Kuivamustekala

Tämä kirja herätti minussa paljon enemmän hämmentäviä tunteita kuin mitä sen nimen perusteella olisi mitään syytä olettaa. Nimi perusteella kirja on täynnä lakitekstiä ja lainselityksiä, eikä se hämää: tämä on tenttikirja opetushallinnon tutkintoa varten, ei varsinaista viihdelukemista. Kirjasta saa ehkä parhaan käsityksen sisällysluettelon avulla: 1. Johdanto 2. Vastuun käsitteestä 3. Normi- ja ohjausjärjestelmät opetustoimessa 4. Palvelussuhteeseen liittyvät oikeudelliset vastuut 5. Rikosoikeudellinen vastuu 6. Vahinkovastuu 7. Työturvallisuus, työtapaturma ja opiskelutapaturma Jos joku on vielä hereillä, niin saattaa herätä kysymys, miten näin umpitylsän kuuloinen sisältö voi herättää mitään tunteita, saati sitten hämmentäviä. Tämän kirjan myötä suomut putosivat silmiltäni. Olin jotenkin aina ajatellut, että pikkumainen pilkkua viilaava byrokratia on jonkinlainen hallinnon haitallinen sivutuote, josta pyritään pääsemään eroon mahdollisimman pitkälle. S...

Greg Egan on ainutlaatuinen scifikirjailija. Hän on yksi suosikeistani, mutten kovin usein uskalla suositella hänen kirjojaan. Ne vaativat lukijalta tietynlaista mielenlaatua. Orthogonal -trilogia on tästä aika hyvä esimerkki. Me elämme neliulotteisessa aika-avaruudessa - mutta kuten hyvin tiedämme, vaikka aika on olevinaan yksi ulottuvuuksista, ei se käyttäydy kuten tilaulottuvuudet. Voin kääntyä niin, että äsken edessäni ollut suunta onkin nyt oikeallani. Mutta en voi kääntyä niin, että äsken tulevaisuudessani ollut suunta onkin nyt oikeallani.  Orthogonal on trilogia siitä, millaiselta maailma näyttäisi, jos universumi olisi symmetrisesti neliulotteinen: jos ajan voisi kääntää suunnaksi ja päinvastoin. Tarina alkaa vähän valistuksenomaisesta aikakaudesta alienien planeetalla. Jokaisen kirjan pääosassa on tiedemiehiä, jotka pähkäilevät tieteellisen vallankumouksensa kanssa. Tämä on tieteenfilosofian ystävälle aika mannaa. Koska kirjan maailmankaikkeuden luo...

Lewis on tunnettu Narnia-tarinoista, mutta vasta äskettäin olen löytänyt hänen muut kirjansa. Ne ovat nimellisesti uskonnollista kirjallisuutta, mutta sen ei pidä antaa hämätä: niissä on loistavan piruilevaa kuvausta ihmisluonnosta, joka ilahduttaa ateistiakin. Aiemmin olen lukenut Paholaisen kirjeopiston, jossa kokenut piru opasti veljenpoikaansa, miten ihmisiä ohjataan ns. lavealle polulle. Great Divorce on teemoiltaan samanlainen, vaikka juoni onkin hyvin toisenlainen. Helvetistä järjestetään bussimatkoja Taivaaseen, ja tarina seuraa näiden kadotettujen sielujen toilailuja Paratiisissa. Voisi olettaa, että Taivaaseen päästyään kadotetut aaveet olisivat onnesta litteinä, etenkin kun heille tehdään kautta rantain aika selväksi, ettei kenenkään täydy lähteä paluumatkalle, ellei tahdo. Mutta vielä mitä! Aaveet kuluttavat aikansa lähinnä valittaen. Koko sakki on täysiä mielensäpahoittajia, jotka eivät piruttaan tai ylpeyttään suostu astumaan syvemmälle Taivaan iloihin. Tämä on...

Yritin lukea tämän kirjan jo kerran aiemmin. Otin sen silloin mukaan kesälomamatkalle, mutta jo muutaman sivun luettuani tajusin tehneeni virheen. Tämä kirja ei totisesti sovi hiekkarantalukemiseksi, ei ylipäänsä kesälomalukemiseksi. Se on lohduton, kolkko ja synkeä. Se vaati kylmää ja pimeää vuodenaikaa. Nyt tammikuussa tartuin siihen uudelleen, kun ilmanala oli sopivampi. The Road kertoo miehestä ja pojasta, jotka kävelevät halki post-apokalyptisen Amerikan talvea pakoon, kohti etelää. He kulkevat tietä pitkin ja yrittävät selviytyä päivästä toiseen. Post-apokalyptiset selviytymistarinat ovat parhaimmillaan todella mukaansatempaavia, ja McCarthyn kirja on parhaita lukemiani. Siinä on epätoivoisuutta sekoittuneena inhimillisyyteen. Parasta post-apokalyptisissa tarinoissa on omat kuvitelmat siitä, miten itse selviäisi vastaavassa tilanteessa. Minulla ei tietenkään ole yhtään taitoa, joista olisi mitään hyötyä sähköjen katkettua, mutta juuri siksi on niin kiehtovaa lukea ja kuvitel...

(Tämä on alunperin julkaistu pieninä pätkinä kuukauden ajan, ja sai alkunsa uudenvuodenlupauksesta .) Ensimmäinen runo "Mieleni minun tekevi Aivoni ajattelevi" ...ja sata riviä lisää alustusta siitä, kuinka kohta alkaa kovat jutut. Kalevala yllätti minut kuin talvi autoilijan: eihän tätä tekstiä olekaan lainkaan niin vaikeaa lukea kuin etukäteen pelkäsin. Joo, aina välillä on outoja sanoja. Itse asiassa koko teoksen KAHDEKSAS sana oli jo WTF-osastolta ("saa'ani"?), mutta kyllä useimmat vähintään kontekstista tajuaa. Ja onneksi voi välillä katsoa Googlesta, vaikkakaan läheskään kaikkiin sanoihin ei netistä löydä selvennystä. WHAAT? Netistä ei löydy jotain?!? Kyllä nyt digiusko koki kolahduksen! ...mutta asiaan. Ekassa runossa alkusanojen jälkeen esitellään Ilmatar, joka laskeutuu veteen ja tulee raskaaksi merestä. Ei siinä mitään, mutta lapsen pahus ei suostu syntymään, ja Ilmatar kiroaa kohtaloaan. No, sitten luodaan maailma. Paikalle tuli s...

Kaikkihan kannattavat hyvinvointivaltiota, vai mitä? Joka ikinen poliitikko haluaa "pelastaa hyvinvointivaltion", vaikka heidän ehdottamansa keinot ehkä ovatkin hyvin erilaisia. Mutta päämäärä on sama, eikä sitä kyseenalaista kukaan - paitsi Jari Ehrnrooth. Hän aloittaa hyvällä kritiikillä: "Jos hyvinvointivaltio olisi saavuttanut ihanteensa, sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä olisi ensin tasaantunut ja sitten supistunut. [...] Ne ovat kuitenkin kasvamistaan kasvaneet niin suuriksi, etä julkistalous on kriisissä." Ehrnrooth sanoo, että hyvinvointiaate nojaa valheelliseen perustaan. Vapauksien korostaminen on johtanut tilanteeseen, jossa ihmiset saavat tehdä mitä vain, mutta heiltä ei vaadita mitään. Ja tämä on ongelma, koska ihmisen arvo ei ole vain siinä, että hän saa tarpeensa tyydytettyä. On parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen sika. "Kun mukavuus ja hyvä olo asetetaan arvoiksi, ihmiset alkavat toteuttaa itseään vapaa-ajan kulutusjuh...

Ennen varsinaista aloitusta käydään muutamia tunnuslukuja läpi: - Koraani on huomattavasti lyhyempi kuin Raamattu: käyttämäni Hämeen-Anttilan käännös on vain 560 sivua. - Se jakautuu 114 suuraan, joten suuran keskipituus on aika tarkkaan viisi sivua. - Mediaanisuura on neljä sivua. - Moodisuura on kaksi sivua. - Suurat eivät ole aikajärjestyksessä (ennemminkin käänteisessä aikajärjestyksessä: vanhimmat ovat loppupäässä) vaan suunnilleen pituusjärjestyksessä. Toinen suura on pisin, 37 sivua. - Kirjan puoliväli osuu 25. suuran kohdalle. (Tämä on alunperin julkaistu yksi pätkä kerrallaan kuukauden aikana, ja sai alkunsa uudenvuodenlupauksesta lukea Koraani alusta loppuun .) 1. Avauksen suura Ensimmäinen suura on lyhyt rukous. Se on niin lyhyt, että sen voi laittaa kokonaisuudessaan tähän: "Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen. Kunnia Jumalalle, maailman Herralle Armeliaalle Armahtajalle Tuomiopäivän Ruhtinaalle Sinua me palvomme, Sinua me huudamme avuksi Johdata meidät oikeal...