Siirry pääsisältöön

Epätietosanakirja (Ensyklopedia)

Janne Nummela, Tommi Nuopponen ja Jukka Viikilä: Ensyklopedia (Poesia, 2011) 

Tämä on kirja jota ei voi lukea kovin paljon kerrallaan. Vaikka sen nimi ja muoto viittaavat tietosanakirjaan, on Ensyklopedia perusrakenteeltaan jopa antiteesi tietosanakirjalle: siitä ei voi löytää mitään tietoa etsimällä hakusanoilla. Vaikka sattuisikin löytämään oikean hakusanan, harvemmin onnistuu saamaan aiheesta lisää tietoa tämän kirjan avulla. Sitä vastoin voi saada oivallusta, häkeltymistä ja hupia. 

Kirjan tekstipätkistä vajaa puolet on lainattu muualta, lähinnä Aelianuksen eläinkertomuksista, bysanttilaisesta Suda-tietosanakirjasta ja Diderotin Encyclopédiestä. Loput ovat kirjailijoiden (lähinnä Nummelan ja Viikilän) proosarunoutta. Kirjan tekee erityisen kiehtovaksi se, ettei aina ole ilmiselvää, kummasta on kyse: proosarunosta vai todellisesta tietosanakirjatekstiksi tarkoitetusta pätkästä. Se pistää miettimään tiedon käsitteen muuttumista: erityisesti Sudan artikkelit vaikuttavat usein nykylukijan silmin ennemminkin moraalisaarnoilta tai jopa lyhytfiktiolta.

Miinuksena täytyy tosin todeta, että turhan usein aiheet pyörivät pornon ja sukuelimien ympärillä. Kirjailijat ovat ilmeisesti kuluttaneet paljon aikuisviihdettä tämän kirjoittamisen aikaan, ja se heijastuu tekstiin vähän liiankin suoraan. 

Suosittelen vahvasti lukemaan ensin Ensyklopediaa kymmenisen sivua - ja sitten vaihtamaan äkillisesti Wikipediaan. Yhtäkkiä tavanomaisetkin kuvaukset alkavat kuulostaa fantastisilta ja runollisilta. Vai mitä sanotte esimerkiksi sivusta Muuli:
"Muuli perii vanhempiensa hyvät ominaisuudet: se on vähään tyytyvä, kestävä, pehmeä- ja varma-askelinen (aasin ominaisuuksia) ja voimakas, rohkea ja kylmyyttä hyvin sietävä (hevosen ominaisuuksia)."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kadonnutta tiiliskiveä etsimässä

Tällä kertaa Tiiliskivien ystävät -lukupiirillämme oli vihdoin vuorossa tiiliskivien tiiliskivi, Marcel Proustin yli 3000-sivuinen eepos Kadonnutta aikaa etsimässä. Teos on julkaistu alunperin vuosina 1913 - 1927. Ensimmäisen osan julkaisun jälkeen puhkesi ensimmäinen maailmansota, joten toinen osa sai odottaa julkaisuaan vuoteen 1918 saakka. Ensimmäiselle osalle Proust ei meinannut löytää kustantajaa, joten hänen piti lopulta maksaa kustantajalle kirjan julkaisemisesta. Se oli suurmenestys, joten toista osaa varten kustantajat suorastaan kilpailivat teoksesta. Ranskaksi Kadonnutta aikaa etsimässä ilmestyi seitsemänä kirjana, suomennos on jaettu kymmeneen kirjaan (neljä ensimmäistä osaa on suomennoksessa jaettu kahtia). Kolme viimeistä osaa julkaistiin Proustin kuoleman jälkeen, joten niihin kirjailija ei enää ehtinyt tehdä muutoksia tai korjauksia ennen julkaisua - ja sen ilmeisesti myös huomaa. Luimme teosta Tiiliskivien ystävät -FB-ryhmässä vuoden päivät. Suomennoksen näkökulmasta

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk

Tuntematon sotilas (Väinö Linna)

( Heti alkuun: Hei sinä yhdeksäsluokkalainen, joka etsit epätoivoisesti plagioitavaa esseetä lukupäiväkirjaasi varten! Tämä minun arvioni on erittäin selvästi keski-ikäisen kirjoittama. Äikänopettajasi huomaa sen heti, joten jatka etsimistä. Tai vielä parempaa: kirjoita se lukupäiväkirja itse.  Protip: äikänopettajasi on jo kyllästynyt teksteihin, joissa sanotaan "suosikkihahmoni oli Rokka, koska hän oli niin rohkea". Yllättävämpi - ja arvostetumpi - veto olisi sanoa "suosikkihahmoni oli Hietala, koska hän oli niin inhimillinen". Tai jos haluat pelata ns. all-in, kirjoita "suosikkihahmoni oli Lammio, koska hän oli niin epämiellyttävä, että aloin pohtia, onko kyseessä epäluotettava kertoja".) Helmet-lukuhaasteeseen kuului lukea "suomalainen klassikkokirja", joten Suomi 100 -hengessä tartuin tietty Tuntemattomaan. En ole ikinä lukenut kirjaa aiemmin. Edvin Laineen leffaversion olen tietysti nähnyt toistakymmentä kertaa ja Mollbergin version