Siirry pääsisältöön

Recursion (Blake Crouch)

Tämä oli ihan kiinnostava aikamatkustustarina. Aikamatkustuskirjojen perusongelma on vanha kunnon isoisäparadoksi: mitä jos matkustat ajassa taaksepäin ja tapat isoisäsi ennen kuin hän on siittänyt vanhempaasi? Silloinhan sinuakaan ei ole ikinä syntynyt, joten kuka murhasi isoisän?

Eri tarinat vastaavat isoisäparadoksiin eri tavoilla. Yksi tapa on tehdä menneisyydestä muuttumaton: kaikki mikä tapahtuu, on jo tapahtunut, joten me tiedämme jo valmiiksi, että ET murhannut isoisääsi. Vaikka matkustaisit menneisyyteen pistooli mukana ja murhanhimo sydämessäsi, niin tavalla tai toisella salamurhayrityksesi epäonnistuu ja historia menee eteenpäin täsmälleen muuttumattomana. 

Toinen vaihtoehto on Paluu tulevaisuuteen -leffoista tuttu: pystyt muuttamaan menneisyyttä ja saat vastata seurauksista. Jos tapat isoisäsi, niin uusi historia korvaa saman tien vanhan ja katoat kuin tuhka tuuleen. Historia kuitenkin muuttuu vain tästä pisteestä eteenpäin, joten aikamatkasi ei katoa mihinkään.

Kolmas ja nykyaikana suosituin vaihtoehto on turvautua monimaailmateoriaan, jonka mukaan uusia maailmankaikkeuksia syntyy jatkuvasti. Tässä variaatiossa matkustaminen menneisyyteen luo uuden aikalinjan, jossa asiat voivat mennä eri tavalla kuin alkuperäisessä, mutta alkuperäinen aikalinja ei katoa mihinkään: molemmat versiot historiasta ovat olemassa "yhtä aikaa". Recursion edustaa aika pitkälle tätä versiota, mutta siinä on kiintoisia twistejä. 

Aikamatkustusseikkailut vaativat totuttelua. Monet arvioijat tuntuvat pitävän Recursionin juonta vaikeana seurata; toiset pitävät sitä tajunnanräjäyttävänä tai aivot solmuun laittavana. Mutta kokeneelle scifi-fanille kirjan käänteiden seuraaminen ei vaadi suurtakaan keskittymistä. Recursionin aikamatkustusversio oli elegantti muttei ennenkuulumaton.

Tarina seuraa kahta henkilöä: Barry on poliisi, joka törmää omituiseen itsemurhatapaukseen. Helena on neurotieteilijä, joka haluaa parantaa Alzheimerin taudin rakentamalla koneen, joka pystyy lukemaan ja synnyttämään muistoja. Ilmeisesti tästä syystä äänikirjassa on kaksi lukijaa: miesääni lukee Barryn luvut ja naisääni Helenan. En olekaan törmännyt tällaiseen ratkaisuun aiemmin, mutten toisaalta olekaan kuunnellut aiemmin äänikirjaa, jossa olisi kaksi näkökulmahenkilöä.

Aikamatkustus on tässä mietitty loppuun asti ja sen mekaniikka on olennainen juonen kannalta, mutta lopulta tämä on hyvin henkilövetoinen kirja. Barry ja Helena ovat tarpeeksi hyvin mietittyjä hahmoja, jotta tämä ratkaisu toimii. Oikein hyvä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...