisten oikeuksien polkeminen ole loppunut vieläkään, mistä muistuttavat vaikkapa Jäämeren rata -hanke tai Tenojoen kalastusluvista syntynyt kiista. Korkeiden odotusteni vuoksi pettymykseni oli sitäkin suurempi, kun Vastatuuleen paljastuikin varsin kehnoksi kirjaksi. Aiheen tärkeys ei vielä tee kirjasta hyvää.  Kirjan molemmat tekijät ovat suomalaisia, ja he vähän pyytelevät tätä anteeksi jo esipuheessaan. Ilmeisesti välttääkseen asetelmaa, ...

John Haldon: Bysantin historia (Gaudeamus 2010, suom. Kaisa Sivenius. Alkuteos Byzantium: A History, 2000) Milloin Rooman valtakunta kaatui? Useimmat vastaisivat "400-luvulla": jotkut sanoisivat 410, toiset 476, toisinajattelijat vaikka 406 tai 480. Pedantit muistuttaisivat kuitenkin, että Rooman valtakunta lakkasi olemasta vasta 1453. Silloin Osmanien valtakunta valloitti Konstantinopolin ja Itä-Rooma eli Bysantti lakkasi olemasta. Mutta bysanttilaiset eivät kutsuneet itseään bysanttilaisiksi tai itä-roomalaisiksi: he olivat vain roomalaisia. Vaikka valtakunnan länsiosat menetettiin 400-luvulla, ei itäosille tapahtunut mitään, ja koska pääkaupunki oli siirtynyt Konstantinopoliin jo 300-luvulla, ei Italian ja Gallian menetys tarkoittanut valtakunnalle mitään kuoliniskua. Rooman valtakunta ei ollut enää yhtä mahtava kuin ennen, mutta se sinnitteli ja aika ajoin kukoistikin vielä tuhat vuotta. Me emme kuitenkaan kutsu Itä-Roomaa enää "Roomaksi", ehkä s...

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015) Opiskelin yliopistossa historiaa, ja osana koulutustamme tutustuimme erilaisiin arkistoihin. Kansallisarkistossa meille esiteltiin hylly, jossa oli puolisen tusinaa järkyttävän paksua opusta. Niitä on vaikea sanoa "kirjoiksi", koska ne olivat 20-50 cm paksuja: ne olivat samojen kansien väliin sidottuja dokumenttikokoelmia. "Tuossa ovat kaikki keskiaikaiset lähteet", opas kertoi meille. Ottaen huomioon, että Suomen keskiaika kesti noin 300-400 vuotta, oli kirjojen paksuudesta huolimatta lähteiden määrä säälittävän pieni.  Siksi jokainen keskiajasta kirjoittava tutkija joutuu turvautumaan aika paljon "historian aputieteisiin", kuten niitä joskus kuulee alentuvasti kutsuttavan: arkeologiaan, kielitieteeseen, folkloristiikkaan ja kansatieteeseen. Ei olekaan ihme, että Matkaoppaan kirjoittaja Aalto on nimenomaan arkeologi eikä historioitsija.  "Suomesta" ...

Culadasa (John Yates): The Mind Illuminated (2015) I. Meditaatiota harrastavat tuttavani ovat jo pidemmän aikaa hehkuttaneet Mind Illuminatedia. He käyttivät ilmaisuja kuten "olisinpa löytänyt tämän kirjan 10 vuotta sitten" tai "tämä on ylivoimaisesti paras kirja meditaatiosta mitä olen ikinä lukenut". Koska olin ajatellut palata meditaation pariin, päätin ottaa heidän suosituksestaan vaarin. Nyt kirjan lukeneena voin yhtyä heidän hehkutukseensa: Mind Illuminated on täyttä rautaa. Nuorempana yritin meditoida aika ajoin. Ensimmäiset kokeiluni olivat joskus myöhäisessä teini-iässä, uudemman kerran kokeilin tosissani suunnilleen 25-vuotiaana. Kummallakaan kerralla en jaksanut harjoitella kovin pitkään. Olin lukenut kirjoja, joissa kerrotaan meditaatiosta, mutta en oikein tuntunut edistyvän. Ennemmin tai myöhemmin meditaatioharjoitukset alkoivat jäädä väliin ja lopulta loppuivat kokonaan. Ja tässä kohtaa liityn kuoroon: kunpa Mind Illuminated olisi ...

Luin tänä vuonna 89 kirjaa, mikä on selvästi enemmän kuin koskaan ennen. Aika pitkälle tämä johtui siitä, että tänä vuonna aloin kuuntelemaan äänikirjoja työmatkallani: niitä tuli kuunneltua peräti 23 (26%). Luin 28 (31%) tietokirjaa, ja 62 kaunokirjaa: näistä 46 oli romaaneja ja 16 pienoisromaaneja. 28 kirjaa (31%) oli naisten kirjoittamia. Kuten aina, tietokirjojen kohdalla miesvaltaisuus on vielä vahvempaa: vain 6 tietokirjoistani (22%) oli naisten kirjoittamia, kaunokirjoista 22 (35%) Tänä vuonna luin harvinaisen paljon uutta kirjallisuutta: 32 kirjoista (36%) oli julkaistu joko tänä tai viime vuonna, lisäksi oli 34 muuta 2010-luvun aikana julkaistua. Vain 6 kirjaa oli julkaistu alunperin ennen vuotta 1900. 13 kirjoista oli suomalaisten kirjoittamia, 17 muualta Euroopasta, 49 Pohjois-Amerikasta, 1 Latinalaisesta Amerikasta, 1 Australiasta, 8 Aasiasta ja nolla Afrikasta. Top 5:  Volter K...

Margaret Atwood: The Handmaid's Tale (1985; suomennettu nimellä Orjattaresi 1986) Syystä tai toisesta en ole ikinä lukenut The Handmaid's Talea. En edes ole katsonut sitä TV-sarjaa. Olen harkinnut kirjaan tarttumista varmaan 20 vuotta, mutta aina se on jäänyt. Mutta nyt vihdoin kun Atwood julkaisi jatkoa kuuluisalle dystopialleen, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vihdoin lukea sekä klassikkoteoksen että sen jatko-osan. Olin aluksi vähän pettynyt. Niin monet ovat kehuneet Orjattaresi maasta taivaaseen, että odotukseni olivat hyvin korkealla. Kun kirja olikin sitten vain "oikein hyvä", tunsin jonkinlaista ärtymystä. Tämänhän piti olla ihan huippu! Ei pelkkä "hyvä" riitä! Olin kuin liian fiksun lapsen vanhempi, joka on pettynyt, kun bilsan kokeesta tulee "vain" kahdeksan puoli. Minun täytyi oikein muistuttaa itseäni arvioimaan kirja sen omien ansioittensa perusteella eikä kohonneita odotuksiani vasten. Kirjassa on muutamia asi...