Righteous Mind: Why Good People Are Divided By Politics And Religion (Jonathan Haidt)

I.

Haluan ostaa tätä kirjaa tusinoittain ja lahjoittaa jokaiselle tuntemalleni ihmiselle. Haidtin teos selittää, miksi yhteiskuntamme on niin polarisoitunut ja pyrkii lisäämään ymmärrystä eri ideologioiden välille. 

Moraalipsykologiassa on usein ajateltu, että moraalin pohjana on haitan aiheuttaminen tai poistaminen: toisten ihmisten (tai eläinten) satuttaminen on väärin/pahaa ja huolenpito taas toisista on oikein/hyvää. Haidt ei kuitenkaan pitänyt tätä tyydyttävänä vastauksena. Hän törmäsi erilaisiin asioihin, joita ihmiset pitivät väärinä, vaikka niissä ei vahingoitettu ketään: esimerkiksi vessanpöntön puhdistaminen Suomen lipulla, onnettomuudessa kuolleen lemmikkikoiran syöminen, sisarusten välinen turvaseksi tai oma suosikkini: "mies ostaa joka viikko kaupasta broilerin. Hän vie sen kotiinsa ja tyydyttää sen avulla itsensä seksuaalisesti. Jälkeenpäin hän paistaa ja syö sen."

Pelkkä vahingonteon välttäminen ei siis riitä moraalin pohjaksi. Haidtin mukaan ihmisillä on kuusi eri moraaliperustaa, joiden mukaan asiat koetaan oikeiksi tai vääriksi:

1. Huolenpito / vahingoittaminen: kipu ja muu epämukavuus on huono asia, toisista ihmisistä pitää huolehtia.
2. Vapaus / sorto: ihmisten tulee saada tehdä itse valintansa, on huono asia olla orjana tai vankina.
3. Reiluus / huijaaminen: ahkeran pitää saada suurempi palkkio kuin laiskan, yhtäläisessä tilanteessa kaikkien pitää saada saman verran.
4. Lojaalisuus / petturuus: täytyy seistä yhdessä rintamassa oman ryhmän (suvun, perheen, kansan...) kanssa. Ei saa pettää ihmisiä, jotka luottavat sinuun.
5. Auktoriteetti / kumouksellisuus: tulee kunnioittaa perinteitä ja ylemmässä asemassa olevia. 
6. Puhtaus (pyhyys) / saastaisuus: inhottavia asioita tulee välttää eikä niitä saa päästää saastuttamaan puhtaita asioita. Jotkut asiat ovat erityisen puhtaita eli pyhiä.

Arvoliberaalit ja -konservatiivit eroavat moraaliperustoissaan selvästi. Liberaalit käyttävät enimmäkseen vain kolmea ensimmäistä perustaa, kun taas konservatiivit käyttävät kaikkia kuutta. Tästä seuraa, että kun konservatiivit vetoavat perinteisiin, lojaalisuuteen tai puhtauteen, liberaalit eivät ymmärrä konservatiiveja lainkaan. Kuuluisa "punavihreä kupla" on kasa ihmisiä, jotka eivät osaa ajatella perinteiden, lojaalisuuden tai puhtauden olevan kelvollisia perusteita politiikalle. 

(Tosin liberaalitkin perustavat ajatuksiaan puhtauteen, vaikkakin eri tavalla kuin konservatiivit. Ydinvoiman ja GMO-ruoan vastustaminen on klassista puhtausajattelua. Liberaalit eivät vain hyväksy puhtautta sinänsä argumentiksi; siksi heidän pitää keksimällä keksiä, millä tavalla vaikka GMO:sta on jotain haittaa ihmisille tai ympäristölle.)

II.

Jo pelkkä moraaliperustateoria tekisi tästä kirjasta helmen. Mutta Ostos-TV:n sanoin: ei tässä vielä kaikki!

Haidt käy myös läpi moraalisten intuitioiden ja järkeilyn suhteen. Hän käyttää vertausta, jossa moraali-intuitiot ovat elefantti ja järkeily on sen selässä oleva ratsastaja. Elefantti kulkee minne haluaa, ja ratsastajan tehtäväksi jää lähinnä selittää muille ihmisille, miksi elefantti kulki tällä kertaa tähän suuntaan. Moraalinen järkeily tulee kuvioihin vasta sen jälkeen, kun olemme jo intuitiivisesti päättäneet, onko teko mielestämme oikein vai väärin.

Jos siis haluamme vaikuttaa toisten ihmisten poliittisiin tai yhteiskunnallisiin mielipiteisiin, ei ole mitään hyötyä yrittää kumota heidän argumenttejaan. Emme me tee sillä vaikutusta keneenkään muuhun kuin tyyppeihin, jotka olivat jo valmiiksi samaa mieltä meidän kanssamme. Pelkkä naiivi rationalismi on tuomittu epäonnistumaan, mikäli puhumme moraaliin liittyvistä asioista.

Jos haluaa tuloksia, pitää vaikuttaa toisten ihmisten intuitioihin. Kovat maahanmuuton vastustajat voivat pehmetä tutustuessaan todellisiin turvapaikanhakijoihin. Vanhan polven vihreä voi kääntyä ydinvoiman kannattajaksi, jos hän ryhtyy ajattelemaan hiilidioksidia vielä inhottavampana saastana kuin ydinjätettä. Mutta jotta voisimme vaikuttaa toisten intuitioihin, täytyy meidän ensi vaikuttaa siltä, että olemme samalla puolella kuin ihminen itse. Meidän täytyy ymmärtää, miksi hän ajattelee niinkuin ajattelee. Meidän pitää toimia intuitiivisesti. Ja siinä mm. moraaliperustat tulevat apuun. 

III.

Haidt puhuu paljon Yhdysvaltojen poliittisesta tilanteesta, jossa jakolinjat ovat hyvin vahvat ja yhteistyö vaikuttaa mahdottomalta. Suomessa ei olla vielä yhtä pahassa jamassa, mutta yhteiskunnan polarisaatio näkyy täälläkin vahvasti. Righteuos Mind pyrkii lisäämään ymmärrystä "vastapuolen" näkemyksiin, ja ainakin minun kohdallani se toimi tehokkaasti. Moraaliperustateoria on yksinkertainen mutta selkeä malli toisten ihmisten arvojen ymmärtämiseen. Lojaalisuus, perinteet ja pyhyys ovat myös arvokkaita asioita, ja jokaiselle arvoliberaalille tekisi hyvää miettiä myös näitä asioita.

Vähintäänkin olisi tärkeää ymmärtää arvokonservatiivien näkökulma, jonka mukaan nyky-yhteiskuntaamme piinaava atomisaatio ja siitä seuraava anomie ovat osittain seurausta yhteiskunnan jatkuvasta liberalisoitumisesta. Kun pyrimme lisäämään yksilöiden vapautta, tulemme samalla tuhonneeksi sosiaalisen teknologian, joka on pitänyt kasassa moraalisia yhteisöjä. Tämä ei välttämättä ole kovin hyvä asia. 

Kirjassa on lisäksi vielä kokonainen osuus uskonnosta ja ihmisten välisestä yhteistyöstä, eli tavaraa kirjassa riittää. Missään vaiheessa Righteous Mind ei kuitenkaan tuntunut työläältä lukea. Päinvastoin, Haidt kirjoittaa todella sujuvasti. Hän ripottelee tekstin sekaan myös anekdootteja, jotka sekä keventävät luku-urakkaa että toimivat konkreettisina esimerkkeinä. Tätä luki oikein ilokseen.

Erittäin vahva suositus: en nyt sano suoraan, että "jokaisen tulisi lukea tämä kirja", mutta tekisi mieli sanoa.