Siirry pääsisältöön

Nova Express (William Burroughs)

Olen lukenut Burroughsilta aiemmin vain Alastoman lounaan. Nova Express oli scifi-mausteistaan huolimatta hyvin paljon Alastoman lounaan kaltainen, mikä ei sinänsä ole yllätys, sillä se on koostettu suurelta osin samasta lähdemateriaalista. Burroughs kirjoitti valtavan kasan tekstiä, josta hän sitten leikkasi ja liimasi osia neljään eri kirjaan (Alastoman lounaan lisäksi ns. Nova-trilogian, jonka osa Nova Express on). Burroughs muutamassa kohdassa jopa puhuttelee lukijaa suoraan ja mainitsee Alastoman lounaan nimeltä, joten selkeästi näillä teoksilla on yhteys.

Nova Express ei ole varsinaisesti helppolukuinen kirja. Se on suurelta osalta toteutettu cut-up-menetelmällä, joten suuressa osassa tekstiä ei ole ihan hirveästi mitään järkeä tai tarinaa: kirjassa on aika ajoin sivutolkulla irtolauseita, jotka toisinaan leikkaantuvat kesken lauseen. Tämä on kokeellista postmodernia kirjallisuutta, joten ei kannata odottaa "juonen" kaltaisia poroporvarillisuuksia.
 
Se ei tarkoita, että kirja olisi huono. Tämä ei ole varsinainen romaani, vaan enemmän kirjallista taidetta. Cut-up-menetelmä pakottaa lukijan pysähtymään tekstin ääreen: tätä on mahdotonta lukea kuten tavallista kirjaa. Se tekee lukemisen prosessin näkyväksi. Lukija tavallaan palaa kieltä oppivaksi lapseksi jälleen. Sanoja voi ymmärtää, mutta niistä ei helposti muodostu minkäänlaista kokonaisuutta, eikä lukija voi olla varma, onko hän ymmärtänyt tekstistä lopulta yhtään mitään. Kirjan yksi jatkuva teema onkin kieli ja kielen vaikutus ihmisiin.

Nova Expressissä on myös puhtaita cut-up-lukuja, joiden perään tulee narratiivisempia osuuksia. Näissä selkeämmissä osuuksissa toistuu kuitenkin samoja lauseita ja ajatuksia kuin cut-up-luvuissa, joten ne on kirjoitettu selvästi aiemman nonsensen pohjalta. Tämä tuntuu toimivan esimerkkinä siitä, kuinka ihmismieli pystyy luomaan merkityksiä satunnaisesta melustakin. 

"Shift linguals – Cut word lines – Vibrate tourists –Free doorways Photo falling – Word falling –Break through in grey room – Calling Partisans of all nations – Towers, open fire–” 

En mene vannomaan, että olen ymmärtänyt mitään tästä kirjasta oikein, mutta narratiivisemmat osuudet käsittelevät enimmäkseen nova-rikollisia ja näiden toimien estämistä. Nova-rikolliset ovat Minraud-planeetan hyönteiskansan ja Venuksen kasviskansan yhteinen projekti, jossa ne yrittävät soluttajien avulla kiihdyttää maapallon luontaista väkivallan ja vihamielisyyden tasoa räjähdyspisteeseen asti - synnyttääkseen otsikon novan. Nova-rikolliset eivät ole kolmiulotteisia olentoja, vaan ne voivat ilmestyä mihin tahansa "koordinaattipisteeseen", joka täyttää oikeat edellytykset: ne voivat siis tavallaan riivata ihmisiä ja vaihtaa kantajaansa, Matrixin Agent Smithin tavoin. Nova-rikolliset käyttävät aseenaan todellisuuden hallintaa kielen ja kuvien avulla - oikeasti todellisuus voisi olla mitä tahansa haluamme, mutta kieli ja kuvat saavat meidät hahmottamaan sen vain yhdenkaltaisena. Sapir-Whorf -hypoteesi kohtaa mediakritiikin.

En välttämättä pitänyt kirjan lukemisesta, mutta se ei tarkoita, että kirja olisi huono. Tällaisia kokeiluja tarvitaan, jotta taide etenee. En pidä Schönbergin 12-sävelisestä musiikistakaan, mutta jonkun oli välttämätöntä kokeilla, missä menevät musiikin rajat ja haastaa muut hahmottamaan siitä lähtien musiikki eri tavalla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Mirka Lappalainen)

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide...

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk...

Millaista oli elämä keskiajalla? (Matkaopas keskiajan Suomeen)

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015) Opiskelin yliopistossa historiaa, ja osana koulutustamme tutustuimme erilaisiin arkistoihin. Kansallisarkistossa meille esiteltiin hylly, jossa oli puolisen tusinaa järkyttävän paksua opusta. Niitä on vaikea sanoa "kirjoiksi", koska ne olivat 20-50 cm paksuja: ne olivat samojen kansien väliin sidottuja dokumenttikokoelmia. "Tuossa ovat kaikki keskiaikaiset lähteet", opas kertoi meille. Ottaen huomioon, että Suomen keskiaika kesti noin 300-400 vuotta, oli kirjojen paksuudesta huolimatta lähteiden määrä säälittävän pieni.  Siksi jokainen keskiajasta kirjoittava tutkija joutuu turvautumaan aika paljon "historian aputieteisiin", kuten niitä joskus kuulee alentuvasti kutsuttavan: arkeologiaan, kielitieteeseen, folkloristiikkaan ja kansatieteeseen. Ei olekaan ihme, että Matkaoppaan kirjoittaja Aalto on nimenomaan arkeologi eikä historioitsija.  "Suomesta" ...