Siirry pääsisältöön

Nova Express (William Burroughs)

Olen lukenut Burroughsilta aiemmin vain Alastoman lounaan. Nova Express oli scifi-mausteistaan huolimatta hyvin paljon Alastoman lounaan kaltainen, mikä ei sinänsä ole yllätys, sillä se on koostettu suurelta osin samasta lähdemateriaalista. Burroughs kirjoitti valtavan kasan tekstiä, josta hän sitten leikkasi ja liimasi osia neljään eri kirjaan (Alastoman lounaan lisäksi ns. Nova-trilogian, jonka osa Nova Express on). Burroughs muutamassa kohdassa jopa puhuttelee lukijaa suoraan ja mainitsee Alastoman lounaan nimeltä, joten selkeästi näillä teoksilla on yhteys.

Nova Express ei ole varsinaisesti helppolukuinen kirja. Se on suurelta osalta toteutettu cut-up-menetelmällä, joten suuressa osassa tekstiä ei ole ihan hirveästi mitään järkeä tai tarinaa: kirjassa on aika ajoin sivutolkulla irtolauseita, jotka toisinaan leikkaantuvat kesken lauseen. Tämä on kokeellista postmodernia kirjallisuutta, joten ei kannata odottaa "juonen" kaltaisia poroporvarillisuuksia.
 
Se ei tarkoita, että kirja olisi huono. Tämä ei ole varsinainen romaani, vaan enemmän kirjallista taidetta. Cut-up-menetelmä pakottaa lukijan pysähtymään tekstin ääreen: tätä on mahdotonta lukea kuten tavallista kirjaa. Se tekee lukemisen prosessin näkyväksi. Lukija tavallaan palaa kieltä oppivaksi lapseksi jälleen. Sanoja voi ymmärtää, mutta niistä ei helposti muodostu minkäänlaista kokonaisuutta, eikä lukija voi olla varma, onko hän ymmärtänyt tekstistä lopulta yhtään mitään. Kirjan yksi jatkuva teema onkin kieli ja kielen vaikutus ihmisiin.

Nova Expressissä on myös puhtaita cut-up-lukuja, joiden perään tulee narratiivisempia osuuksia. Näissä selkeämmissä osuuksissa toistuu kuitenkin samoja lauseita ja ajatuksia kuin cut-up-luvuissa, joten ne on kirjoitettu selvästi aiemman nonsensen pohjalta. Tämä tuntuu toimivan esimerkkinä siitä, kuinka ihmismieli pystyy luomaan merkityksiä satunnaisesta melustakin. 

"Shift linguals – Cut word lines – Vibrate tourists –Free doorways Photo falling – Word falling –Break through in grey room – Calling Partisans of all nations – Towers, open fire–” 

En mene vannomaan, että olen ymmärtänyt mitään tästä kirjasta oikein, mutta narratiivisemmat osuudet käsittelevät enimmäkseen nova-rikollisia ja näiden toimien estämistä. Nova-rikolliset ovat Minraud-planeetan hyönteiskansan ja Venuksen kasviskansan yhteinen projekti, jossa ne yrittävät soluttajien avulla kiihdyttää maapallon luontaista väkivallan ja vihamielisyyden tasoa räjähdyspisteeseen asti - synnyttääkseen otsikon novan. Nova-rikolliset eivät ole kolmiulotteisia olentoja, vaan ne voivat ilmestyä mihin tahansa "koordinaattipisteeseen", joka täyttää oikeat edellytykset: ne voivat siis tavallaan riivata ihmisiä ja vaihtaa kantajaansa, Matrixin Agent Smithin tavoin. Nova-rikolliset käyttävät aseenaan todellisuuden hallintaa kielen ja kuvien avulla - oikeasti todellisuus voisi olla mitä tahansa haluamme, mutta kieli ja kuvat saavat meidät hahmottamaan sen vain yhdenkaltaisena. Sapir-Whorf -hypoteesi kohtaa mediakritiikin.

En välttämättä pitänyt kirjan lukemisesta, mutta se ei tarkoita, että kirja olisi huono. Tällaisia kokeiluja tarvitaan, jotta taide etenee. En pidä Schönbergin 12-sävelisestä musiikistakaan, mutta jonkun oli välttämätöntä kokeilla, missä menevät musiikin rajat ja haastaa muut hahmottamaan siitä lähtien musiikki eri tavalla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...

Päättymätön tiiliskivi

David Foster Wallace olisi täyttänyt 60 vuotta 21.2.2022, mikäli eläisi. Tätä merkkipäivää varten luimme Tiiliskivien ystävät -FB-ryhmässä Wallacen postmodernin tiiliskiven Infinite Jest vuodelta 1996. Tero Valkonen suomensi teoksen vuonna 2020 nimellä Päättymätön riemu. Teos on siis selkeästi nuorin lukemistamme kirjoista, mutta 25 vuodessa kirja on saanut aikamoisen kulttimaineen: sitä pidetään yleisesti erittäin vaikeana, joskin myös todella hyvänä teoksena. Sopii siis meidän ryhmällemme kuin valettu! Infinite Jestissä ei ole varsinaisia lukuja, mutta tekstissä on täydenkuun (?) muotoisia merkkejä ja päivämääriä, jotka katkovat tekstiä. Koska näitä ei ole mitenkään numeroitu, käytimme suomennoksessa sivunumeroita hyväksemme. Aikataulussa on lisäksi merkitty lause, joka aloittaa SEURAAVAN osion. Lukuaikataulu löytyy kirjoituksen lopusta. Keskimäärin meillä oli n. 70 sivua luettavaa kerrallaan. Infinite Jestin lukemiseen tuo kuitenkin lisää haastetta se, että tekstissä on alaviitt...