Vorkosigan-saagastaan tunnettu Lois McMaster Bujold on kirjoittanut myös fantasiasarjan "World of the Five Gods". Luin sen kaksi ensimmäistä osaa (Curse of Chalion ja Paladin of Souls).
Ensimmäisten sivujen perusteella kirjasarja ei vaikuttanut lupaavalta. Fantasiaromaaneilla on pahana tapana kuluttaa sivukaupalla tekstiä maisemien kuvailun, ja Curse of Chalion jatkoi tätä jo Tolkienista alkanutta traditiota. Mutta onneksi kirja parani nopeasti hitaan alun jälkeen, ja se osoittautui lopulta todella hyväksi.
Fantasiassa taikuus on tärkeässä roolissa. Fantasiakirjat jaetaankin "korkeaan" tai "matalaan" fantasiaan sen perusteella, onko taikuus jokapäiväinen vaiko harvinainen osa maailmaa. Olen itse matalan fantasian ystäviä, ja World of Five Gods on selvästi tällä puolella.
Taikuus on myös hyvin erilaista eri maailmoissa. Osa fantasiakirjoista suhtautuu taikuuteen kuin se olisi tiedettä: sitä opiskellaan yliopistossa ja se noudattaa tarkkoja sääntöjä. Toisissa kirjoissa taikuus on ennemminkin taidetta: siitä voi opiskella, mutta siinä on vähemmän kyse tarkoista säännöistä kuin tunteesta. World of the Five Gods edustaa kolmatta ja harvinaisinta lajia: taikuus on jumalien ja/tai demonien alaa. Ihmiset voivat vain pyytää niitä toimimaan puolestaan, mutta lopulta taikuus ei ole ihmisten hallittavissa. Tämä on - jälleen - suosikkini näistä vaihtoehdoista.
World of the Five Gods on siis juuri sellaista fantasiaa, josta minä tykkään. Kun Curse of Chalion oli vielä hovijuonitteluita ja politiikkaa täynnä ja päähenkilö oli tosi kiinnostava, ei kirjasta puuttunut mitään. Paladin of Soulsissa oli enemmän taisteluita ja sotaa, mutta päähenkilö oli toisaalta ikääntyvä leskikuningatar. Se oli hyvä veto.
Kommentit
Lähetä kommentti