Eeposta ja propagandaa Rooman malliin (Aeneis)

Aeneis on antiikin roomalaisten suureepos, joka kertoo Troijan sodasta selvinneen Aeneaan ja hänen kumppaniensa tarinan, jonka päätteeksi he luovat pohjan Rooman valtakunnan synnylle. Tämä ei ole kansantarinoista syntynyt eepos, vaan keisari Augustuksen tilaustyö. Vergilius käyttää työnsä pohjana Homeroksen eeppisiä runoja Ilias ja Odysseia. 

Aeneista voisi verrata monella tavalla James Joycen Ulyssekseen: molemmat ottavat Homeroksen lähtökohdakseen, mutta tekevät kuitenkin aivan uuden tarinan. Vergiliuksen kuvaus matkasta alamaailmaan on paljon parempi kuin Homeroksen. Didon tarinalle ei ole vastinetta Homeroksella, ja se onkin koko eepoksen parhaita kohtia.

Kirjan alkupuoli seuraa Odysseian rakennetta, jälkimmäinen puolisko taas Iliaan. Teoksen kuuluisimmat kohdat (Troijan tuho, Didon tarina, matka alamaailmaan) ovat kaikki alkupuolella. Viimeisissä kuudessa laulussa kuvataan troijalaisten ja italialaisten välisiä taisteluita, erityisesti Aeneaan ja tämän nemesiksen Turnuksen välistä vihollisuutta. 

Toisin kuin Iliaassa, tässä kirjassa sankarin ja pahiksen roolit ovat aika selkeitä. Iliaassa Akhilleus oli olevinaan tarinan sankari. Todellisuudessa Hektor oli kuitenkin kaikin puolin parempi ihminen kuin Akhilleus, joka itse asiassa oli aikamoinen mulkvisti. Juuri tämä ristiriita teki Iliaasta kiinnostavan. Mutta valitettavasti Vergilius ei halua tehdä hahmoistaan yhtä monimutkaisia. Ehei: Aeneas on hurskas, hyvä ja urhoollinen, kun taas Turnus on paha, petollinen ja epämiellyttävä. 

Eikä tämä hienovaraisuuden puute ole edes Aeneisin heikoin puoli. Aeneis on toki eepos, mutta samalla se on avoimen poliittista propagandaa, joka ylistää kaikissa mahdollisissa käänteissään keisari Augustusta ja Rooman valtakuntaa. Tämän luulisi olevan vähän hankalaa teoksessa, joka sijoittuu kokonaisuudessaan aikaan satoja vuosia ennen Augustusta tai edes Rooman valtakunnan syntyä, mutta Vergilius ei anna tällaisten pikkuseikkojen haitata itseään. Ainahan paikalle voi ilmestyä oraakkeli tai haamu, joka näkee tulevaisuuteen - ja kyllä niitä sitten ilmestyykin.  Nämä kohdat olivat välillä kiusallisen huonoja. Ehkä hienovaraisuus ei ollut antiikin maailmassa yhtä arvostettua kuin nykyisin, mutta silti on aika noloa, kun Troijan sodan jälkimaininkeihin sijoittuvassa eepoksessa oraakkelit suitsuttavat keisari Augustuksen neroutta minkä kerkeävät.

Puutteistaan huolimatta Aeneis oli kuitenkin ihan lukemisen arvoinen. Kiireinen lukija voi keskittyä ensimmäisiin kuuteen lukuun, mutta pidin kyllä itse loppupuolen taistelukohtauksistakin aika paljon. Vergilius kirjoittaa paljon vetävämpää tekstiä kuin Homeros - sankareiden kohtaloa oikein jännittää!