Olen lukenut Burroughsilta aiemmin vain Alastoman lounaan. Nova Express oli scifi-mausteistaan huolimatta hyvin paljon Alastoman lounaan kaltainen, mikä ei sinänsä ole yllätys, sillä se on koostettu suurelta osin samasta lähdemateriaalista. Burroughs kirjoitti valtavan kasan tekstiä, josta hän sitten leikkasi ja liimasi osia neljään eri kirjaan (Alastoman lounaan lisäksi ns. Nova-trilogian, jonka osa Nova Express on). Burroughs muutamassa kohdassa jopa puhuttelee lukijaa suoraan ja mainitsee Alastoman lounaan nimeltä, joten selkeästi näillä teoksilla on yhteys.
Nova Express ei ole varsinaisesti helppolukuinen kirja. Se on suurelta osalta toteutettu cut-up-menetelmällä, joten suuressa osassa tekstiä ei ole ihan hirveästi mitään järkeä tai tarinaa: kirjassa on aika ajoin sivutolkulla irtolauseita, jotka toisinaan leikkaantuvat kesken lauseen. Tämä on kokeellista postmodernia kirjallisuutta, joten ei kannata odottaa "juonen" kaltaisia poroporvarillisuuksia.
Se ei tarkoita, että kirja olisi huono. Tämä ei ole varsinainen romaani, vaan enemmän kirjallista taidetta. Cut-up-menetelmä pakottaa lukijan pysähtymään tekstin ääreen: tätä on mahdotonta lukea kuten tavallista kirjaa. Se tekee lukemisen prosessin näkyväksi. Lukija tavallaan palaa kieltä oppivaksi lapseksi jälleen. Sanoja voi ymmärtää, mutta niistä ei helposti muodostu minkäänlaista kokonaisuutta, eikä lukija voi olla varma, onko hän ymmärtänyt tekstistä lopulta yhtään mitään. Kirjan yksi jatkuva teema onkin kieli ja kielen vaikutus ihmisiin.
Nova Expressissä on myös puhtaita cut-up-lukuja, joiden perään tulee narratiivisempia osuuksia. Näissä selkeämmissä osuuksissa toistuu kuitenkin samoja lauseita ja ajatuksia kuin cut-up-luvuissa, joten ne on kirjoitettu selvästi aiemman nonsensen pohjalta. Tämä tuntuu toimivan esimerkkinä siitä, kuinka ihmismieli pystyy luomaan merkityksiä satunnaisesta melustakin.
"Shift linguals – Cut word lines – Vibrate tourists –Free doorways Photo falling – Word falling –Break through in grey room – Calling Partisans of all nations – Towers, open fire–”
En mene vannomaan, että olen ymmärtänyt mitään tästä kirjasta oikein, mutta narratiivisemmat osuudet käsittelevät enimmäkseen nova-rikollisia ja näiden toimien estämistä. Nova-rikolliset ovat Minraud-planeetan hyönteiskansan ja Venuksen kasviskansan yhteinen projekti, jossa ne yrittävät soluttajien avulla kiihdyttää maapallon luontaista väkivallan ja vihamielisyyden tasoa räjähdyspisteeseen asti - synnyttääkseen otsikon novan. Nova-rikolliset eivät ole kolmiulotteisia olentoja, vaan ne voivat ilmestyä mihin tahansa "koordinaattipisteeseen", joka täyttää oikeat edellytykset: ne voivat siis tavallaan riivata ihmisiä ja vaihtaa kantajaansa, Matrixin Agent Smithin tavoin. Nova-rikolliset käyttävät aseenaan todellisuuden hallintaa kielen ja kuvien avulla - oikeasti todellisuus voisi olla mitä tahansa haluamme, mutta kieli ja kuvat saavat meidät hahmottamaan sen vain yhdenkaltaisena. Sapir-Whorf -hypoteesi kohtaa mediakritiikin.
En välttämättä pitänyt kirjan lukemisesta, mutta se ei tarkoita, että kirja olisi huono. Tällaisia kokeiluja tarvitaan, jotta taide etenee. En pidä Schönbergin 12-sävelisestä musiikistakaan, mutta jonkun oli välttämätöntä kokeilla, missä menevät musiikin rajat ja haastaa muut hahmottamaan siitä lähtien musiikki eri tavalla.
Kommentit
Lähetä kommentti