Hannu Rajaniemi on Suomen scifi-julkkis. Kvanttivaras-trilogia on laajasti kehuttu. Ei siis ole ihme, että hänen novellituotantonsakin kerätään koviin kansiin.
Kirjan novellit voi jakaa karkeasti neljään ryhmään:
1) Kvanttivaras-maailmaan tai vastaavaan post-ihmisaikaan sijoittuvia tarinoita. Nämä olivat aika hyviä, mutta niitä oli aika vähän.
2) Muita selvästi scifi-osastolle meneviä novelleja. Sanotaan kokonaisarvioksi "ei huonoja".
3) Suomalaiseen mytologiaan pohjautuvaa urbaania fantasiaa. Nämä olivat... vähemmän hyviä.
4) Muuta urbaania fantasiaa / uuskummaa / kauhua. Ne olivat aika heikkoja esityksiä.
Novellien lisäksi kirjassa oli lopussa myös lyhyempiä tarinanpätkiä: Twitter-mininovelleja ja satasanaisia raapaleita. Nämä olivat varsin turhia ja olisi voinut jättää painamatta. On aina pettymys, kun kirjan lopussa on selvästi täytteeksi tarkoitettua heikompaa materiaalia. Ihan kuin kustannustoimittajat eivät olisi kuulleet peak/end-säännöstä: jos jää viimeiseksi huono maku suuhun, muistelee kirjaa myöhemmin huonolla.
Kokonaisuutena kirja oli siis tosi epätasainen, enkä suuremmin suosittelisi sitä. Ehkä kannattaa lainata kirjastosta ja lukaista "Isännän äänen" ja "Palvelin ja lohikäärmeen".
Kommentit
Lähetä kommentti