Kuivamustekala

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Raina: Metsä meidän jälkeemme (Like, 2019). Kolmannen polven helsinkiläisenä en oikein tiedä metsistä mitään. Tai tarkemmin: koska olen tutustunut metsiin lähinnä virkistyskäytön kautta, minulla on ollut niistä vähän vääristynyt käsitys. Kun minä käyn metsässä, on se todennäköisesti joku Nuuksio tai muu kansallispuisto, josta löytyy kelohonkia, lahopuita ja sen sellaista. Oikeaa metsää, siis. Mutta tällaista metsää ei Suomessa enää ole juuri yhtään. Ylivoimaisesti suurin osa Suomen "metsistä" on todellisuudessa tasaikäistä istutettua puupeltoa, jonka kohtalona on avohakkuu. Tällaisessa puupellossa eivät kovinkaan monet eläinlajit pärjää, eikä olekaan ihme, että Suomestä löytyy lähes 900 uhanalaista lajia. Metsä meidän jälkeemme kertoo, miksi näin on, ja voi pojat se on karseaa luettavaa. Harvoin ns. V-käyrä on noussut yhtä nopeasti kuin tätä kirjaa lukiessa. Metsä meidän jälkeemme selitti, miksi avohakkuut ovat...

I. Viimeksi arvioin James Clearin Atomic Habitsin ja totesin, että se yrittää selvästi olla Charles Duhiggin Power of Habitin jatko-osa. Mutta Duhigg itse on kirjoittanut Power of Habitin jälkeen uuden kirjan,  Smarter, Faster, Better   (2016). Sekin keskittyy asioihin, joiden avulla voi saada enemmän aikaan, mutta SFB ei kuitenkaan ole Power of Habit 2. Tässä kirjassaan Duhigg keskittyy paljon laajemmin tuottavuuden eri osa-alueisiin. Smarter, Faster, Better koostuu lähinnä journalistiseen tyyliin kirjoitetuista anekdooteista, mikä tekee kirjasta hyvin viihdyttävän mutta myös vähentää informaation tiheyttä, mikä voi olla hyvä tai huono asia, riippuen siitä mitä kirjalta hakee. SFB toimiikin erittäin hyvin äänikirjana.  Anekdoottipitoisuutensa vuoksi SFB muistuttaa enemmän johtamisoppaita kuin self-helpiä. Toisinaan anekdootit olivat mahtavia: koska minulla on pieniä lapsia, olen nähnyt Frozenin useampaan kertaan kuin mitään muuta elokuvaa koko eläm...

Olen ihan suhteellisen tehokas ihminen, kaiken kaikkiaan, mutta motivaation puute, jahkailu ja päättämättömyys riivaavat minuakin. Mitä isommasta ja epämääräisemmästä työstä on kysymys, sitä hankalampi siihen on tarttua. Tänä vuonna minulla on ollut työssä poikkeuksen paljon varsin isoja ja epämääräisiä projekteja, joten oli aika päivittää omia työskentelytapoja.  James Clearin  Atomic Habits  (2018: suomennettu nimellä Pura rutiinit atomeiksi 2019) kulkee aika samoilla laduilla kuin Charles Duhiggin Power of Habits: tämäkin kirja uskoo hyvien rutiinien ja työskentelytottumusten olevan avain parempiin tuloksiin. Clear viittaakin Power of Habitsiin monta kertaa teoksessaan ja haluaa selvästi kirjaansa luettavan Duhiggin teoksen eräänlaisena jatko-osana tai vähintään henkisenä perillisenä.  Kirjan ytimen muodostaa ajatus systeemien tärkeydestä. Toisin kuin monet muut, Clear ei usko tavoitteisiin. Jos ihminen asettaa itselleen päämäärän tai tavoitteen, ...

Tolstoin suurteos Sota ja rauha julkaistiin ensimmäisen kerran 1869. Tai vuonna 1869 julkaistiin kirjan melko-lopullinen versio: Tolstoi teki kirjasta useamman version ennen lopullista julkaisua. Kirjan ensimmäinen versio julkaistiin sarjakertomuksena Russkii Vestnik -lehdessä 1865-1867. Luimme kirjaa Tiiliskivien ystävät -FB-lukupiirissä joulukuusta 2019 toukokuuhun 2020. Sota ja rauha on suomennettu peräti neljä kertaa. Ensimmäinen suomennos on jo vuodelta 1905, kääntäjinä Iivari Wallenius ja Rob Seppänen. Tämä versio on tietääkseni ainoa, josta on tehty äänikirja, oletettavasti copyrightin vanhenemisen vuoksi. Jos kuuntelet Sodan ja rauhan suomeksi, kuuntelet siinä tapauksessa Walleniuksen ja Seppäsen käännöksen. Myös löytämäni e-kirjat ovat Wallenius & Seppästä. Toinen käännös on J. A. Hollon suomennos vuodelta 1924. Tätä käännöstä voi olla vähän vaikea saada käsiinsä, mutta eiköhän joistain antikvariaateista tai kirjastojen kirjavarastoista löydy...