Aika ajoin eteen tulee päiviä, jolloin pitäisi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Sellaisina hetkinä tulee toivoneeksi, että joku keksisi ihmiskopiokoneen: voisi lähettää kopionsa tekemään tylsemmät hommat ja mennä itse nauttimaan hauskemmista asioista.
Tämä on Kil'n Peoplen high concept. Kirjan nimessä mainittu kil'n on ihmiskopiokone. Sillä voi ottaa itsestään kopion, jolla on kaikki samat muistot ja ajatukset kuin alkuperäiselläkin. Kopiot eivät kuitenkaan ole täydellisiä: ne on rakennettu pseudolihasta, joka kestää vain vuorokauden ajan ja sitten hajoaa. Jos kopio ehtii takaisin kotiin ennen hajoamistaan, niin sen päivän aikana kertyneet muistot voidaan ladata alkuperäisen päähän, jolloin kopiokin saa "kuolemanjälkeisen elämän".
Koko yhteiskunta on luonnollisesti mennyt täysin uusiksi ihmiskopioiden myötä. Ihmiset ottavat aamulla itsestään kopiot, jotka menevät töihin päivän ajaksi. Koska kopiot ovat kuitenkin kertakäyttöisiä, ei niiden hyvinvoinnista tarvitse hirveästi välittää, joten kopioduunit voivat olla hyvinkin tylsiä tai vaarallisia. Tässä ei kuitenkaan tule Blade Runner -tyyppistä eettistä ongelmaa replikanttien hyväksikäytöstä, koska ihmiskopiot jakavat alkuperäisen persoonallisuuden ja muistot. Ihminen itse suostuu tekemään päivän ajan jotain tylsää tai vaarallista, jotta hänen alkuperäinen versionsa saisi elää lokoisemmin. Loppujen lopuksi se alkuperäinen on kuitenkin ihan sama henkilö kuin kopiokin.
Kopioiden ympärille on syntynyt myös uudet viihteenalat. Julkkikset ottavat itsestään kopioita ja vuokraavat näitä päivän ajaksi maksuhaluisten käyttöön. Mutta kuten tiedämme, viihdeala houkuttelee myös piratismiin. Nappaamalla kuuluisten ihmisten kopioita voi näistä ottaa uusia piraattikopioita, jotka eivät ole yhtä hyviä kuin alkuperäiset, mutta niillekin on markkinansa.
Kirjan päähenkilö on yksityisetsivä, joka kirjan alussa yrittää saada kiinni laittomia kopioita tehtailevaa rikollista.
Konsepti on siis oikein hyvä, ja Brin osaa kiitettävästi miettiä, miten laajasti kopioiminen vaikuttaa yhteiskuntaan. Se, että kopiot kestävät vain yhden päivän vaikuttaa osittain olevan ratkaisu, jonka avulla Brin välttää joutumasta miettimään vielä isompia yhteiskunnallisia muutoksia, joita pysyvät kopiot loisivat. Toisaalta sen ratkaisun avulla hän voi keskittyä kopioiden väliaikaisuuden luomiin kiinnostaviin ajatuksiin: jos kopion elämä on joka tapauksessa vain yhden päivän, miten se vaikuttaa kopion ajatusmaailmaan - ja koko yhteiskunnan luonteeseen? Näitä kysymyksiä ei ole hirveästi muualla pohdittu, joten se oli kiinnostavaa.
Tällä kirjalla oli siis suuri potentiaali, mutta valitettavasti Brin ei uskalla pitää kirjan juonta tarpeeksi pienenä. Juoni alkaa paisua yhä isompiin ja isompiin mittoihin, ja pian ollaan jo aikamoisissa sfääreissä. Se on sääli, koska kirja olisi ollut kiinnostavampi simppelinä dekkaritarinana. Tällaisenaan hyvä, muttei huippu. Kolme ja puoli tähteä tai sitä luokkaa, mutta suosittelen silti scifidiggareille. Yhteiskuntakuvaus on tarpeeksi hyvää, jotta juonen heikkoudet kestää.
Kommentit
Lähetä kommentti