Siirry pääsisältöön

Epätietosanakirja (Ensyklopedia)

Janne Nummela, Tommi Nuopponen ja Jukka Viikilä: Ensyklopedia (Poesia, 2011) 

Tämä on kirja jota ei voi lukea kovin paljon kerrallaan. Vaikka sen nimi ja muoto viittaavat tietosanakirjaan, on Ensyklopedia perusrakenteeltaan jopa antiteesi tietosanakirjalle: siitä ei voi löytää mitään tietoa etsimällä hakusanoilla. Vaikka sattuisikin löytämään oikean hakusanan, harvemmin onnistuu saamaan aiheesta lisää tietoa tämän kirjan avulla. Sitä vastoin voi saada oivallusta, häkeltymistä ja hupia. 

Kirjan tekstipätkistä vajaa puolet on lainattu muualta, lähinnä Aelianuksen eläinkertomuksista, bysanttilaisesta Suda-tietosanakirjasta ja Diderotin Encyclopédiestä. Loput ovat kirjailijoiden (lähinnä Nummelan ja Viikilän) proosarunoutta. Kirjan tekee erityisen kiehtovaksi se, ettei aina ole ilmiselvää, kummasta on kyse: proosarunosta vai todellisesta tietosanakirjatekstiksi tarkoitetusta pätkästä. Se pistää miettimään tiedon käsitteen muuttumista: erityisesti Sudan artikkelit vaikuttavat usein nykylukijan silmin ennemminkin moraalisaarnoilta tai jopa lyhytfiktiolta.

Miinuksena täytyy tosin todeta, että turhan usein aiheet pyörivät pornon ja sukuelimien ympärillä. Kirjailijat ovat ilmeisesti kuluttaneet paljon aikuisviihdettä tämän kirjoittamisen aikaan, ja se heijastuu tekstiin vähän liiankin suoraan. 

Suosittelen vahvasti lukemaan ensin Ensyklopediaa kymmenisen sivua - ja sitten vaihtamaan äkillisesti Wikipediaan. Yhtäkkiä tavanomaisetkin kuvaukset alkavat kuulostaa fantastisilta ja runollisilta. Vai mitä sanotte esimerkiksi sivusta Muuli:
"Muuli perii vanhempiensa hyvät ominaisuudet: se on vähään tyytyvä, kestävä, pehmeä- ja varma-askelinen (aasin ominaisuuksia) ja voimakas, rohkea ja kylmyyttä hyvin sietävä (hevosen ominaisuuksia)."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä...

Muinaissuomalaisten jäljillä (Homo Fennicus & Matka muinaiseen Suomeen)

Usein valitan, että tietokirjat eivät ole tarpeeksi tietopitoisia, vaan niissä on tarpeetonta fiilistelyä, muisteluita kirjoittajan elämästä tai muuta sälää. Tätä ongelmaa ei totisesti ollut Valter Langin kirjassa Homo Fennicus - Itämerensuomalaisten etnohistoriaa (SKS 2020, suom. Hannu Oittinen. Alkuteos Läänemeresoome tulemised 2018). Tämä on tiukkaa tietoa alusta loppuun. Homo Fennicus varmasti löytää paikkansa yliopiston kurssikirjastosta, sillä voisin kuvitella tämän sopivan erittäin hyvin arkeologian kurssikirjaksi. Lang aloittaa kertomalla erilaisista teorioista, joita on lähes 200 vuoden aikana esitetty itämerensuomalaisten saapumisesta nykyisille asuinalueilleen. Lang esittelee nämä teoriat aika nopeasti ja siirtyy niitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin hyvin nopeasti, joten jos ei tunne näitä teorioita jo aikaisemmin edes jollain tavalla, niin tämä osuus on aika raskas. Mutta tämä oli oikeastaan kirjan kevyimpiä osuuksia, sillä sitten Lang sukeltaa syvälle arkeol...

Päättymätön tiiliskivi

David Foster Wallace olisi täyttänyt 60 vuotta 21.2.2022, mikäli eläisi. Tätä merkkipäivää varten luimme Tiiliskivien ystävät -FB-ryhmässä Wallacen postmodernin tiiliskiven Infinite Jest vuodelta 1996. Tero Valkonen suomensi teoksen vuonna 2020 nimellä Päättymätön riemu. Teos on siis selkeästi nuorin lukemistamme kirjoista, mutta 25 vuodessa kirja on saanut aikamoisen kulttimaineen: sitä pidetään yleisesti erittäin vaikeana, joskin myös todella hyvänä teoksena. Sopii siis meidän ryhmällemme kuin valettu! Infinite Jestissä ei ole varsinaisia lukuja, mutta tekstissä on täydenkuun (?) muotoisia merkkejä ja päivämääriä, jotka katkovat tekstiä. Koska näitä ei ole mitenkään numeroitu, käytimme suomennoksessa sivunumeroita hyväksemme. Aikataulussa on lisäksi merkitty lause, joka aloittaa SEURAAVAN osion. Lukuaikataulu löytyy kirjoituksen lopusta. Keskimäärin meillä oli n. 70 sivua luettavaa kerrallaan. Infinite Jestin lukemiseen tuo kuitenkin lisää haastetta se, että tekstissä on alaviitt...