Viimeksi arvioin James Clearin Atomic Habitsin ja totesin, että se yrittää selvästi olla Charles Duhiggin Power of Habitin jatko-osa. Mutta Duhigg itse on kirjoittanut Power of Habitin jälkeen uuden kirjan, Smarter, Faster, Better (2016). Sekin keskittyy asioihin, joiden avulla voi saada enemmän aikaan, mutta SFB ei kuitenkaan ole Power of Habit 2. Tässä kirjassaan Duhigg keskittyy paljon laajemmin tuottavuuden eri osa-alueisiin.
Smarter, Faster, Better koostuu lähinnä journalistiseen tyyliin kirjoitetuista anekdooteista, mikä tekee kirjasta hyvin viihdyttävän mutta myös vähentää informaation tiheyttä, mikä voi olla hyvä tai huono asia, riippuen siitä mitä kirjalta hakee. SFB toimiikin erittäin hyvin äänikirjana.
Anekdoottipitoisuutensa vuoksi SFB muistuttaa enemmän johtamisoppaita kuin self-helpiä. Toisinaan anekdootit olivat mahtavia: koska minulla on pieniä lapsia, olen nähnyt Frozenin useampaan kertaan kuin mitään muuta elokuvaa koko elämässäni, joten oli hauska kuulla, miten erilainen Frozenin ensimmäinen versio oli. Siinä Elsa oli katkera ja ilkeä ja Olaf-lumiukko oli tämän sarkastisen näsäviisas apuri! Tiimi kuitenkin tajusi, ettei tämä toimi, koska ei ole ikinä niin, että toinen siskoista on hyvä ja toinen paha: tämä on liian yksinkertaista eikä tunnu psykologisesti oikealta. Vasta kun he lähtivät oman elämänsä kautta miettimään, millaiset asiat voivat aiheuttaa siskojen välille ongelmia, alkoi tarina kehittyä paremmaksi.
Hyvin viihdyttävää, mutta tuo esimerkki samalla tuo esiin kirjan heikkouden. Jos ei ole tekemässä elokuvakäsikirjoituksia tai vastaavaa, ei tuosta opetuksesta saa kovinkaan paljon irti. Sama vika koskee osiota, jossa Duhigg kertoo lentäjien jumittuvan yhteen ajatusmalliin ollessaan paineen alla: ihan kiinnostavaa, mutta ei oikein sovellettavissa omaan elämään, jossa elämän ja kuoleman valintoja on onneksi huomattavan harvoin.
Lisäksi sisällössä oli paljon jo valmiiksi hyvin tuttua tavaraa, mikäli on lukenut motivaation psykologiasta, rationaalisesta päätöksenteosta tai johtamisesta aiemmin. Duhigg puhuu kirjassaan pitkään esimerkiksi Tetlockin Good Judgment Projectista, Toyotan ja Pixarin metodeista tuottavuuden lisäämisestä työntekijöiden voimauttamisen avulla ja SMART-tavoitteista. Hyvin peruskauraa, siis: jos olet lukenut tuottavuudesta ja johtamisesta, olet varmasti törmännyt näihin aiheisiin jo moneen kertaan.
Mutta kaikesta tästä huolimatta kirjassa oli paljonkin sisältöä, joita voisin hyvinkin hyödyntää omassa elämässäni ja työssäni.
II.
Pidin eniten osiosta, jossa puhuttiin tiimeistä. Tiimityöskentelyä on tutkittu paljon, mutta yllättäen tulosten mukaan ei ole niinkään tärkeää, millaisia ihmisiä tiimeissä on vaan se, millaiset tiimin normit ovat. Ei siis tarvita yhteensopivia persoonallisuuksia tai sitä, että kaikki tiimin jäsenet ovat poikkeuksellisen nokkelia - päinvastoin, ns. superstarojen muodostamat tiimit toimivat helposti tosi huonosti, kun kaikki yrittävät loistaa henkilökohtaisesti sen sijaan että toimisivat tiimin jäseninä.
Hyvät tiiminormit ovat sellaiset, jotka saavat tiimin jäsenet tuntemaan olonsa psykologisesti turvallisiksi. Silloin he uskaltavat puhua vapaasti ja työskennellä täysillä yhdessä. Tällaista turvallisuuden tunnetta voi luoda pitämällä huolta, että kaikki tiimin jäsenet saavat varmasti puhuttua joka kokouksessa. Samalla tiimin vetäjän pitää huomioida jäsenten tunnetila: jos joku vaikuttaa olevan ärtynyt tai huolissaan, se kannattaa nostaa esiin ja pyytää tätä henkilöä kertomaan, mikä aiheuttaa hänelle epävarman olon. Tällainen tunteisiin keskittyminen saattaa joidenkin mielestä tuntua ajan haaskaukselta: minullakin on ollut aiemmin ajatuksena, että kokouksissa pitäisi pysyä vain tiukasti asiassa - mutta todellisuudessa tällainen tiimin jäsenten tunteiden käsittely on erittäin hyvin käytettyä työaikaa, sillä se parantaa turvallisuudentunnetta ja auttaa ihmisiä kertomaan myös projektiin liittyvistä huolistaan vapaammin.
Suurin vastuu hyvistä tiiminormeista on tietenkin tiimin vetäjällä, esimerkiksi projektipäälliköllä. Hänen pitäisi mallintaa käytöstä, jota hän haluaa tiimissään nähdä. Projektipäällikkö, joka keskeyttää ja puhuu toisten päälle, vetää maton koko tiimin alta. Päinvastoin tiimin vetäjän pitäisi aina odottaa, että toinen on varmasti lopettanut, ja sitten tehdä lyhyt yhteenveto tämän puheenvuorosta osoittaakseen, että hän on kuunnellut. Samalla puhujalla on mahdollisuus korjata, mikäli vetäjä on ymmärtänyt jotain väärin.
Tiimin on usein tarkoitus toimia luovasti. Ideoiden keksiminen ja luovuus yleensä liittyvät yksinkertaisesti siihen, että osaa yhdistää ajatuksia ja oivalluksia eri elämänalueilta. "Idea broker" on henkilö, joka tuntee vaikka firmassa eri osastojen toiminnan ja osaa nähdä, missä toisten metodeita voisi hyödyntää toisten työhön. Tällaiset ideoiden välittäjät ovat firmassa kuin firmassa olennaisen tärkeitä, joten hyvä pomo pyrkii lisäämään tiimiläistensä kanssakäymistä eri osastojen välillä. Mutta samalla tämä on ihan hyvä vinkki kenen tahansa työhön: jos olo tuntuu jämähtäneeltä, käy juttelemassa toisen osaston työntekijöiden kanssa. Voi olla, että saa uutta perspektiiviä omaan hommaansa.
Samalla tavalla pieni vaihtelu parantaa tiimin luovuutta. Duhigg käyttää vertausta ekologiasta: Jos koralliriutalla on täysin tyyntä, yksi laji ryhtyy hallitsemaan ja biodiversiteetti vähänee. Mutta samoin käy, jos siellä on jatkuvasti myrskyistä: tällaisissa olosuhteissa vain yksi tai kaksi kaikkein vahvinta lajia pärjäävät. Suurin biodiversiteetti tulee riutalle, johon iskee myrsky silloin tällöin. Samoin luovuutta edistää, jos asioita vähän sekoittaa aika ajoin - silloin ei jämähdä.
III.
Kirjan motivaatiota käsittelevät osiot olivat myös hyviä. Oppilaani usein valittavat, ettei heillä "ole motii": kuin motivaatio olisi jonkinlainen sääilmiö, joka vain tulee ja menee, ilman että ihminen voi siihen mitenkään vaikuttaa. Mutta samalla ymmärrän heitä: itsekin aina välillä kärsin suurista käynnistysvaikeuksista työpäivän alussa, eikä varsinkaan itsenäinen työskentely tunnu joskus oikein huvittavan.
Mutta motivaatiotaan voi lisätä. Duhigg kertoo merisotilaiden koulutusleiristä, jossa alokkaat joutuvat välillä aikamoiseen rääkkiin. Silloin heillä on tapana kysyä toisiltaan: "miksi teet tätä?" Kun sitten miettii ne syyt - koska haluan saada taidot, joiden avulla saan ammatin, jonka avulla saan paremman elämän itselleni ja perheelleni - niin tehtävän tekeminen alkaa tuntua paljon mielekkäämmältä.
Toinen asia, joka lisää motivaatiota, on tunne hallinnasta. Jos saa tehdä päätöksiä oman työnsä suhteen, se tuntuu mielekkäämmältä - jopa siinä tapauksessa, että päätös on aika turha. Siksi tehtävälistat ovat aika hyödyllisiä: jos aamulla valitsee, mitkä tehtävät tekee, niin niiden suorittaminen tuntuu mukavammalta.
(Toisaalta Duhigg myös varoittaa huonoista tehtävälistoista. On liian helppoa tehdä listoja täynnä turhia tehtäviä ja tuntea sitten päivänsä hyvin tuottaviksi, kun saa koko ajan merkittyä tehtäviä valmiiksi. Hyvät tehtävälistat alkavat tärkeiden pitkän tähtäimen tavoitteiden miettimisestä. Sitten pitää miettiä, mitä pitää tehdä saavuttaakseen nämä kaukaisemmat tavoitteet, ja tästä muodostuu tehtävälistat.)
Ulkopuolinen tahokin voi parantaa motivaatiota muunkin kuin kepin ja porkkanan avulla. Oikea-aikaiset kehut lisäävät motivaatiota huomattavasti. Mutta paino on sanalla "oikea-aikainen". Ihmisiä pitää kehua asioista, jotka ovat vaikeita juuri heille. Jos saa kehuja liian helposta asiasta, se tuntuu vain kiusalliselta. Mutta tehtävän vaikeus riippuu ihmisestä: jollekin toiselle julkisen puheen pitäminen on kamalan vaikeaa: toisille se on triviaalia. Pitää kehua juuri niistä asioista, jotka ovat vaikeita tälle ihmiselle. Jälleen kerran ihmistuntemus ja tunteiden tunnistaminen osoittautuvat hyvän johtajan tärkeimmiksi taidoiksi.
IV.
Kirjan lopussa on liite, jossa Duhigg kertoo, kuinka hän itse hyödynsi kirjassa esitettyjä oivalluksia kirjoittaessaan juuri tätä samaista kirjaa. Kuinka metaa!
Mutta jos sinulla on kiire, niin luultavasti lukemalla pelkän tämän 10-12-sivuisen liitteen saat suunnilleen 40-50% kirjan hyödystä. Tuottavuudestahan tästä oli kyse: kenellä muka on aikaa lukea sivutolkulla kaiken maailman anekdootteja!
Kommentit
Lähetä kommentti