Siirry pääsisältöön

Epätietosanakirja (Ensyklopedia)

Janne Nummela, Tommi Nuopponen ja Jukka Viikilä: Ensyklopedia (Poesia, 2011) 

Tämä on kirja jota ei voi lukea kovin paljon kerrallaan. Vaikka sen nimi ja muoto viittaavat tietosanakirjaan, on Ensyklopedia perusrakenteeltaan jopa antiteesi tietosanakirjalle: siitä ei voi löytää mitään tietoa etsimällä hakusanoilla. Vaikka sattuisikin löytämään oikean hakusanan, harvemmin onnistuu saamaan aiheesta lisää tietoa tämän kirjan avulla. Sitä vastoin voi saada oivallusta, häkeltymistä ja hupia. 

Kirjan tekstipätkistä vajaa puolet on lainattu muualta, lähinnä Aelianuksen eläinkertomuksista, bysanttilaisesta Suda-tietosanakirjasta ja Diderotin Encyclopédiestä. Loput ovat kirjailijoiden (lähinnä Nummelan ja Viikilän) proosarunoutta. Kirjan tekee erityisen kiehtovaksi se, ettei aina ole ilmiselvää, kummasta on kyse: proosarunosta vai todellisesta tietosanakirjatekstiksi tarkoitetusta pätkästä. Se pistää miettimään tiedon käsitteen muuttumista: erityisesti Sudan artikkelit vaikuttavat usein nykylukijan silmin ennemminkin moraalisaarnoilta tai jopa lyhytfiktiolta.

Miinuksena täytyy tosin todeta, että turhan usein aiheet pyörivät pornon ja sukuelimien ympärillä. Kirjailijat ovat ilmeisesti kuluttaneet paljon aikuisviihdettä tämän kirjoittamisen aikaan, ja se heijastuu tekstiin vähän liiankin suoraan. 

Suosittelen vahvasti lukemaan ensin Ensyklopediaa kymmenisen sivua - ja sitten vaihtamaan äkillisesti Wikipediaan. Yhtäkkiä tavanomaisetkin kuvaukset alkavat kuulostaa fantastisilta ja runollisilta. Vai mitä sanotte esimerkiksi sivusta Muuli:
"Muuli perii vanhempiensa hyvät ominaisuudet: se on vähään tyytyvä, kestävä, pehmeä- ja varma-askelinen (aasin ominaisuuksia) ja voimakas, rohkea ja kylmyyttä hyvin sietävä (hevosen ominaisuuksia)."

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Millaista oli elämä keskiajalla? (Matkaopas keskiajan Suomeen)

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015) Opiskelin yliopistossa historiaa, ja osana koulutustamme tutustuimme erilaisiin arkistoihin. Kansallisarkistossa meille esiteltiin hylly, jossa oli puolisen tusinaa järkyttävän paksua opusta. Niitä on vaikea sanoa "kirjoiksi", koska ne olivat 20-50 cm paksuja: ne olivat samojen kansien väliin sidottuja dokumenttikokoelmia. "Tuossa ovat kaikki keskiaikaiset lähteet", opas kertoi meille. Ottaen huomioon, että Suomen keskiaika kesti noin 300-400 vuotta, oli kirjojen paksuudesta huolimatta lähteiden määrä säälittävän pieni.  Siksi jokainen keskiajasta kirjoittava tutkija joutuu turvautumaan aika paljon "historian aputieteisiin", kuten niitä joskus kuulee alentuvasti kutsuttavan: arkeologiaan, kielitieteeseen, folkloristiikkaan ja kansatieteeseen. Ei olekaan ihme, että Matkaoppaan kirjoittaja Aalto on nimenomaan arkeologi eikä historioitsija.  "Suomesta" ...
Lähetä kommentti
Lue lisää