Siirry pääsisältöön

Miksi ovet ei aukene meille? (Suomen romanien historia)

Suomen romanien historia (toim. Panu Pulma, SKS 2012) on akateeminen ja kattava selvitys romanien historiasta ja osittain nykypäivästäkin. Suomalaisilla ei ehkä ole orjuus- tai siirtomaavaltamenneisyyttä, mutta kyllä meilläkin on isoja mustia tahroja historiassamme, ja romanien kohtelu halki vuosisatojen on yksi näistä. Tiesittekö esimerkiksi, että Urho Kekkonen suositteli 1942 romanien sijoittamista keskitysleireihin, ja yksi tällainen pakkotyöleiri perustettiinkin? Tämä ei jostain syystä ole tullut aiemmin korviini Kekkosesta puhuttaessa.

Ei sinänsä, Kekkosen ehdotus sopi hyvin romanipolitiikan pitkään linjaan, jossa romaneita on karkotettu ja vainottu viranomaisten taholta sekä suljettu pakkotyölaitoksiin. Etenkin fennomanian aikaan romanien ahdistelu kiihtyi: suomalaiseen kansallisaatteeseen ei oikein sopinut, että maassa oli selkeästi valtaväestöstä eroava ryhmä.

Lista vääryyksistä on pitkä: sodassa taistelleilta romanimiehiltä evättiin oikeus rintamamiestalon hankkimiseen, evakkoromaneita ei muiden evakkojen tapaan asutettu mihinkään, romaniperheitä karkoitettiin väkivalloin eri paikkakunnilta viranomaisten puuttumatta asiaan, sosiaalitukea hakeneista romaniperheistä huostaanotettiin lapset... Suomen valtiolla olisi aika paljon anteeksipyydettävää menneistä toimista.

Kirja itsessään ei keskity sorron ja vääryyksien luettelemiseen, vaan olen itse poiminut nämä esimerkit kirjan sivuilta. Samaan aikaan kirjassa kerrotaan myös hyvistä kohtaamisista ja suhteista pääväestön ja romanien välillä. Etenkin ennen vanhaan kiertelevät joukkiot olivat talvella aika pitkälle talollisen väestön hyvyyden armoilla, joten suhteet "tuttuihin taloihin" pidettiin hyvinä. Ja vaikka valtio saattoi antaa ankaria määräyksiä, ei niitä aina pantu paikallistasolla toimeen.

Kirjassa on omat lukunsa romanikielelle ja -musiikille. Tapakulttuurista ja sen kehityksestä on myös hyvin mielenkiintoinen osuus: en tiennytkään, että musta samettihame vakiintui romaninaisten asuksi vasta 1960-luvulla.

Kirjan suurin miinus on romaniyhdistyksistä kertovat luvut, jotka menevät pahasti päällekkäin. Samoja juttuja Mustalaislähetyksen ja Suomen mustalaisyhdistyksen perustamisista ja huonoista väleistä saa lukea kolmesta eri artikkelista. Tässä olisi tarvittu vähän lisää toimitustyötä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...