Kuivamustekala

I. On vaikea tajuta, miten karmeaa elämä on ennen pahimmillaan ollut. Jotkut puhuvat nykyisin, etteivät halua hankkia lapsia tähän maailmaan, jossa on ilmastonmuutosta ja muuta kamalaa. Jos tällainen asenne olisi ollut vallalla historiallisena aikana, olisivat suomalaiset kuolleet sukupuuttoon viimeistään 1600-luvulla.  Immosen kirja seuraa kolmea sukua eri puolilla Suomea 1500-luvulta 1800-luvulle. Suomessa tavallisella kansalla on mennyt paljon paremmin kuin monissa muissa maissa, mutta ei se rahvaan elämä silti mitään herkkua ollut. Joskus elämä oli parempaa, joskus huonompaa. Ja joskus tosi paljon huonompaa. Erityisesti 1600 - 1700 -lukujen taite oli aikamoista horroria Suomessa. Ensin tulivat 1690-luvun suuret kuolonvuodet (joista  Mirkku Lappalaisen Jumalan vihan ruoska kertoi yksityiskohtaisesti), jolloin neljäsosa väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Ne, jotka selviytyivät, saattoivat pian kadehtia kuolleita, sillä 1713 alkoi isoviha, joka...

Kissan kehto (Kurt Vonnegut) Kissan kehto on taattua Vonnegutia. Tarina etenee yhdestä absurdista tilanteesta toiseen, kuitenkin koko ajan suhteellisen loogisesti edeten. Tarinassa on selkeä juoni: päähenkilö suunnittelee kirjaa yhdestä ydinpommin keksijöistä. Lukijalle ja lopulta myös päähenkilölle selviää, että tämä ydinpommin isä on keksinyt myös toisen, vielä vaarallisemman keksinnön, nimeltään jää-yhdeksän. Jää-yhdeksän on veden olomuoto, joka jäätyy plus 40 asteessa. Jos sitä pääsee vaikka mereen, se alkaa muuttaa kaikkea ympärillä olevaa vettä myös jää-yhdeksäksi, kunnes kaikki maailman vedet ovat lämmintä jäätä. Mutta tämä juoni ei ole tarinan keskiössä, vaan ajatus ihmiselämän näennäisestä satunnaisuudesta ja sen taustalla olevasta väistämättömyydestä. Päähenkilö kääntyy kirjan aikana uskontoon nimeltä bokononismi, jonka mukaan kaikki ihmiset toteuttavat jumalaista suunnitelmaa, tiesivät he siitä tai eivät. Oudot sattumat ja tapahtumat ovat bokononismissä tärkeitä:...

Luin pääsiäisenä Paul Verhoevenin kirjan Jeesuksesta, koska mitäs muuta sitä pääsiäisenä tekisi. Pian sen jälkeen huomasin sattumalta, että kirjaston äänikirjapalvelussa oli Reza Aslanin kirja, joka myös kertoi historiallisesta Jeesuksesta. En voinut vastustaa ajatusta kuunnella senkin ja verrata kirjoittajien tulkintoja. Verhoeven on tunnettu elokuvaohja ajana, mutta hän on harrastanut Jeesus-tutkimusta pidempään. Hän oli ainoa maallikkojäsen Jeesus-seminaarissa, jossa tutkittiin Raamatusta löytyviä Jeesuksen sanomisia ja tekoja ja arvioitiin, mitkä asiat Jeesus todella oli tehnyt ja sanonut ja mitkä ovat myöhäisempiä lisäyksiä.  Aslan on uskontotieteilijä, joka kääntyi nuorena kristityksi, mutta vanhemmalla iällä palasi takaisin muslimiksi. Hän kertoo kirjansa esipuheessa, kuinka raamattututkimus sai hänet lakkaamaan seuraamasta Jeesus Kristusta, mutta sitäkin innokaammin seuraamaan Jeesus Nasaretilaista.  Historiallisesta Jeesuksesta tiedetään lopulta aika vähän. O...

Olen lukenut Burroughsilta aiemmin vain Alastoman lounaan. Nova Express oli scifi-mausteistaan huolimatta hyvin paljon Alastoman lounaan kaltainen, mikä ei sinänsä ole yllätys, sillä se on koostettu suurelta osin samasta lähdemateriaalista. Burroughs kirjoitti valtavan kasan tekstiä, josta hän sitten leikkasi ja liimasi osia neljään eri kirjaan (Alastoman lounaan lisäksi ns. Nova-trilogian, jonka osa Nova Express on). Burroughs muutamassa kohdassa jopa puhuttelee lukijaa suoraan ja mainitsee Alastoman lounaan nimeltä, joten selkeästi näillä teoksilla on yhteys. Nova Express ei ole varsinaisesti helppolukuinen kirja. Se on suurelta osalta toteutettu cut-up-menetelmällä, joten suuressa osassa tekstiä ei ole ihan hirveästi mitään järkeä tai tarinaa: kirjassa on aika ajoin sivutolkulla irtolauseita, jotka toisinaan leikkaantuvat kesken lauseen. Tämä on kokeellista postmodernia kirjallisuutta, joten ei kannata odottaa "juonen" kaltaisia poroporvarillisuuksia.   Se ei ta...

Lois McMaster Bujold jatkoi World of Five Gods -kirjasarjaansa kuudella Penric & Desdemona -lyhytromaanilla. Kuten totesin jo aiemmin arvostellessani World of the Five Gods -kirjat , tämä on juuri sellaista fantasiaa josta minä pidän: taikuus on hyvin harvinaista ja se tulee tavalla tai toisella suoraan jumalilta.  Penric-kirjoissa taikuus on vahvemmin esillä kuin muissa kirjoissa, sillä päähenkilö on velho. WotFG-maailmassa velhot ovat henkilöitä, joihin on sitoutunut Äpärä-jumalan demoni. Koska Äpärä on epäjärjestyksen ja onnettomuuksien jumala, pystyvät demonitkin lisäämään epäjärjestystä maailmaan. Hyvä velho voi kuitenkin ohjata tätä epäjärjestystä oikeisiin kohteisiin, esim. kasvaimien tai syöpäläisten tuhoamiseen. Kuuntelin koko sarjan äänikirjoina. Lukijan ääni rasitti minua aluksi jonkin verran, mutta siihen tottui varsin nopeasti. Nämä ovat hyviä työmatkalla kuunneltaviksi: tarinat eivät ole mitenkään kovin monimutkaisia ja ne ovat aika kevyitä. Kokonais...

Kuten monet muutkin, luin Dyynin jo myöhäisteini-iässä, ja se oli silloin täyttä rautaa. Jatko-osia en ikinä lukenut aiemmin, mutta nyt scifi-lukupiirissämme tuli haasteeksi lukea kolme ensimmäistä Dyyni-kirjaa. Kestikö Dyyni aikaa, olivatko jatko-osat mistään kotoisin? I.  Dyyni on edelleen täyttä rautaa.  Kun luin kirjan teini-ikäisenä, en malttanut laskea sitä käsistäni. Siinä oli kaikkea tajuttoman makeeta: aavikkoplaneetta, hiekkamatoja, aavikon fremeneitä taistelemassa keisarin eliittijoukkoja vastaan, Bene Gesserit -noitia ja niiden lähes-yliluonnollisia psykologisia taitoja. Ja kaiken tämän päälle vielä mukaansatempaava tarina, jossa oli juonittelua ja seikkailua. Tässä oli kaikkea, mitä hyvältä SF/F-kirjalta voi vaatia. Nyt, 20 vuotta vanhempana, nautin kirjasta edelleen täysillä. Se käsittelee kiinnostavalla ja uskottavalla tavalla uskontoa, politiikkaa, ekologiaa ja psykologiaa. Mystiset elementitkin tuntuivat oleelliselta ja ...

Luin lyhyen ajan sisään kaksi kirjaa, jotka lähtivät tosi eri lähtökohdista liikkeelle, mutta jotka kulkevat erilaisuudestaan huolimatta varsin samoja polkuja: Sherin Khankanin Nainen on islamin tulevaisuus ja Ayan Hirsi Alin Harhaoppinen: miksi islam tarvitsee nyt uskonpuhdistusta. Sherin Khankan on feministinen imaami. Hän on perustanut oman moskeijansa, jossa vain naiset saarnaavat. Hän haluaa laajemminkin uudistaa islamia tasa-arvoisempaan suuntaan. Ayaan Hirsi Ali on islamista luopunut entinen kansanedustaja, joka on profiloitunut vahvana islam-kriitikkona. Se, mikä heitä yhdistää, on ajatus nykyisten islam-tulkintojen rajoittuneisuudesta ja toiveesta, että islam muuttuisi paremmin yhteensopivaksi liberaalin modernismin kanssa. Khankan haluaa yhdistää feminismin ja islamin, mutta on aika selvää, mikä tässä on marssijärjestys. Hän kirjoittaa: "Käyttäessämme omaa älyämme sen sijaan, että vain toistelisimme sokeasti muilta saamiamme käskyjä, voimme ymmärtää profeetan...