Siirry pääsisältöön

Syvävaltiossa kukaan ei kuule huutoasi

Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extran takakansiteksti on "Syvävaltiossa kukaan ei kuule huutoasi." Tämä on täydellinen takakansiteksti. Se ei paljasta kirjasta mitään, mutta antaa silti erittäin vahvan käsityksen siitä, millaista tavaraa kirjasta löytyy. 


Yli-Juonikas hallitsee poliittisen satiirin. Tämä on hyvin hauska teos, joka onnistui yllättämään monessa kohdassa sanavalinnoillaan. Se onnistuu satiirissaan välillä sanomaan monet asiat selvemmin kuin mihin yhteiskuntaopin oppikirja pystyisi: "1990-luvulle tultaessa perinteinen vasemmiston ja oikeiston välinen valtakamppailu korvautui rotureaalipoliittisen nationalismin ja globaalin kapitalismin nimiin vannovan lisko-oikeiston vastakkainasettelulla."

Kirja seuraa suurimman osan aikaa perussuomalaisen kansanedustaja Pentti Niskapalkin avustaja Mika Kingelinin edesottamuksia. Hänen tehtävänsä kirjan alussa on mm. yrittää jäljittää, mihin konkarikansanedustaja Kauko Sademies on kadonnut. Kaiken taustalla kummittelee  Mannerheimin ja Stalinin välinen kirjeenvaihto eli salainen "Suvilahti-32"-aineisto sekä Patrian epäonniset "4th Gen Human Centipede -exoskeleton" -kaupat. Mutta ei tämä ole kirjan juoni. Juonesta on ylipäänsä paha puhua. Tämä on postmodernia kirjallisuutta, jossa ei oikeastaan ole mitään juonta. Tässä on kohtauksia ja teemoja.

Jatkosota-extra on hyvin ajankohtainen ja ajassa kiinni oleva teos. Jos haluat lukea sen, niin lue mahdollisimman pian. Tämän kirjan puoliintumisaika on lyhyt. Kirja on niin täynnä nettimeemeihin ja päivänpoliittisiin tapahtumiin viittaavia kohtia, että se alkaa tuntua jo nyt vähän vanhentuneelta, vaikka se julkaistiin viime vuonna. Parin vuoden kuluttua kirja tuntunee jo hyvin kulahtaneelta ja on jo varmaan vähän vaikea muistaa, mihin suuri osa vitseistä oikein viittaa. On vaikea kuvitella, että kukaan lukisi tätä vapaaehtoisesti viiden vuoden kuluttua.

On vielä mainittava, että tässä on kiinnostavat kannet: etusivun eduskuntatalon kuva jatkuu sivujen puolelta takakanteen.Talosta nousee savua, joka näkyy mustempana niillä sivuilla, jotka on jo ehtinyt lukea. Tässä on jo tuotantoarvoja!

Yhteenvetona: jos et tiedä, mikä on "false flag" tai miksi joidenkin nimien ympärille on merkitty kolminkertaiset sulkumerkit, niin tästä kirjasta menee aika paljon ohi. Mutta jos tunnet alt-right-termit ja salaliittoteoriat ja nautit ajankohtaisesta satiirista, uskallan suositella - mutta tämän suosituksen "parasta ennen" -päivämäärä on joskus joulukuun 2018 tienoilla. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kadonnutta tiiliskiveä etsimässä

Tällä kertaa Tiiliskivien ystävät -lukupiirillämme oli vihdoin vuorossa tiiliskivien tiiliskivi, Marcel Proustin yli 3000-sivuinen eepos Kadonnutta aikaa etsimässä. Teos on julkaistu alunperin vuosina 1913 - 1927. Ensimmäisen osan julkaisun jälkeen puhkesi ensimmäinen maailmansota, joten toinen osa sai odottaa julkaisuaan vuoteen 1918 saakka. Ensimmäiselle osalle Proust ei meinannut löytää kustantajaa, joten hänen piti lopulta maksaa kustantajalle kirjan julkaisemisesta. Se oli suurmenestys, joten toista osaa varten kustantajat suorastaan kilpailivat teoksesta. Ranskaksi Kadonnutta aikaa etsimässä ilmestyi seitsemänä kirjana, suomennos on jaettu kymmeneen kirjaan (neljä ensimmäistä osaa on suomennoksessa jaettu kahtia). Kolme viimeistä osaa julkaistiin Proustin kuoleman jälkeen, joten niihin kirjailija ei enää ehtinyt tehdä muutoksia tai korjauksia ennen julkaisua - ja sen ilmeisesti myös huomaa. Luimme teosta Tiiliskivien ystävät -FB-ryhmässä vuoden päivät. Suomennoksen näkökulmasta

Ulysses-savotta

Tällä kertaa savotan kohteena on James Joycen mestariteos Ulysses vuodelta 1922, joka on varmaan aika yleismaailmallisesti tunnettu tosi vaikeana kirjana. Moni aloittaa, harva lukee loppuun asti. Ruben Bolling tekikin sarjakuvan " Kuvitetut klassikot: Ulysseksen puolitoista ensimmäistä sivua ". Ulysses on suomennettu kahdesti: Pentti Saarikoski käänsi sen 1964 nimellä Odysseus. Leevi Lehto teki uuden suomennoksen kirjasta vuonna 2012. Lehdon suomennos on oikea järkäle, koska se sisältää niin tajuttomasti alaviitteitä. Joillain sivuilla on enemmän suomentajan huomautuksia kuin itse tekstiä. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti Lehdon ratkaisuun liittää näitä alaviitteitä mukaan kirjaan. Monesti ne ovat todella hyödyllisiä ja perusteltuja. Tekstin viittaukset erilaisiin roomalaiskatolisen messun osiin tai Irlannin symboleihin olisivat olleet ilmiselviä irlantilaislukijoille kirjan ilmestymisvuonna, mutta ne ovat täysin tuntemattomia suomalaislukijalle vuonna 2017. Näissä tapauk

Kapitalismi vs kapitalismi (Capitalism, Alone)

"On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu", totesi Fredric Jameson. Branco Milanovic on samaa mieltä: kirjassaan Capitalism, Alone: The Future of the System that Rules the World (2019) hän toteaa lähes fukuyamamaisesti, että kapitalismi on ainoa talousjärjestelmä maan päällä, eikä sille ole odotettavissakaan mitään vaihtoehtoja. Kommunismi on jo mennyttä, ja Milanovic näkee ylipäänsä kommunismin olleen lähinnä pakollinen välivaihe, jonka avulla kolonialisoidut valtiot pystyivät siirtymään kolonialistis-feodalistisesta järjestelmästä kapitalismiin. Tämä on kirjan ensimmäinen hyvä oivallus, mutta ei viimeinen. Mutta vaikka kapitalismi pääsi voitolle, niin kapitalismista on pari erilaista varianttia. Nykyinen kamppailu käydäänkin siitä, kumpi versio pääsee niskan päälle: meille länsimaista tuttu liberaali meritokraattinen kapitalismi, vai uudempi haastaja poliittinen kapitalismi. Selkein ja tutuin esimerkki poliittisesta kapitalismista on Kiina. Tässä jä