Siirry pääsisältöön

Power of Habitin jalanjäljissä (Atomic Habits)

Olen ihan suhteellisen tehokas ihminen, kaiken kaikkiaan, mutta motivaation puute, jahkailu ja päättämättömyys riivaavat minuakin. Mitä isommasta ja epämääräisemmästä työstä on kysymys, sitä hankalampi siihen on tarttua. Tänä vuonna minulla on ollut työssä poikkeuksen paljon varsin isoja ja epämääräisiä projekteja, joten oli aika päivittää omia työskentelytapoja. 

James Clearin Atomic Habits (2018: suomennettu nimellä Pura rutiinit atomeiksi 2019) kulkee aika samoilla laduilla kuin Charles Duhiggin Power of Habits: tämäkin kirja uskoo hyvien rutiinien ja työskentelytottumusten olevan avain parempiin tuloksiin. Clear viittaakin Power of Habitsiin monta kertaa teoksessaan ja haluaa selvästi kirjaansa luettavan Duhiggin teoksen eräänlaisena jatko-osana tai vähintään henkisenä perillisenä. 

Kirjan ytimen muodostaa ajatus systeemien tärkeydestä. Toisin kuin monet muut, Clear ei usko tavoitteisiin. Jos ihminen asettaa itselleen päämäärän tai tavoitteen, hän ei välttämättä saavuta sitä. Tai voi käydä niinkin, että saavuttaa tavoitteensa, mutta onkin sitten pettynyt siihen. Tai voi jättää parempia mahdollisuuksia väliin, koska on niin keskittynyt siihen tiettyyn tavoitteeseen. Jos ihmisellä puolestaan selkeä systeemi joka ohjaa koko ajan toimimaan paremmin, hän pääsee väistämättä parempiin lopputuloksiin.  Pienikin parannus auttaa: "Jos muutut 1% päivässä paremmaksi, olet vuoden kuluttua 38 kertaa parempi." 

Miten sitten luodaan hyvä systeemi? Clear antaa neljä sääntöä:

Ensimmäinen sääntö: tee sitä ilmiselvää. Laita näkyviin asioita, jotka helpottavat tavan muodostumista. Laita esimerkiksi lenkkarit jo valmiiksi eteisen lattialle aamulla, niin muistat lähteä lenkille.

Toinen sääntö: tee sitä houkuttelevaa. Kiinnitä uusi tapa, jonka haluat aloittaa sellaiseen tapaan, jonka haluat joka tapauksessa tehdä: "kun olen käynyt lenkillä katson HBO:ta".  Älä sano "minun täytyy" vaan "minä saan": "minä SAAN lähteä lenkille tänään".

Kolmas sääntö: tee siitä helppoa. Madalla odotustasoa. Kahden minuutin sääntö: kun olet aloittamassa uutta tapaa, se saa kestää vain kaksi minuuttia. Aloita lenkkeily vain laittamalla lenkkarit jalkaan. Sitten ne voi ottaa pois. Älä lähde varsinaiselle lenkille ainakaan viikkoon, mutta laita joka päivä kengät jalkaan. Pian tuntuu hyvin luontevalta ja ilmiselvältä lähteä myös pienelle lenkille.
Voit myös helpottaa toimintaa rakentamalla rutiinikekoja, joissa kiinnität uuden tavan jo olemassaolevaan rutiiniisi, esim. "meditoinnin jälkeen teen leuanvetoja".

Neljäs sääntö: tee siitä palkitsevaa. Välitön tyydytys auttaa lukitsemaan tavan. Heti lenkin jälkeen riemuitse siitä, kuinka kunto kasvaa ja kuinka sait nähtyä uusia paikkoja. Tee lista, johon merkitset raksin joka päivän kohdalle, jolloin kävit lenkillä: kun saa hyvän putken päälle, ei sitä tahdo katkaista.

Mikäli haluaa päästä eroon huonosta tavasta, käytetään näiden vastakohtia: tee tavasta hankalaa, epäviehättävää, vaikeaa ja rankaisevaa.
Jos haluaa vaikka vähentää somen käyttöä viikonloppuisin, niin
  • kännykän voi laittaa johonkin paikkaan, jossa se ei ole käden ulottuvilla koko ajan (hankalaa)
  • lukea artikkeleita somen huonoista puolista (epäviehättävää)
  • pyytää jotain läheistä ihmistä vaihtamaan some-tilien salasanan joka perjantai ja kertomaan tämän salasanan vasta maanantaina (vaikeaa)
  • kiinnittää huomiota siihen, jos somen käytön jälkeen on apaattinen, vihainen tai kateellinen (rankaisevaa).

Systeemi on kuitenkin vain välietappi, sillä hyväkin systeemi voi alkaa maistumaan puulta. Lopullinen muutos tulee vasta sitten kun on onnistunut muuttamaan omia uskomuksiaan ja jopa identiteettiään. Älä siis mieti, että haluat oppia soittamaan jotain instrumenttia. Mieti, että olet soittaja. Miten soittajat toimivat? Jättäisikö "soittaja" treenit väliin Netflixin vuoksi? 

Atomic Habits on oikein kelpo kirja, jonka sisällöstä oli paljon minulle jo valmiiksi tuttua, mutta joka paketoi sen toimivaan tiiviiseen esitykseen. Tämä on self-helpin parhaimmistoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...

Millaista oli elämä keskiajalla? (Matkaopas keskiajan Suomeen)

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015) Opiskelin yliopistossa historiaa, ja osana koulutustamme tutustuimme erilaisiin arkistoihin. Kansallisarkistossa meille esiteltiin hylly, jossa oli puolisen tusinaa järkyttävän paksua opusta. Niitä on vaikea sanoa "kirjoiksi", koska ne olivat 20-50 cm paksuja: ne olivat samojen kansien väliin sidottuja dokumenttikokoelmia. "Tuossa ovat kaikki keskiaikaiset lähteet", opas kertoi meille. Ottaen huomioon, että Suomen keskiaika kesti noin 300-400 vuotta, oli kirjojen paksuudesta huolimatta lähteiden määrä säälittävän pieni.  Siksi jokainen keskiajasta kirjoittava tutkija joutuu turvautumaan aika paljon "historian aputieteisiin", kuten niitä joskus kuulee alentuvasti kutsuttavan: arkeologiaan, kielitieteeseen, folkloristiikkaan ja kansatieteeseen. Ei olekaan ihme, että Matkaoppaan kirjoittaja Aalto on nimenomaan arkeologi eikä historioitsija.  "Suomesta" ...