Millaista Aleksanteria saisi tänään olla? (Aleksanteri Suuri - sankari ja myytti)

Jaakkojuhani Peltosen Aleksanteri Suuri - sankari ja myytti (Gaudeamus 2021) on kunnon historiantutkimusta. Peltosen kirja ei kerro niinkään Aleksanteri Suuresta kuin Aleksanteri-myytistä. Miksi juuri Aleksanteri Suuri on muodostunut niin merkittäväksi hahmoksi, että hänen tarinaansa kerrotaan uudelleen ja uudelleen halki vuosisatojen? Perikles oli merkittävämpi poliitikko, muttei häntä enää historianörttejä lukuunottamatta kukaan muista; lopultakin sotapäälliköt saavat enemmän arvostusta kuin demokratioiden luojat. 

Erityisesti muinaiset roomalaiset ihailivat Aleksanteria, eikä ihme: hehän olivat itsekin valloittajia par excellence, joten luonnollisesti koko tunnetun maailman valloittanut makedonialainen oli heidän ihanteensa. Ja koska roomalaiset puolestaan olivat niin vaikutusvaltaisia, niin heidän myötään myös Aleksanterin myytti jatkui keskiajalle ja siitä eteenpäinkin.

Peltosen kirjan hupaisimpia osia ovat ne kaikkein mielikuvituksellisimmat tarinat, joita Aleksanterista on kerrottu. Aleksanteri todella taipuu vaikka kenen sankariksi. Hän taistelee lohikäärmeitä vastaan, levittää islamin sanaa, rakentaa Jumalan käskystä Gogin ja Magogin maihin johtavaan solaan valtavan rautaportin (joka avautuu vasta Armageddonin taistelun alla) ja seikkailee tuntemattomassa lännessä. Tämä viimeinen on malaijinkielisen Aleksanteri-myytin erikoispiirre, sillä heille itä ei tietenkään ollut kovin eksoottinen kohde. Aleksanteri Suuri ei tosiaan ole vain eurooppalaisten mytologinen hahmo, vaan Intian-sotaretkensä johdosta hänen myyttinsä kantautui kaukoitään saakka.

Aleksanterin poliittinen hyödyntäminen on loputonta. Sekä Kaarle XII että Pietari Suuri näkivät itsensä Aleksanterina ja toisensa Dareioksena. Aleksanteri kelpaa oikeuttamaan imperialismin ja kolonialismin. Aleksanteri seikkailee Bollywood-filmeissä ja mangassa. Aleksanteri hiihtää ja Aleksanteri kalastaa ja kyllä, Aleksanterilta käy myös rock'n'roll: hänestä on tehty useita hevi- ja rap-biisejä.

Mahtava teos: tällaista lisää!