"Täytyy muka viihtyä" ja muita kielemme erityispiirteitä (Löytöretki suomeen)

Pitkän linjan suomentaja Kersti Juva kertoo kirjassaan Löytöretki suomeen (SKS 2019) suomen erityispiirteistä käyttäen esimerkkeinä omia käännöstöitään - erityisesti virkkeitä, jossa suomen ja englannin ilmaisukeinot eroavat selvästi toisistaan.

Suomessa on esimerkiksi todella paljon verbejä, jotka kuvaavat mahdollisia tai vaihtoehtoisia tiloja: esimerkiksi viitsiä, taitaa, joutua, rittää, ehtiä ja jaksaa. Yhdellekään näistä verbeistä ei löydy vastiketta englannista. Jos englanninkielinen haluaa ilmaista saman asian, hän tarvitsee kokonaisen lauseen. Samoin esimerkiksi verbit "viihtyä" tai jopa "osata"! On myös erinäisiä muita ilmaisullisia keinoja, joita englannissa ei ole, kuten sana "muka" (kuten lauseessa "hän on muka helsinkiläinen, vaikkei edes tiedä, missä on Stockan kello!").

Englannissa asioita ilmaistaan usein henkilöiden kautta, jopa silloin kun tekijä on epämääräinen: "Let's go to the restaurant, they'll have good food". Suomessa sama ajatus ilmaistaan muodossa "jossakin on jotain": ravintolassa on hyvää ruokaa. Englannin lause vaatii todella usein toimijan, ja jos ei ole ketään henkilöä toimimassa, jopa elottomat esineet saavat tarttua toimeen: "An old cloak makes a good jerkin". Sama suomeksi olisi "vanhasta palttoosta tulee hyvä nuttu". 

Suomessa ei aina subjektia tarvita lainkaan: Juva kuvaa hyvin "nollapersoonaa", joka oli minulle terminä tuntematon, vaikka olenkin käyttänyt kyseistä kielellistä rakennetta vaikka kuinka usein. Kyse on lauseista, joissa verbi on kolmannessa persoonassa, mutta joissa ei ole subjektia: "täytyy toivoa parasta". Englanniksi ilmaisuun täytyy luoda yleinen subjekti: "one must hope for the best"

Kirja on aika tarkkaan strukturoitu. Juva nostaa luvun aiheeksi jonkin kieliopillisen ominaisuuden, esimerkiksi modaalisuuden. Sitten hän jakaa sen alaotsikoihin ja jokaisen alaotsikon alle esittelee käännösesimerkkejään ja niiden lyhyet selitykset. Aluksi tämä rakenne tuntui raskaalta ja jäykältä, mutta kun olin lukenut kirjaa suunnilleen kolmasosan verran, se alkoi tuntua hyvin luontevalta.

Olettaisin, että kääntämisestä kiinnostuneet ihmiset saavat teoksesta erityisen paljon irti, mutta he eivät missään tapauksessa ole ainoa kohderyhmä. Itse kirjoitan paljon tekstiä suomeksi mutta tuppaan lukea kaunokirjallisuutta suurimmaksi osaksi englanniksi. Sen johdosta tekstiini ilmestyy helposti kömpelöitä anglismeja, ellen pidä varaani. Juva iloitsee kirjassaan niin riemullisesti suomen kielen mahtavista piirteistä, että palan suorastaan halusta päästä käyttämään kaikkia näitä ilmaisukeinoja ja kirjoittaa entistä parempaa suomenkielistä tekstiä!