Power of Habitin jalanjäljissä (Atomic Habits)

Olen ihan suhteellisen tehokas ihminen, kaiken kaikkiaan, mutta motivaation puute, jahkailu ja päättämättömyys riivaavat minuakin. Mitä isommasta ja epämääräisemmästä työstä on kysymys, sitä hankalampi siihen on tarttua. Tänä vuonna minulla on ollut työssä poikkeuksen paljon varsin isoja ja epämääräisiä projekteja, joten oli aika päivittää omia työskentelytapoja. 

James Clearin Atomic Habits (2018: suomennettu nimellä Pura rutiinit atomeiksi 2019) kulkee aika samoilla laduilla kuin Charles Duhiggin Power of Habits: tämäkin kirja uskoo hyvien rutiinien ja työskentelytottumusten olevan avain parempiin tuloksiin. Clear viittaakin Power of Habitsiin monta kertaa teoksessaan ja haluaa selvästi kirjaansa luettavan Duhiggin teoksen eräänlaisena jatko-osana tai vähintään henkisenä perillisenä. 

Kirjan ytimen muodostaa ajatus systeemien tärkeydestä. Toisin kuin monet muut, Clear ei usko tavoitteisiin. Jos ihminen asettaa itselleen päämäärän tai tavoitteen, hän ei välttämättä saavuta sitä. Tai voi käydä niinkin, että saavuttaa tavoitteensa, mutta onkin sitten pettynyt siihen. Tai voi jättää parempia mahdollisuuksia väliin, koska on niin keskittynyt siihen tiettyyn tavoitteeseen. Jos ihmisellä puolestaan selkeä systeemi joka ohjaa koko ajan toimimaan paremmin, hän pääsee väistämättä parempiin lopputuloksiin.  Pienikin parannus auttaa: "Jos muutut 1% päivässä paremmaksi, olet vuoden kuluttua 38 kertaa parempi." 

Miten sitten luodaan hyvä systeemi? Clear antaa neljä sääntöä:

Ensimmäinen sääntö: tee sitä ilmiselvää. Laita näkyviin asioita, jotka helpottavat tavan muodostumista. Laita esimerkiksi lenkkarit jo valmiiksi eteisen lattialle aamulla, niin muistat lähteä lenkille.

Toinen sääntö: tee sitä houkuttelevaa. Kiinnitä uusi tapa, jonka haluat aloittaa sellaiseen tapaan, jonka haluat joka tapauksessa tehdä: "kun olen käynyt lenkillä katson HBO:ta".  Älä sano "minun täytyy" vaan "minä saan": "minä SAAN lähteä lenkille tänään".

Kolmas sääntö: tee siitä helppoa. Madalla odotustasoa. Kahden minuutin sääntö: kun olet aloittamassa uutta tapaa, se saa kestää vain kaksi minuuttia. Aloita lenkkeily vain laittamalla lenkkarit jalkaan. Sitten ne voi ottaa pois. Älä lähde varsinaiselle lenkille ainakaan viikkoon, mutta laita joka päivä kengät jalkaan. Pian tuntuu hyvin luontevalta ja ilmiselvältä lähteä myös pienelle lenkille.

Voit myös helpottaa toimintaa rakentamalla rutiinikekoja, joissa kiinnität uuden tavan jo olemassaolevaan rutiiniisi, esim. "meditoinnin jälkeen teen leuanvetoja".

Neljäs sääntö: tee siitä palkitsevaa. Välitön tyydytys auttaa lukitsemaan tavan. Heti lenkin jälkeen riemuitse siitä, kuinka kunto kasvaa ja kuinka sait nähtyä uusia paikkoja. Tee lista, johon merkitset raksin joka päivän kohdalle, jolloin kävit lenkillä: kun saa hyvän putken päälle, ei sitä tahdo katkaista.

Mikäli haluaa päästä eroon huonosta tavasta, käytetään näiden vastakohtia: tee tavasta hankalaa, epäviehättävää, vaikeaa ja rankaisevaa.

Jos haluaa vaikka vähentää somen käyttöä viikonloppuisin, niin

• kännykän voi laittaa johonkin paikkaan, jossa se ei ole käden ulottuvilla koko ajan (hankalaa)
• lukea artikkeleita somen huonoista puolista (epäviehättävää)
• pyytää jotain läheistä ihmistä vaihtamaan some-tilien salasanan joka perjantai ja kertomaan tämän salasanan vasta maanantaina (vaikeaa)
• kiinnittää huomiota siihen, jos somen käytön jälkeen on apaattinen, vihainen tai kateellinen (rankaisevaa).
  

Systeemi on kuitenkin vain välietappi, sillä hyväkin systeemi voi alkaa maistumaan puulta. Lopullinen muutos tulee vasta sitten kun on onnistunut muuttamaan omia uskomuksiaan ja jopa identiteettiään. Älä siis mieti, että haluat oppia soittamaan jotain instrumenttia. Mieti, että olet soittaja. Miten soittajat toimivat? Jättäisikö "soittaja" treenit väliin Netflixin vuoksi? 

Atomic Habits on oikein kelpo kirja, jonka sisällöstä oli paljon minulle jo valmiiksi tuttua, mutta joka paketoi sen toimivaan tiiviiseen esitykseen. Tämä on self-helpin parhaimmistoa.