Kuivamustekala

Kesällä tulee matkustettua myös maalle, jolloin peltoja katsellessa ryhtyy väistämättä ajattelemaan ruoantuotantoa. Nykyinen tehomaatalous tuottaa isoja ylijäämiä, mutta aikaisemmin elämä ei ollut yhtä helppoa. Aina välillä kävi kuin Saarijärven Paavolle: viljan vei halla, piti panna puolet petäjäistä. Ja joskus ei puolet riittänyt. Suomen historian suurin nälänhätä tapahtui 1695-1697. Tämä ei ole se Nälkävuosi-kirjassa kuvattu nälänhätä. Se tapahtui 1860-luvulla, ja oli ihan piece of cake verrattuna 1600-luvun nälkävuosiin. 1800-luvun nälkävuosina kuoli "vain" suunnilleen 10% väestöstä. 1690-luvun nälkävuosissa arvioidaan kuolleen uskomattomat 25% väestöstä. Joka neljäs kuoli nälkään ja tauteihin. Se on täysin omaa luokkaansa kuolinluvuissa: Biafran tai Etiopian nälänhädät olivat isoja, mutta niissä kuolleisuus laskettiin yksinumeroisissa prosenteissa. Mitä pitää tapahtua, jotta neljäsosa väestöstä kuolee nälkään? Lappalaisen mukaan kyseessä oli monien asioide...

Tämä oli kevyt hyvän mielen kirja. Saatoin käyttää ilmaisua "hömppää" kuvatessani kirjaa. Tarinassa on nimen mukaan Professori, joka oli menestyvä matemaatikko, kunnes auto-onnettomuuden aiheuttama aivovaurio teki hänelle Mementot: auto-onnettomuuden jäljeiseltä ajalta Professorin muisti ulottui vain 80 minuuttia taaksepäin kerrallaan. Toinen kirjan nimen mainitsema henkilö on minäkertoja, josta tulee professorin taloudenhoitaja. Joka aamu hän saa esitellä itsensä muistihäiriöiselle proffalle uudelleen. Vaikka tämän voisi luulla aiheuttavan ongelmia, niin koska kaikki kirjan henkilöt ovat hyväntuulisia ja tunnelma on inspiroivan optimistinen, niin suurilta hankaluuksia vältytään. Kolmas päähenkilö ei esiinny syystä tai toisesta kirjan nimessä, mutta hän on taloudenhoitajan 10-vuotias poika, johon professori suhtautuu luonnollisesti genren konventioiden mukaisesti loputtoman iloisesti ja kärsivällisesti. Taloudenhoitaja ja poika oppivat sitten tietenkin profes...

Olen lukenut Hubaralta aiemmin muutamia blogitekstejä, enkä ollut vaikuttunut. Päinvastoin; olen tainnut sanoa, että Hubara ja hänen faninsa aiheuttavat paljon haittaa julkiselle keskustelulle tuomalla Suomeen jenkkien typerää identiteettipolitiikkaa. Mutta jos olin valmis antamaan Epäneutraalille sukupuolioppaalle mahdollisuuden, olen toki valmis antamaan sellaisen myös Ruskeille tytöille. Kirjan sisältö on varmaan jo monille mediasta tuttu: Hubara kirjoittaa kokemuksia ja ajatuksia siitä, millaista on olla suomalainen useaan vähemmistöön kuuluva nainen (otsikon mukainen "ruskea tyttö"). Hän kirjoittaa mm. arjessa kokemastaan rasismista; rakenteellisista ongelmista; vaikeuksista löytää samaistumisen kohteita mediasta, jonka ihmiskuva on melkein kokonaan valkoinen. Kirjan alaotsikkona on "tunne-esseitä", ja se on oikeastaan aika hyvä kuvaus sisällöstä. Nämä eivät ole perinteisiä esseitä, jossa yritettäisiin retoriikan ja perusteluiden avulla välittää joki...