Kuivamustekala

Vorkosigan-saagastaan tunnettu Lois McMaster Bujold on kirjoittanut myös fantasiasarjan "World of the Five Gods". Luin sen kaksi ensimmäistä osaa (Curse of Chalion ja Paladin of Souls). Ensimmäisten sivujen perusteella kirjasarja ei vaikuttanut lupaavalta. Fantasiaromaaneilla on pahana tapana kuluttaa sivukaupalla tekstiä maisemien kuvailun, ja Curse of Chalion jatkoi tätä jo Tolkienista alkanutta traditiota. Mutta onneksi kirja parani nopeasti hitaan alun jälkeen, ja se osoittautui lopulta todella hyväksi. Fantasiassa taikuus on tärkeässä roolissa. Fantasiakirjat jaetaankin "korkeaan" tai "matalaan" fantasiaan sen perusteella, onko taikuus jokapäiväinen vaiko harvinainen osa maailmaa. Olen itse matalan fantasian ystäviä, ja World of Five Gods on selvästi tällä puolella. Taikuus  on myös hyvin erilaista eri maailmoissa. Osa fantasiakirjoista suhtautuu taikuuteen kuin se olisi tiedettä: sitä opiskellaan yliopistossa ja se noudattaa tarkko...

Hugo on scifi- ja fantasiakirjallisuuden fanien jakama palkinto parhaille teoksille. Siitä pääsee äänestämään, jos osallistuu Worldconiin, maailman  suurimpaan SF/F-tapahtumaan. Viime vuonna Worldcon oli Helsingissä, joten olin kerrankin Hugo-äänestäjä. Kun viime vuonna luin ehdokasnovelleja , tunsin pääseväni paremmin kartalle siitä, mitä SF/F-kentällä tapahtuu täällä hetkellä. Siksi päätin, että luen tänäkin vuonna kaikki ehdokasnovellit ja pienoisromaanit. Luin myös kaksi ehdokkaana olevaa romaania, joten laitetaan nekin samaan arvioon. Yleisarvosana on heikompi kuin olisin toivonut. Todella moni ehdokas oli ihan hauska, mutta sisällöltään lopulta hyvin kevyt. Pidän enemmän scifistä, joka laittaa ajattelemaan, mutta nyt moni ehdokas oli pelkkää viihdettä. Fanficin vaikutus näkyy tänä vuonna tosi vahvasti, hyvin monesta novellista löytyy ficcimäisiä piirteitä enemmän kuin olisi tarvinnut. Transsukupuolisten hahmojen määrä oli häkellyttävän suuri. Lähes jokaisessa...

Salainen lasti on journalistinen tietokirja ex-neuvostoliittolaisista lentäjistä, jotka salakuljettavat tavaraa Iljušin 76 -koneissaan. Lentokone on rakennettu niin, että sen runkoon saa piilotettua 15 ylimääräistä tonnia tavaraa, mikä on salakuljettajien kannalta oikein kätevää. Lainasin tämän hetken mielijohteesta kirjastosta, sillä ajattelin tämän olevan sopivaa kesälomalukemista, enkä ollut väärässä. Tässä oli sopivasti historiaa, yhteiskunnallista sisältöä ja hauskoja anekdootteja, jotta tätä oli mukava lukea laiturinnokassa. Miinuspuolena kirja sortuu journalistien tekemien kirjojen helmasyntiin: tässä on ihan liikaa kuvailua. Ei tarvitse kuvailla jokaisen kohdatun henkilön ulkonäköä. Kirjassa oli myös liikaa toistoa. Sata sivua olisi voinut helposti leikata pois. Tarina alkaa Neuvostoliiton romahduksesta. Sotilaat eivät saaneet palkkojaan ja silloinen puolustusministeri Šapošnikov oli huolestunut mahdollisuudesta, että epätoivoiset ja nälkäiset sotilaat aloittaisivat sisäl...

I. Olen puhunut lähiaikoina paljon uskonnollisuuden hyvistä puolista (kts. esim Uskontoa ateisteille -arvioni ), mutta selvästi uskonnollisuus voi mennä myös pahaksi. On kaikenmaailman hoitokokouksia ja muuta hengellistä väkivaltaa - ja on olemassa ihan puhtaita kultteja. Mielijohteesta tartuin Miettisen ja Pellin kirjaan suomalaisista lahkojohtajista. Nämä eivät ole tavanomaisia uskonnollisia liikkeitä, vaan näihin liittyy hyvin voimakas hengellinen väkivalta ja seuraajien hyväksikäyttö.  Valitettavasti Harhaanjohtajat ei ole hirveän hyvä kirja. Siinä on kehno rakenne: se ensin esittelee eri lahkoja, sitten siirtyy puhumaan lähinnä Hofflerin ja Frommin teorioista siitä, miten lahkot toimivat psykologisesti. Tämän takia kirjassa on tarpeettoman paljon toistoa. Olisi ollut paljon parempi idea omistaa joka lahkolle yksi luku ja siinä yhteydessä esitellä teoriaa, käyttäen ko. lahkoa esimerkkinä.  II. Koska ne lahkot ovat aika kiinnostavia. Varhaisimmat esimerki...

Kuuntelimme tämän koko perheen voimin äänikirjana matkalla Keski-Suomeen. Viisituntinen matka sujui kuin siivillä, lapset kuuntelivat keskittyneenä koko matkan. Tämä on yksi suurimmista kehuista, mitä lastenkirja voi saada, ja heti perään toinen: me vanhemmatkin nautimme kirjasta suuresti. Me Rosvoloissa on suhteellisen villi high concept: Suomessa on maantierosvoja, joiden toimintatapa muistuttaa vanhan ajan merirosvoja. Ne nostavat rosvolipun kattoluukusta, kiilaavat mökkimatkalla olevia autoja tien sivuun ja ryöstävät niistä tavaraa. Koska tämä on lastenkirja, niin rosvojen mieluisin saalis on karkki. Yhdellä ryöstömatkallaan Rosvoloiden perhe nappaa mukaansa myös 10-vuotiaan Viljan. Tyttö aluksi protestoi, mutta pian rupeaa nauttimaan Rosvoloiden anarkistisesta elämästä.  Tarinassa oli muutamia epäloogisuuksia, jotka häiritsivät minua (miten Rosvolat eivät muka ymmärtäneet rahan arvoa?), mutta kokonaisuudessaan todella toimiva. Jatko-osat lähtevät varmasti tulevi...

Trumpin Suomen-vierailun kunniaksi ajattelin ottaa hänestä tarkemmin selvää. Jonkun verran olen toki tutustunut Trumpiin lukemattomien hänestä kertovien lehtijuttujen ansiosta, mutten ole ikinä perehtynyt kunnolla hänen elämäntarinaansa.  Laura Saarikoski kirjoitti Hesariin ihan kiinnostavia juttuja Trumpin kannattajista ennen vaaleja, joissa pyrittiin selittämään, miksi Trump on niin suosittu. Ne olivat tarpeeksi hyviä, jotta uskalsin tarttua hänen ja Saska Saarikosken yhdessä kirjoittamaan kirjaankin. Saarikosket eivät ole Trumpin faneja, mutta he osaavat suurimman osan ajasta pitää asenteensa tarpeeksi taka-alalla, ettei se alkanut ärsyttää. Toki alussa piti viitata Trumpin vaalikokousten tuovan mieleen 30-luvun Saksan, mikä sai minut taas pyörittelemään hetkeksi silmiäni. Jep jep, Trump on Hitler : so far, so boring. Mutta onneksi kirja ei jäänyt vatvomaan tätä teemaa yhtään pitemmälle vaan syöksyi Trumpin elämäkertaan. Trumpin liikemiesura oli kiinnostava: New Yor...

Tämä oli lyhyt Trumpin vastainen pamfletti - todella lyhyt. Suunnilleen puolet sivuista on tyhjiä, varsinaista tekstiä on varmaan alle 50 sivua.  Kirjassaan Snyder lähinnä kertasi ne keinot, joilla natsit pääsivät 1930-luvulla valtaan ja etsi analogioita Trumpin toiminnasta. Melko tylsää, siis. Välillä Snyderin analogiat ovat toimivia, esim. verratessaan Hitlerin ja Trumpin suhtautumista totuuteen. Usein ne kuitenkin ovat aika kaukaa haettuja. Äärimmäisin esimerkki on se, kun Snyder kertoo Trumpin käyttäneen yksityistä turvafirmaa kampanjatilaisuuksissaan, ja rinnastaa tämän SS:ään. Joo ei, Snyder, ei näin. Tylsistymisen välttämiseksi aloin testata, miten hyvin Snyderin teesit sopisivat myös Trumpin kiihkeimpiin vastustajiin, ns. kampusvasemmistoon. Jos termi ei ole tuttu, niin kyseessä on porukka, jotka  kannattavat tiukkaa intersektionaalista vasemmistolaisuutta. He yrittävät mm. kaikin voimin estää oikeistolaisten luennoitsijoiden puheita yliopistoissa ja heidän mu...