Siirry pääsisältöön

Millaista Aleksanteria saisi tänään olla? (Aleksanteri Suuri - sankari ja myytti)

Jaakkojuhani Peltosen Aleksanteri Suuri - sankari ja myytti (Gaudeamus 2021) on kunnon historiantutkimusta. Peltosen kirja ei kerro niinkään Aleksanteri Suuresta kuin Aleksanteri-myytistä. Miksi juuri Aleksanteri Suuri on muodostunut niin merkittäväksi hahmoksi, että hänen tarinaansa kerrotaan uudelleen ja uudelleen halki vuosisatojen? Perikles oli merkittävämpi poliitikko, muttei häntä enää historianörttejä lukuunottamatta kukaan muista; lopultakin sotapäälliköt saavat enemmän arvostusta kuin demokratioiden luojat. 

Erityisesti muinaiset roomalaiset ihailivat Aleksanteria, eikä ihme: hehän olivat itsekin valloittajia par excellence, joten luonnollisesti koko tunnetun maailman valloittanut makedonialainen oli heidän ihanteensa. Ja koska roomalaiset puolestaan olivat niin vaikutusvaltaisia, niin heidän myötään myös Aleksanterin myytti jatkui keskiajalle ja siitä eteenpäinkin.

Peltosen kirjan hupaisimpia osia ovat ne kaikkein mielikuvituksellisimmat tarinat, joita Aleksanterista on kerrottu. Aleksanteri todella taipuu vaikka kenen sankariksi. Hän taistelee lohikäärmeitä vastaan, levittää islamin sanaa, rakentaa Jumalan käskystä Gogin ja Magogin maihin johtavaan solaan valtavan rautaportin (joka avautuu vasta Armageddonin taistelun alla) ja seikkailee tuntemattomassa lännessä. Tämä viimeinen on malaijinkielisen Aleksanteri-myytin erikoispiirre, sillä heille itä ei tietenkään ollut kovin eksoottinen kohde. Aleksanteri Suuri ei tosiaan ole vain eurooppalaisten mytologinen hahmo, vaan Intian-sotaretkensä johdosta hänen myyttinsä kantautui kaukoitään saakka.

Aleksanterin poliittinen hyödyntäminen on loputonta. Sekä Kaarle XII että Pietari Suuri näkivät itsensä Aleksanterina ja toisensa Dareioksena. Aleksanteri kelpaa oikeuttamaan imperialismin ja kolonialismin. Aleksanteri seikkailee Bollywood-filmeissä ja mangassa. Aleksanteri hiihtää ja Aleksanteri kalastaa ja kyllä, Aleksanterilta käy myös rock'n'roll: hänestä on tehty useita hevi- ja rap-biisejä.

Mahtava teos: tällaista lisää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...

Millaista oli elämä keskiajalla? (Matkaopas keskiajan Suomeen)

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015) Opiskelin yliopistossa historiaa, ja osana koulutustamme tutustuimme erilaisiin arkistoihin. Kansallisarkistossa meille esiteltiin hylly, jossa oli puolisen tusinaa järkyttävän paksua opusta. Niitä on vaikea sanoa "kirjoiksi", koska ne olivat 20-50 cm paksuja: ne olivat samojen kansien väliin sidottuja dokumenttikokoelmia. "Tuossa ovat kaikki keskiaikaiset lähteet", opas kertoi meille. Ottaen huomioon, että Suomen keskiaika kesti noin 300-400 vuotta, oli kirjojen paksuudesta huolimatta lähteiden määrä säälittävän pieni.  Siksi jokainen keskiajasta kirjoittava tutkija joutuu turvautumaan aika paljon "historian aputieteisiin", kuten niitä joskus kuulee alentuvasti kutsuttavan: arkeologiaan, kielitieteeseen, folkloristiikkaan ja kansatieteeseen. Ei olekaan ihme, että Matkaoppaan kirjoittaja Aalto on nimenomaan arkeologi eikä historioitsija.  "Suomesta" ...