Siirry pääsisältöön

Millaista Aleksanteria saisi tänään olla? (Aleksanteri Suuri - sankari ja myytti)

Jaakkojuhani Peltosen Aleksanteri Suuri - sankari ja myytti (Gaudeamus 2021) on kunnon historiantutkimusta. Peltosen kirja ei kerro niinkään Aleksanteri Suuresta kuin Aleksanteri-myytistä. Miksi juuri Aleksanteri Suuri on muodostunut niin merkittäväksi hahmoksi, että hänen tarinaansa kerrotaan uudelleen ja uudelleen halki vuosisatojen? Perikles oli merkittävämpi poliitikko, muttei häntä enää historianörttejä lukuunottamatta kukaan muista; lopultakin sotapäälliköt saavat enemmän arvostusta kuin demokratioiden luojat. 

Erityisesti muinaiset roomalaiset ihailivat Aleksanteria, eikä ihme: hehän olivat itsekin valloittajia par excellence, joten luonnollisesti koko tunnetun maailman valloittanut makedonialainen oli heidän ihanteensa. Ja koska roomalaiset puolestaan olivat niin vaikutusvaltaisia, niin heidän myötään myös Aleksanterin myytti jatkui keskiajalle ja siitä eteenpäinkin.

Peltosen kirjan hupaisimpia osia ovat ne kaikkein mielikuvituksellisimmat tarinat, joita Aleksanterista on kerrottu. Aleksanteri todella taipuu vaikka kenen sankariksi. Hän taistelee lohikäärmeitä vastaan, levittää islamin sanaa, rakentaa Jumalan käskystä Gogin ja Magogin maihin johtavaan solaan valtavan rautaportin (joka avautuu vasta Armageddonin taistelun alla) ja seikkailee tuntemattomassa lännessä. Tämä viimeinen on malaijinkielisen Aleksanteri-myytin erikoispiirre, sillä heille itä ei tietenkään ollut kovin eksoottinen kohde. Aleksanteri Suuri ei tosiaan ole vain eurooppalaisten mytologinen hahmo, vaan Intian-sotaretkensä johdosta hänen myyttinsä kantautui kaukoitään saakka.

Aleksanterin poliittinen hyödyntäminen on loputonta. Sekä Kaarle XII että Pietari Suuri näkivät itsensä Aleksanterina ja toisensa Dareioksena. Aleksanteri kelpaa oikeuttamaan imperialismin ja kolonialismin. Aleksanteri seikkailee Bollywood-filmeissä ja mangassa. Aleksanteri hiihtää ja Aleksanteri kalastaa ja kyllä, Aleksanterilta käy myös rock'n'roll: hänestä on tehty useita hevi- ja rap-biisejä.

Mahtava teos: tällaista lisää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...

Päättymätön tiiliskivi

David Foster Wallace olisi täyttänyt 60 vuotta 21.2.2022, mikäli eläisi. Tätä merkkipäivää varten luimme Tiiliskivien ystävät -FB-ryhmässä Wallacen postmodernin tiiliskiven Infinite Jest vuodelta 1996. Tero Valkonen suomensi teoksen vuonna 2020 nimellä Päättymätön riemu. Teos on siis selkeästi nuorin lukemistamme kirjoista, mutta 25 vuodessa kirja on saanut aikamoisen kulttimaineen: sitä pidetään yleisesti erittäin vaikeana, joskin myös todella hyvänä teoksena. Sopii siis meidän ryhmällemme kuin valettu! Infinite Jestissä ei ole varsinaisia lukuja, mutta tekstissä on täydenkuun (?) muotoisia merkkejä ja päivämääriä, jotka katkovat tekstiä. Koska näitä ei ole mitenkään numeroitu, käytimme suomennoksessa sivunumeroita hyväksemme. Aikataulussa on lisäksi merkitty lause, joka aloittaa SEURAAVAN osion. Lukuaikataulu löytyy kirjoituksen lopusta. Keskimäärin meillä oli n. 70 sivua luettavaa kerrallaan. Infinite Jestin lukemiseen tuo kuitenkin lisää haastetta se, että tekstissä on alaviitt...