Siirry pääsisältöön

Paska Suomi (Heikki Pursiainen)

Liberan ex-toiminnanjohtaja Pursiainen kertoo, mitkä kaikki asiat Suomessa ovat pielessä. Jos on ikinä lukenut Pursiaisen blogia, tietää jo aika hyvin, mitä kirjassa tullaan sanomaan (spoiler alert: kaikki Suomen ongelmat johtuvat siitä, että jengi ei kannata talousliberalismia tarpeeksi), mutta kirja jaksoi silti viihdyttää.

Pursiainen kirjoittaa rennosti ja intohimoisen oloisesti. Etenkin maatalous- ja yritystukien kamaluudesta vaahtoaminen yltyi herätyskokouksen saarnamiehen kierroksille, mikä oli erittäin hilpeää luettavaa. Osa kirjan luvuista oli tosin viimeistelemättömän oloisia, ja Pursiainen itsekin mainitsee muutamaan otteeseen, että kirjan valmiiksi saamisessa tuli kiire.

Osa kirjan argumenteista on vahvempia kuin toiset, mutta heikoimmillaankin Pursiainen saa lukijan ajattelemaan asioita eri näkökulmasta kuin yleensä. Suomessa on vain kaksi ihmistä, jotka julkisesti kritisoivat hyvinvointivaltiota: Pursiainen ja Jari Ehrnrooth. Hupaisaa kyllä he ovatkin sitten käytännössä kaikesta muusta täsmälleen eri mieltä.

Pursiaisen kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä nauttiakseen kirjasta: sain paljon hupia siitä, kun pääni sisällä väitin kirjoittajalle vastaan. Ja voi pojat, kuinka väitinkään. Vaikka tunnenkin tiukan talousliberalismin saarnamiehiä kohtaan jonkinlaista lukkarinrakkautta, en silti pidä tiukkaa talousliberalismia kaikkiin ongelmiin toimivana yleislääkkeenä. Joskus valtion ohjaus on hyvä asia! Valtion rahoituksella voidaan ylläpitää sellaisia asioita, jotka eivät pärjäisi vapaassa markkinataloudessa - ja tämä voi olla hyvä juttu!

Pursiainen mainitsee esimerkiksi, että oopperan tuet pitäisi lakkauttaa, ja jos oopperalle ei riitä katsojia ilman valtion valtavaa subventiota, niin se on sitten voi voi. Kuunnelkaa sellaista musaa, joka pärjää ilman tukia. Saattaa kuulostaa siltä, että liioittelen vitsikkäästi, mutta tämä on melkein sanasta sanaan Pursiaisen argumentti. Tämä kuvaa hyvin muutenkin kirjan asennetta. Pursiaisen äiti on luultavasti opettanut, että "jos ei ole mitään provoa sanottavaa, ei kannata sanoa mitään".

Ja kyllä provoilu osuu välillä oikeaan osoitteeseen. Kärjistämällä saa usein valaistua erinäisiä kummallisuuksia: näin esimerkiksi on tosiaan snadisti outoa ja vähän harmillistakin, että taiteilijat ovat riippuvaisia valtion apurahoista. Kuten tiedämme, ei ruokkivaa kättä purra, joten oletettavasti meidänkään taiteilijamme eivät ole KOVIN yhteiskuntakriittisiä. Ne voivat leikkiä kriittistä, mutta uskaltavatko he oikeasti tehdä taidetta, joka saa aikaan niin pahan kohun, että ensi vuonna apurahaa ei enää tipukaan?

Oikein viihdyttävä teos, jonka luki aika nopeasti. Paska Suomi jäi mieleen erityisesti kirjana, josta nauttiminen vaatii, että sitä ei ota liian eikä liian vähän vakavasti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...