Kuivamustekala

Pitäjän pienempiä kokoaa samoihin kansiin lyhyehkön romaanin "Ylistalon tuvassa" ja neljä pitkää novellia. Tämä ei ole ihan samanlainen mestariteos kuin Alastalon salissa, mutta ei Pitäjän pienempiä jää kovin kauas sen tasosta. Tässä kirjassa sanastolla leikittely on edelleen läsnä, mutta se on pienemmässä roolissa kuin Kilven pääteoksessa. Sen sijaan Kilpi keskittyy luomaan tunnelmia ja kuvia ihmisten huono-osaisuudesta ja menetyksistä. *** Ylistalon tuvassa kertoo Alastalon naapuritalon toimista parkkiretareiden tapaamisen jälkeisenä päivänä. Alastalossa kokoontui toimekkaita isäntiä, joilla oli suuria suunnitelmia. Ylistalossa sitävastoin lojuu laiskoja äijiä. Useimmat ovat merimiehiä, joilla ei ole talveksi tointa, joten he viettävät talvikuukaudet loisina Ylistalossa. Talon isäntä itse on laiskoista laiskin, joka ei pistä tikkua ristiin, vaikka vaimo muistuttaa häntä toistuvasti kaikista tekemättömistä töistä. Emäntä itse on puuhakas mutta toimettomaan mieheensä ...

FB-lukupiirissämme " Tiiliskivien ystävät " tartuimme tällä kertaa kotimaiseen teokseen: huhtikuusta lokakuuhun 2019 luettavanamme oli Volter Kilven Alastalon salissa vuodelta 1932. Tätä tajunnanvirtateosta pidetään yleisesti "Suomen Ulysseksena". Senkin kaikki tapahtumat sijoittuvat yhteen päivään (tarkasti ottaen kuuteen tuntiin "jonain lokakuisena päivänä") ja sitäkin pidetään sekä todella vaikeana että hyvin merkittävänä teoksena. Täydellinen meidän lukupiirimme tarkoituksiin, siis! Lähde: Yrjö Karilas, Koululaisen muistikirja 1930-31 (kiitos Esko Räntilä!) Luku 1 (Alastalo ottaa vieraita vastaan) & luku 2 ( Pukkila kävelee Alastalon salissa peräsohvaan istumaan. ) Kirjan alussa tapaamme nimihenkilö Alastalon, jonka luokse ihmisiä saapuu laivalla. Miljöö käy hyvin selväksi: tässä ollaan saaristossa ja laivat ovat selvästi tärkeässä osassa tarinaa. Ainakin minun silmiini Alastalo vaikuttaa rehvakkaalta, reteeltä ja lipevältä: ei vä...

Tämä oli ihan kiinnostava aikamatkustustarina. Aikamatkustuskirjojen perusongelma on vanha kunnon isoisäparadoksi: mitä jos matkustat ajassa taaksepäin ja tapat isoisäsi ennen kuin hän on siittänyt vanhempaasi? Silloinhan sinuakaan ei ole ikinä syntynyt, joten kuka murhasi isoisän? Eri tarinat vastaavat isoisäparadoksiin eri tavoilla. Yksi tapa on tehdä menneisyydestä muuttumaton: kaikki mikä tapahtuu, on jo tapahtunut, joten me tiedämme jo valmiiksi, että ET murhannut isoisääsi. Vaikka matkustaisit menneisyyteen pistooli mukana ja murhanhimo sydämessäsi, niin tavalla tai toisella salamurhayrityksesi epäonnistuu ja historia menee eteenpäin täsmälleen muuttumattomana.  Toinen vaihtoehto on Paluu tulevaisuuteen -leffoista tuttu: pystyt muuttamaan menneisyyttä ja saat vastata seurauksista. Jos tapat isoisäsi, niin uusi historia korvaa saman tien vanhan ja katoat kuin tuhka tuuleen. Historia kuitenkin muuttuu vain tästä pisteestä eteenpäin, joten...

Vasemmistolaisten keskuudessa on vanha ja kunniakas traditio kritisoida vasemmistoa siitä, kuinka se on kadottanut suuntansa ja kuinka vasemmiston pitää löytää uusi suunta uutta vuosikymmentä, vuosisataa tai vuosituhatta varten. Mark Lilla jatkaa tätä perinnettä analysoimalla lyhyessä kirjassaan USA:n demokraattipuolueen epäonnistumisten syitä. Lilla sijoittaa demokraattien huippuvuodet Rooseveltin jälkeiseen aikaan 50- ja 60-luvuille. Silloin vasemmistolla tuntui olevan paras visio, kun taas oikeistolla ei ollut oikein mitään. Mutta kun 60-luku eteni ja muuttui 70-luvuksi, alkoi rooseveltiläinen visio olla yhä kauempana amerikkalaisten päivittäisestä todellisuudesta. Niinpä demokraatitkin jäivät toistelemaan tyhjiä fraaseja, jotka eivät enää liikuttaneet yleisöä. Ja sitten tuli Reagan, ja oikeisto olikin yhtäkkiä se puoli, jolla oli visio. Reaganin visio oli optimistinen, positiivinen ja individualistinen. Lilla kutsuu sitä antipoliittiseksi, sillä Reagan hylkä...