Kuivamustekala

Kaverini antoi tämän minulle lainaksi, kun olimme jutelleet tiiviiden yhteisöjen hyvistä ja huonoista puolista. En olisi normaalisti tarttunut tähän teokseen, mutta se oli hyvin mielenkiintoinen. Kirjan ytimessä ovat vanhoillislestadiolaisten hoitokokoukset, joita järjestettiin ennen kaikkea 70-luvulla. Hoitokokouksista tuli minulle mieleen maolaiset kritiikki-itsekritiikkisessiot. Niissä kutsuttiin koko seurakunta koolle ja käytiin julkisesti läpi jonkun syntejä. Hoitokokoukset saattoivat jatkua tuntikausia, eikä ihmisille aina tullut ihan selväksi, mistä synnistä heitä oikein syytetään. Jos osasi olla oikealla tavalla katuvan oloinen, saattoi saada synninpäästön, mutta ei välttämättä. Kokous saattoi myös päättyä ratkaisemattomana, jolloin ihminen "sidottiin synteihinsä", eikä tällaista sidottua saanut esimerkiksi tervehtiä kadulla. Jos tervehti, niin oli seuraavassa hoitokokouksessa itse syytettyjen penkillä. Äärimmillään kokouksissa saatettiin erottaa ihminen koko r...

Triplanetaryn kirjoittaja E.E. "Doc" Smith on ennen kaikkea tunnettu Lensman-sarjastaan, joka on legendaarinen pulp-scifin merkkipaalu. Triplanetary muokattiin myöhemmin Lensman-sarjan prequeliksi, mutta minä luin alkuperäisen muokkaamattoman version. Koska pulp-kirjat eivät ole varsinaisesti tunnettuja syvällisestä hahmonluonnistaan tai hienovaraisesta tarinankehittämisestä, en odottanut tältä kirjalta paljon muuta kuin menevää seikkailua ja mahdollisesti sädeaseiden välähdyksiä, mutta petyin silti. Tarinaa on vähän vaikea summata, koska se pomppii niin nopeasti paikasta toiseen. Tämä julkaistiin lehdessä pätkä kerrallaan, ja siksi tässä varmaan onkin niin hengästyttävä tahti. Lyhyesti sanottuna tässä kirjassa on avaruusagentti ja pari sattumalta samalla avaruuslennolla ollutta tyyppiä, jotka jäävät avaruuspiraatti/hullu nero Rogerin vangeiksi, pakenevat, hälyttävät avaruusjoukot paikalle, ovat mukana avaruustaistelussa Rogeria vastaan, kohtaavat alienit ensimmäi...

Tiesittekö, että suomalaiset ovat alun perin kotoisin Jaavan saarelta, muuttivat sitten Äijäkupittaalle (myöhemmin väännetty muotoon "Egypti")  rakentamaan "pyhät raamit" eli pyramidit ja vasta sitten siirtyivät pohjoisille asuinsijoilleen? Tai että suomalaiset ovatkin kotoisin Atlantikselta ja Kalevala on kuvaus Atlantiksen jälkeisistä päivistä? Tai että suomalaiskuninkaat hallitsivat kaikkia Itämeren rantoja ennen kuin ruotsalaisista tai venäläisistä tiedettiin mitään - ja itse asiassa Venäjäkin on oikeastaan suomalaisten perustama? Inkeri Koskisen tietokirja on kerännyt näitä ja monia muita näennäistieteellisiä teorioita Suomen ja suomalaisten loistokkaasta menneisyydestä yksien kansien väliin. Niiden lukeminen on jo itsessään viihdyttävää, mutta kirja ei onneksi tyydy vain luettelemaan, mitä kaikkea kreisiä sitä onkaan kansallisvimman vallassa haluttu uskoa todeksi. Koskinen käyttää näitä villejä visioita lähinnä esimerkkeinä, ja kirjan varsinainen aihe...

Polanyi pyrkii klassikkoteoksessaan selittämään fasismin nousun taloushistorian avulla. Samalla kirja on eräänlainen kritiikki modernismia vastaan, ja se onkin monella tavalla aiemmin arvioimani Seeing Like a Staten henkinen edeltäjä. Olen itsekin saanut kuulla moneen kertaan, kuinka edellisten sukupolvien edustajat muistelevat kaiholla, miten kaikki oli ennen paremmin. Mutta me olemme nykyisin merkittävästi rikkaampia kuin vaikka 1970-luvulla, 50-luvusta puhumattakaan. Suomen BKT on yli nelinkertaistunut vaikkapa Vanhan valtausvuoden 1968 jälkeen. Jos joku tienaisi tänään ostovoimakorjattunakin saman verran kuin keskiluokkaisen 70-lukulaiset, hänen katsottaisiin elävän epätoivoisen syvässä köyhyydessä.  Mutta rikkaus ei tuo automaattisesti mukanaan hyvinvointia. Elämme ehkä suuremmassa materiaalisessa onnessa kuin 70-luvulla, mutta se ei tarkoita, että elämämme olisi parempaa. Ääriesimerkkinä: Jos meillä on tyyppi, joka tienaa joka vuosi 20 000 euroa, hän pystyy suunnitte...

Tämä oli hauskimpia lukemiani kirjoja. DeLillon kirjan päähenkilö Jack Gladney on professori yliopiston Hitler-laitoksella. Gladney oli itse kehittänyt Hitler-tutkimuksen laitoksen, ja kaikki pitävät sitä nerokkaana ideana. Hän kutsuu itseään J.A.K. Gladneyksi tullakseen otetuksi vakavammin, vaikka hänellä ei oikeasti ole kolmea etunimeä. Hänellä on lapsia kolmesta eri avioliitosta ja hän pelkää kuolemaa.  Valkoinen kohina on komedia kuolemanpelosta. Siitä, miten ihmiset sekä ajattelevat kuolemaa jatkuvasti ja yrittävät vähintään yhtä jatkuvasti olla ajattelematta kuolemaa.  Valkoisessa kohinassa ei ole varsinaista juonta. Kuulin jonkun kutsuvan tätä hyväksi esimerkiksi postmodernista "päähenkilö vastaan kirjailija" -konfliktista. Kirjailija tuntuu koko ajan asettavan päähenkilön eteen juonikoukkuja, mutta Gladney ei oikein koskaan tartu niihin. Päähenkilön ympäristössä tapahtuu paljon, mutta nämä tapahtumat eivät muutu juoneksi, koska Gladney pysyttelee aina tapaht...

(Jälleen aluksi: Hei sinä ysiluokkalainen, joka yrität laistaa kotitehtävistäsi kopioimalla netistä löytämäsi arvion Anna Liisasta! Tämän tekstin kirjoittajan yläastevuodet ovat hyvin ilmiselvästi kaukaisessa menneisyydessä, joten opettajasi huomaisi välittömästi sinun vain plagioineen esseesi. Jatka etsimistä, tai vielä mieluummin: kirjoita vaan se lukupäiväkirja ihan itse. Protip: muista, että näytelmän kirjoitusajankohtana naisen asema oli aika paljon huonompi kuin nykyisin ja peilaa ajatuksiasi sitä vasten.) Anna Liisa on Minna Canthin klassikkonäytelmä. Tarinan lähtökohta on just hyvä: AL on menossa naimisiin kunnollisen Johannes-tilallisen kanssa, mutta soppaa tulee sotkemaan Mikko, entinen Anna Liisan talon renki, joka on rikastunut tukkijätkänä. Anna Liisa oli salaa muhinoinut Mikon kanssa silloin aikanaan, ja nyt Mikko tuli kosimaan. AL ei voi noin vain lempata Mikkoa, koska hänellä on synkkä salaisuus: Anna Liisa oli tullut raskaaksi hurviteltuaan rengin kanssa. Lapselta...

Moderni valtio on jatkuvasti lisännyt kansalaistensa fyysistä hyvinvointia. Tätä tehdessään se on aiheuttanut valtavaa tuhoa. Se ei ollut tarkoituksellista, mutta ylhäältä käsin on vaikea erottaa, mitkä asiat oikeastaan ovat tärkeitä ja mitkä eivät. Järjestelmien suunnittelijat arvostavat eri asioita kuin ihmiset, jotka joutuvat elämään näiden järjestelmien sisällä. SLaS alkaa kuvaamalla tieteellistä metsänkäyttöä. Luonnontilassa olevasta metsästä on vähän vaikea käydä hakemassa tukkipuuta. Mikä pahinta, on tosi vaikea ennustaa, kuinka paljon puuta sieltä saa per vuosi. Tämä aiheutti murhetta kruunulle, joka sai paljon tuloja sahojen jne toiminnasta. Ratkaisuksi keksittiin tieteellinen metsänhoito eli puupellot: viivasuorissa riveissä kasvavia puita, jotka ovat kaikki samaa lajia. Puupellot olivat vallanpitäjien näkökulmasta loistava parannus: puuta saatiin enemmän ja ennustettavammin. Mutta metsän lähellä asuville talonpojille ne olivat katastrofi. Metsästä oli saanut ...