Kissan kehto (Kurt Vonnegut)
Kissan kehto on taattua Vonnegutia. Tarina etenee yhdestä absurdista tilanteesta toiseen, kuitenkin koko ajan suhteellisen loogisesti edeten. Tarinassa on selkeä juoni: päähenkilö suunnittelee kirjaa yhdestä ydinpommin keksijöistä. Lukijalle ja lopulta myös päähenkilölle selviää, että tämä ydinpommin isä on keksinyt myös toisen, vielä vaarallisemman keksinnön, nimeltään jää-yhdeksän. Jää-yhdeksän on veden olomuoto, joka jäätyy plus 40 asteessa. Jos sitä pääsee vaikka mereen, se alkaa muuttaa kaikkea ympärillä olevaa vettä myös jää-yhdeksäksi, kunnes kaikki maailman vedet ovat lämmintä jäätä.
Mutta tämä juoni ei ole tarinan keskiössä, vaan ajatus ihmiselämän näennäisestä satunnaisuudesta ja sen taustalla olevasta väistämättömyydestä. Päähenkilö kääntyy kirjan aikana uskontoon nimeltä bokononismi, jonka mukaan kaikki ihmiset toteuttavat jumalaista suunnitelmaa, tiesivät he siitä tai eivät. Oudot sattumat ja tapahtumat ovat bokononismissä tärkeitä: ne ovat merkkejä siitä, mitä ihmisen tulee tehdä toteuttaakseen mystistä suunnitelmaa.
Kirjassa on äärimmäisen lyhyitä lukuja, vain parin sivun mittaisia. Se tekee lukukokemuksesta erilaisen: kirjaan on helppo tarttua ja lukea vain muutama sivu, mutta toisaalta luvusta toiseen siirtyminen näin nopeasti koukuttaa. Kun kirja oli vielä aika lyhyt, niin luin koko teoksen muutamassa päivässä.
Enemmän kuin ihminen (Theodore Sturgeon)
Enemmän kuin ihminen on Sturgeonin kuuluisin teos. Se on jo yli 60 vuotta vanha, mikä näkyi kyllä välillä. Jo se, että päähenkilöä kuvataan "idiootiksi" ja toista hahmoa "mongoloidiksi" on vihje, ettei kirjaa ole ehkä kirjoitettu 2000-luvulla.
Tarina pyörii psionisten voimien ympärillä, mikä on jo itsessään hupaisan vanhanaikaista. Psioniset voimat, kuten ESP, telekineesi tai teleportaatio ovat nykyisin siirtyneet jo aika tukevasti supersankarikirjojen puolelle - ei niitä enää usein scifissä näe, ainakaan korostetusti.
Mutta näiden ei pidä antaa häiritä, sillä Enemmän kuin ihminen on vahva teos. Se kertoo ihmisyydestä ja kasvamisesta. Se kuvaa ihmisten synkät ja pimeät puolet yhtä hyvin kuin ihmisten hyvät ja ystävälliset puolet. Kirjassa on kolme osaa: jokainen näistä alkaa in medias res, joten lukija joutuu useamman kerran päättelemään, mitä juonessa oikeastaan tapahtuu.
Sturgeon kirjoittaa hyvin korkeakirjallisesti. Hänen tekstinsä on myös todella mukaansatempaavaa: luin koko teoksen melkein yhdellä istumalla.
This Immortal (Roger Zelazny)
Maapallo on raunioina. Ydinsota on tuhonnut suuren osan maailmasta, ainoastaan joillain saarilla on enää sivistyneitä yhteiskuntia jäljellä. "Vanhoja paikkoja" pelätään, sillä ne ovat täynnä säteilyä ja mutantteja. Suurin osa ihmiskunnasta on muuttanut toisiin tähtijärjestelmiin, pakolaisiksi vegalaisten avaruusolentojen maailmoihin. Vegalaiset puolestaan käyvät mielellään vierailulla Maapallolla, sillä puoliksi tuhoutunut planetta on heidän mielestään hyvin kiinnostava. Tämän seurauksena koko Maapallo on muuttunut eräänlaiseksi valtavaksi ulkoilmamuseoksi ja turistikohteeksi.
Nyt yksi vegalainen haluaa kirjoittaa kirjan Maapallosta. Taustatutkimuksiaan varten hän haluaa kierrellä Vanhoilla paikoilla: Egyptissä, Kreikassa, Italiassa, Britanniassa ja niin edespäin. Päähenkilö Conrad Nomikos värvätään vegalaisen oppaaksi. Conrad ei ole innoissaan tästä tehtävästä, erityisesti kun paljastuu, että vegalainen on vähän liian kiinnostunut Conradin menneisyydestä, jota onkin paljon enemmän kuin tavallisilla pulliaisilla. Conrad on elänyt huomattavan pitkään, vaikka hän näyttää edelleen nuorelta.
Matkoillaan Conrad ja vegalainen kohtaavat erilaisia mutatoituneita eläimiä, kuten kuusijalkaisia lehmiä. Kaiken huippu ovat "boadiilit", käärmeenkaltaiset krokotiilit, joilla on kymmeniä pieniä jalkoja. Tämä on liikuttavan typerää: ihan kuin säteily olisi taikuutta, joka voi tuosta vain luoda täysin uusia eläinlajeja, jotka poikkeavat villisti kaikista olemassaolevista lajeista. Tästä huomaa, kuinka nuori tiede genetiikka lopulta on. DNA:n rakenne selvitettiin vasta 1953. Ehkä This Immortalin kirjoitusvuonna 1966 modernin biologian ajatukset eivät olleet vielä oikein levinneet yleiseen tietoisuuteen.
This Immortal perustui suurelta osalta hahmojen väliseen dynamiikkaan, mutta oli tässä myös action-kohtauksia. Kirja tuntuikin puoliksi uuden aallon scifiltä, puoliksi lähes pulp-kirjallisuudelta. Se oli yllättävän toimiva yhdistelmä. Vaikka kirjassa oli paljon filosofisia ja mytologisia teemoja, ei se tuntunut missään vaiheessa raskaalta tai hankalalta.
Kommentit
Lähetä kommentti