Siirry pääsisältöön

Syvävaltiossa kukaan ei kuule huutoasi

Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extran takakansiteksti on "Syvävaltiossa kukaan ei kuule huutoasi." Tämä on täydellinen takakansiteksti. Se ei paljasta kirjasta mitään, mutta antaa silti erittäin vahvan käsityksen siitä, millaista tavaraa kirjasta löytyy. 


Yli-Juonikas hallitsee poliittisen satiirin. Tämä on hyvin hauska teos, joka onnistui yllättämään monessa kohdassa sanavalinnoillaan. Se onnistuu satiirissaan välillä sanomaan monet asiat selvemmin kuin mihin yhteiskuntaopin oppikirja pystyisi: "1990-luvulle tultaessa perinteinen vasemmiston ja oikeiston välinen valtakamppailu korvautui rotureaalipoliittisen nationalismin ja globaalin kapitalismin nimiin vannovan lisko-oikeiston vastakkainasettelulla."

Kirja seuraa suurimman osan aikaa perussuomalaisen kansanedustaja Pentti Niskapalkin avustaja Mika Kingelinin edesottamuksia. Hänen tehtävänsä kirjan alussa on mm. yrittää jäljittää, mihin konkarikansanedustaja Kauko Sademies on kadonnut. Kaiken taustalla kummittelee  Mannerheimin ja Stalinin välinen kirjeenvaihto eli salainen "Suvilahti-32"-aineisto sekä Patrian epäonniset "4th Gen Human Centipede -exoskeleton" -kaupat. Mutta ei tämä ole kirjan juoni. Juonesta on ylipäänsä paha puhua. Tämä on postmodernia kirjallisuutta, jossa ei oikeastaan ole mitään juonta. Tässä on kohtauksia ja teemoja.

Jatkosota-extra on hyvin ajankohtainen ja ajassa kiinni oleva teos. Jos haluat lukea sen, niin lue mahdollisimman pian. Tämän kirjan puoliintumisaika on lyhyt. Kirja on niin täynnä nettimeemeihin ja päivänpoliittisiin tapahtumiin viittaavia kohtia, että se alkaa tuntua jo nyt vähän vanhentuneelta, vaikka se julkaistiin viime vuonna. Parin vuoden kuluttua kirja tuntunee jo hyvin kulahtaneelta ja on jo varmaan vähän vaikea muistaa, mihin suuri osa vitseistä oikein viittaa. On vaikea kuvitella, että kukaan lukisi tätä vapaaehtoisesti viiden vuoden kuluttua.

On vielä mainittava, että tässä on kiinnostavat kannet: etusivun eduskuntatalon kuva jatkuu sivujen puolelta takakanteen.Talosta nousee savua, joka näkyy mustempana niillä sivuilla, jotka on jo ehtinyt lukea. Tässä on jo tuotantoarvoja!

Yhteenvetona: jos et tiedä, mikä on "false flag" tai miksi joidenkin nimien ympärille on merkitty kolminkertaiset sulkumerkit, niin tästä kirjasta menee aika paljon ohi. Mutta jos tunnet alt-right-termit ja salaliittoteoriat ja nautit ajankohtaisesta satiirista, uskallan suositella - mutta tämän suosituksen "parasta ennen" -päivämäärä on joskus joulukuun 2018 tienoilla. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kadonnutta tiiliskiveä etsimässä

Tällä kertaa Tiiliskivien ystävät -lukupiirillämme oli vihdoin vuorossa tiiliskivien tiiliskivi, Marcel Proustin yli 3000-sivuinen eepos Kadonnutta aikaa etsimässä. Teos on julkaistu alunperin vuosina 1913 - 1927. Ensimmäisen osan julkaisun jälkeen puhkesi ensimmäinen maailmansota, joten toinen osa sai odottaa julkaisuaan vuoteen 1918 saakka. Ensimmäiselle osalle Proust ei meinannut löytää kustantajaa, joten hänen piti lopulta maksaa kustantajalle kirjan julkaisemisesta. Se oli suurmenestys, joten toista osaa varten kustantajat suorastaan kilpailivat teoksesta. Ranskaksi Kadonnutta aikaa etsimässä ilmestyi seitsemänä kirjana, suomennos on jaettu kymmeneen kirjaan (neljä ensimmäistä osaa on suomennoksessa jaettu kahtia). Kolme viimeistä osaa julkaistiin Proustin kuoleman jälkeen, joten niihin kirjailija ei enää ehtinyt tehdä muutoksia tai korjauksia ennen julkaisua - ja sen ilmeisesti myös huomaa. Luimme teosta Tiiliskivien ystävät -FB-ryhmässä vuoden päivät. Suomennoksen näkökulmasta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tuntematon sotilas (Väinö Linna)

( Heti alkuun: Hei sinä yhdeksäsluokkalainen, joka etsit epätoivoisesti plagioitavaa esseetä lukupäiväkirjaasi varten! Tämä minun arvioni on erittäin selvästi keski-ikäisen kirjoittama. Äikänopettajasi huomaa sen heti, joten jatka etsimistä. Tai vielä parempaa: kirjoita se lukupäiväkirja itse.  Protip: äikänopettajasi on jo kyllästynyt teksteihin, joissa sanotaan "suosikkihahmoni oli Rokka, koska hän oli niin rohkea". Yllättävämpi - ja arvostetumpi - veto olisi sanoa "suosikkihahmoni oli Hietala, koska hän oli niin inhimillinen". Tai jos haluat pelata ns. all-in, kirjoita "suosikkihahmoni oli Lammio, koska hän oli niin epämiellyttävä, että aloin pohtia, onko kyseessä epäluotettava kertoja".) Helmet-lukuhaasteeseen kuului lukea "suomalainen klassikkokirja", joten Suomi 100 -hengessä tartuin tietty Tuntemattomaan. En ole ikinä lukenut kirjaa aiemmin. Edvin Laineen leffaversion olen tietysti nähnyt toistakymmentä kertaa ja Mollbergin version
Lähetä kommentti
Lue lisää