Neljä koulutusalan kovaa nimeä, joten tältä kirjalta on varmaan lupa odottaa paljon. Yhdessä oppiminen käy läpi yhteistoiminnallisen oppimisen eri muotoja. Ja lisäksi siinä puhutaan koululaitoksen historiasta, koulun johtamisesta, sivistystoimen koordinoimisesta ja koulutuspolitiikasta. Aika paletti.
Tämä on se haittapuoli, kun laitetaan neljä kokenutta kirjoittajaa tekemään samaa kirjaa: jokaisella on oma suosikkiaihe, joka täytyy mahduttaa mukaan kansien väliin. Siksi tässä kirjassa on väistämättä aika paljon osia, jotka eivät kosketa lukijaa, oli lukija sitten kuka tahansa. Jos olet sivistystoimen johdossa, et tarvitse käytännön ohjeita yhteistoiminnallisen tunnin pitämiseksi. Jos taas olet luokanopettaja, et tarvitse ideoita rehtorien kokouksia varten. Ja niin edespäin. Tämä yrittää tarjota jotain kaikille, minkä takia se ei ole kenellekään täysin sopiva.
Kirjassa on kuitenkin kantava teema, jopa missio: kirjoittajat ovat sitä mieltä, että koulu on tuuliajolla. Hankkeita löytyy kyllä liiankin kanssa, mutta hankkeen loputtua kirjoitetaan loppuraportti, jota kukaan ei lue, ja se siitä sitten. Hankkeista ei seuraa mitään, kokeiluja ei levitetä laajemmalle. Koulu ei uudistu, koska meillä ei ole yhteistä visiota siitä, millaiseksi sen pitäisi uudistua. Monet eri hyväätarkoittavat tahot vetävät kukin omaan suuntaansa. Seurauksena paketti kokonaisuutena ei liiku yhtään mihinkään. Tarvitsemme siis yhteisen näkemyksen, mihin suuntaan koulua pitää uudistaa, ja tällaiseksi kirjoittajat tarjoavat yhteistoiminnallista oppimista (YTO).
YTO ei ole mikään uusi ajatus. Sen juuret ovat sadan vuoden takaisessa uuden koulun liikkeessä, jolloin Dewey, Parkhurst ja muut loivat oppilaskeskeisiä työtapoja. 1940-luvulla synnytettiin ryhmätyöskentelyn ajatus, mutta varsinaisesti YTO syntyi 1960-luvulla. YTOsta on moni kuullut, mutta se ei ikinä tehnyt kunnon läpimurtoa. Yhteistoiminnallisia menetelmiä (learning cafe, pariporinat jne) on otettu opetuksen "mausteeksi", mutta YTO ei tiivisty menetelmiinsä. Pelkkä ryhmätyö ei ole YTOa.
Palapelityöskentely on hyvä esimerkki yhteistoiminnallisesta menetelmästä. Siinä oppilaat jaetaan tasakokoisiin kotiryhmiin (vaikka 4 hengen ryhmiin) ja jokaiselle ryhmän jäsenelle annetaan numero. Sitten kaikkien ryhmien ykköset muodostavat uuden ryhmän, kakkoset toisen jne. Numeroryhmät tutkivat jotain aihetta, ja saatuaan aiheesta selvän he palaavat alkuperäisiin "kotiryhmiinsä", joissa he jakavat oppimansa asiat kotiryhmänsä jäsenille.
Yhteistoiminnallinen oppiminen vaatii opettajalta vähän erilaista asennetta kuin monet muut opetustavat. Se degeneroituu helposti pelkäksi näennäiseksi ryhmätyöksi, jossa jokainen oppilas puurtaa itsekseen. Yhteistoiminnallisuudessa on tärkeää, että pienryhmissä kaikilla oppilailla on aktiivinen rooli. Jotta se onnistuisi, oppilaita pitää opettaa työskentelemään yhdessä. Tämä on prosessi, jossa ei voi kerralla hypätä syvään päähän.
Kirjoittajat sanovat, että onnistuminen vaatii seuraavia asioita:
- Menetelmien jatkuvaa harjoittelua, jossa aloitetaan yksinkertaisista pariporinoista ja siirrytään yhä haastavampiin tekniikoihin.
- YTO-periaatteiden noudattamista jatkuvasti, ei vain satunnaisesti.
- Kokemusten jakamista kollegoiden kanssa.
- Kirjallisuuden lukemista ja muuta jatkuvaa oppimista.
Mitkä ovat sitten yllämainitut yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteet? Kirjoittajat mainitsevat viisi asiaa:
1) Positiivinen sosiaalinen riippuvuus. Ryhmän onnistuminen vaatii sen kaikkien jäsenten onnistumista.
2) Yksilöllinen vastuu. Ryhmissä ei suvaita vapaamatkustajia.
3) Osallistava, avoin vuorovaikutus. Ryhmän on oltava tarpeeksi pieni.
4) Sosiaalisten taitojen hallinta. Tiedollisten tavoitteiden lisäksi ryhmällä on myös sosiaaliset tavoitteet.
5) Yhdessä tapahtuva arviointi ja pohdiskelu. Reflektion syventämistä jatkuvasti.
Yhteistoiminnallisuus on aina mielestäni kuulostanut hyvältä, mutta meillä ei opettajankoulutuksessa muistaakseni opetettu sitä mitenkään kovin syvällisesti. Siksi oli ihan hyvä lukea kirja, joka sai ajatukset palaamaan siihen. Olisi kuitenkin ollut parempi erottaa selkeästi opettajille ja selkeästi johdolle suunnatut osuudet ihan omiin kirjoihinsa.
Kommentit
Lähetä kommentti