Tämä oli kevyt hyvän mielen kirja. Saatoin käyttää ilmaisua "hömppää" kuvatessani kirjaa.

Toinen kirjan nimen mainitsema henkilö on minäkertoja, josta tulee professorin taloudenhoitaja. Joka aamu hän saa esitellä itsensä muistihäiriöiselle proffalle uudelleen. Vaikka tämän voisi luulla aiheuttavan ongelmia, niin koska kaikki kirjan henkilöt ovat hyväntuulisia ja tunnelma on inspiroivan optimistinen, niin suurilta hankaluuksia vältytään.
Kolmas päähenkilö ei esiinny syystä tai toisesta kirjan nimessä, mutta hän on taloudenhoitajan 10-vuotias poika, johon professori suhtautuu luonnollisesti genren konventioiden mukaisesti loputtoman iloisesti ja kärsivällisesti.
Taloudenhoitaja ja poika oppivat sitten tietenkin professorin avulla ymmärtämään ja arvostamaan matematiikan kauneutta.
Tämä on siis hömppää, mutta toisaalta jokainen kirja jossa intoillaan Eulerin identiteettilauseesta on minun silmissäni enkelten puolella.
Kommentit
Lähetä kommentti